Tädin eläintarhassa

Mau Kamut! Kyllä oli kuulkaa kiva viikonloppu! Sain olla herra talossa. Traineri, täti ja assarit olivat reissussa. Sanoivat käyneensä isolla kirkolla taas vaihteeksi. Ne käyvätkin siellä todella usein nykyään. Traineri ei usein pääse mukaan, mutta nyt se pääsi.     Täti ja assarit olivat olleet Via Crucis -tapahtumassa, josta ovat myös seuraavat kuvat Traineri oli joutunut olemaan säilössä sen aikaa, eikä se ollut siitä kovin innoissaan. Pahatapaisia koiria ei sentään päästetä ihan joka paikkaan. Trainerin oli ollut kuulemma ikävä meikäläistä. Se oli etsinyt mua, kun täti oli siltä kysellyt, että missäs Otto-kissa on?  Ja iloiseltahan se vaikutti, kun kohtasimme eteisessä reissun jälkeen. Terveisin   Otto ammattikissa

280. haaste on toivo.   Mau Kamut!   Tällaisesta paikasta on aina toivoa saada tipu.   Mukavaa, rauhallista ja rentouttavaa pääsiästä!     Terveisin   Otto ammattikissa sekä  assarit ja täti  

Mau Kamut! Tädin yksi bravuuri ja henkilökohtainen lemppari on kesäkurpitsapizza . Suurin osa tädin kamuista pitää siitä oikein paljon, paitsi yksi tietty, jonka kanssa täti tapaa viettää aikaansa aina silloin ja tällöin.  Kävi nimittäin kerran niin, että täti oli taas jossakin kamun kanssa ja tällä kamulla oli nälkä ja täti lupasi laittaa ruokaa. (Todennäköisesti vain siksi, että tädilläkin oli nälkä.) Täti kävi sitten kaupassa ja ryhtyi leipomaan tyytyväisenä pizzaa. Päätti tietenkin tehdä oikein superhyvää pizzaa, kun yksi kamu oli kasvisruokakuurillakin vielä. Tulisi sellainen ikimuistoinen ateriakokemus. Ja niin siitä tulikin, mutta vähän toisella tavalla, mitä täti ehkä oli ajatellut. Täti kyllä sitten tajusi varsin pian ruokailun alettua, että ruoka ei taidakaan maistua ollenkaan niin hyvin, mitä täti oli kuvitellut. Ja koska täti aina välillä paukuttelee henkseleitään siitä, kuinka tädin kokeilevassa keittiössä tehdään vaikka kengänpohjista pihvi, niin...o...

Mau Kamut! Täti sanoi eilen assareille, että kyllä ne kaikista uskomattomimmat jutut tapahtuvat aina ihan oikeassa elämässä. Se oikea elämä kun ei aina muista noudattaa niitä reseptejä, joita maan asukas sille yrittää antaa. Siis kyllähän te tiedätte, että niin kissalla kuin ihmiselläkin on aika usein sellainen toivomuslista, vähän kun ostoslista, että mitä niin kuin haluaisi. -Heheh sanoin minä ja katsoin tätiä ja käpristin häntääni sen merkiksi, että nyt tuli taas jo ihan tarpeeksi tekstiä ja voisi pitää parin vartin ruoka- ja lepotauon. Täti ei ollut tietenkään taas huomaavinaan. Se jatkoi, että kaupassakin sentään ennen vanhaan aina kysyttiin, että mitähän saisi olla. Täti oli kuulemma aina kysynyt, kun se oli välillä ollut kaupassa töissä silloin kun se oli vähän nuorempi. Ei kuulemma koskaan laittanut asiakkaille mitään sellaista, mitä asiakas ei kysynyt ja pyytänyt. Assari yritti siihen väliin sanoa, että nyt on supermarketit, että siellä ei niitä myyjiä ole. Siellä...

Mau Kamut! Se oli ollut juuri se aamu, jota täti oli odottanut pitkään. Täti oli ennakkoon kuvitellut, että päivä olisi ollut ehkä vielä hieman haastavampi. Hmmm... Erityisesti täti oli miettinyt, mitä  kaikkea kummallista saattaisi tapahtua. Siis sellaisia oheisjuttuja, joita elämä tarjoaa kysymättä ja pyytämättä niihin ennalta lupaa.  Ja arvatkaas...ei sitten tapahtunutkaan. Siis, no tapahtuihan sitä, mutta ei niin kummallista, mitä täti oli ehkä odottanut. Äärimmäisiä tilanteita, sanoi täti ja täytti mukinsa tuoksuvalla piparminttuteellä, otti kasan assari 4 leipomia muffinsseja  ja kääriytyi sohvannurkkaan lukemaan. Oikeastaan se oli hyvä, sillä minä tietenkin heti käytin tilaisuutta hyväkseni ja menin tädin viereen sohvalle. Naukaisin ja odotin rapsutuksia. Ja tottakai sainkin niitä. Samalla yritin houkutella tätiä kanssani keittöön, turhaan. Olisin halunnut vähän lisää herkkuruokaani. Kyllä kunnolliseen kissaan mahtuu kaksi pussia päivässä h...

Valokuvatorstai 279 tipu . Mau Kamut! Täti sanoi, että nyt on kyllä sellainen vaara, että Otto voi vaikka tippua. Ei kai sentään. Kyllä kunnon ammattikissa nyt sentään pöydällä pysyy. Terveisin Otto ammattikissa

Mau Kamut! Täti on taas vauhdissa. Nyt se on ryhtynyt olemaan Ostoskorissa illat pitkät. Kuinkas mun käy, kysyin tädiltä, kun kuulin sen uusimmasta ideasta. Täti sanoi, että ihan hyvin sun Otto käy. Vertaile säkin vaan hintoja ja mieti mitä syöt, niin pysyt terveempänä ja elät pidempään. No n. 14 vuotta kissanelämää ei ole ihan lyhyt pätkä, ottaen huomioon, että meikäpoika on välillä ollut koditonkin. Sitäpaitsi mä rakastan rasvaista juustoa ja siansiivua. Olen opetellut assareiden käskystä istumaankin. Enkä ole ihan varma, että kehtaanko paljastaa varsinaisen lempparituotteeni. Täti sanoo, että se on oikein perusjunttimiehen fanittamaa tavaraa. Nimittäin...öööö....lauantaimakkara. Se on mun ykköstuotteeni. Tuun aina viivana keittöön, jos meillä on lauantaimakkaraa. Trainerikin tykkää siitä. Meillä sitä sanotaan koulutusmakkaraksi. Täti sanoi, että ei se viitti sotkea marmatuksiaan yhteen mun kaikkien marmatusteni kanssa. Se haluaa marmattaa ihan itte omia marmatuksiaan....