Kuvat MM
Minulla on juuri nyt tällä päivämäärällä 24.7.2024 rekisterissä neljä Volvo-merkkistä henkilöautoa. Se lienee yhdelle naisihmiselle suhteellisen paljon. Ainakin autojen suuri määrä (onhan sitten vielä yksi punainen paku, ja se toinen paku, joka oli ja muutti eläkepäiville show-hommiin) sivullisia ihmetyttää.
Asia nyt vain on niin, että minä tykkään juurikin Volvoista. Se on minulle The Auto. Ja vuosikerran 1995-2006 ovat mielestäni parhaita. Olen ostanut kokoelmaani näitä helmiä, kun sopiva on sattunut kohdalle. Kun hankin auton, se käy luottohuoltajani luona kylässä. Yleensä se viihtyy siellä päivän ja joskus, jos varaosia tilaillaan se yöpyykin siellä. Lasku on yleensä tässä johtaa 1500-2000 €. Se kannattaa, sillä voin turvallisin mielin ajella autollani seuraavaan määräaikaishuoltoon saakka.
Parhaista parhaita ovat 1995-2000 valmistetut ajokit. Niissä on riittävän vähän tekniikkaa. Tällainen tavallinen tätikin osaa vaihtaa lamput eteen ja taakse, saa akun irti ja uuden tilalle jne. muuta pientä. Ja se, mikä on olennaista, vuoden 2006 jälkeen valmistetut Volvot eivät ole omasta mielestäni enää aitoja Volvoja.
Kuvassa olevat autot ylinnä 2003, ajokilometrejä 317 keskellä 1998, jolla on ajettu 298 ja alinna vuoden 1999, jonka takana on kilometrejä 258. Ja siis tuhansia. Vielä parempi olisi, jos kaikki autot olisivat täsmälleen samanlaisia, niin sitten siinä vaiheessa, kun varaosien saatavuus alkaa olla kortilla, voisi yhtä käyttää varaosaautona (huoltovarmuus 😉).
Tallista löytyy vielä vm. 1995 850, joka on niellyt kilometrejä 370. Kaikki autot ovat tekniikaltaa ihan loistavassa kunnossa. Pidän etupainotteisesti huolta auton kunnosta. Se kannattaa.
Hyvin pidettynä näillä kaikilla on edessä vielä monen monta vuotta baanalla ja luultavasti ne ehtivät ilahduttamaan vielä tulevaa perikuntaanikin.
Jep, jep. Meillä Volvo V70 vuosimallia 1999, vihreä. Ollut meillä ”syntymästään” saakka, eli nyt 25 vuotiaana suorastaan perheen jäsen.
VastaaPoistaJuu, kun auto on noin kauan perheessä, niin kyllä se on jo ihan perheenjäsen :)
VastaaPoistaTuo ei ole minulla ollut syntymästään saakka-mutta se on hyvin pidetty matkanvarrella.
Ainut miinus, että edellinen omistaja vaihtoi siihen umpiot.
Onneksi on vanhat mukana, mutta en ole saanut niitä vaihdatettua.
Se on muuten YK-auto.
Minulla jää nyt tuo 850 vähän vähäiselle käytölle, kun sillä ei ole oikein kiva kuljettaa koiraa. Koira on kuitenkin useimmiten mukana, kun vapaa-aikanani liikun. Ajattelin laittaa sen huutokaupat.com-sivustolle myyntiin. Vähän olen kahden vaiheella...Tykkään ajaa sillä todella paljon.
Se nimittäin meni viimeisestä katsastuksesta täysin puhtain paperein läpi.
Sitä ennen vaihdatin etupään hihnat (jakopää+moniura) sekä tietenkin vesipumpun siinä samalla.
Suodattimet vaihdettiin niin öljyn-, ilman- kuin myös bensansuodatin. Lisäksi sytytystulpat uusittiin.
Tietenkin öljynvaihto ja nesteet ja kaikki kiristykset tarkastettiin myös. Ja toiselle puolelle vaihdettiin koiranluu+ sitten tehtiin nelipyöräsuuntaus.
Toki kun ikää on, alkaa jo vähän kukkaa pukata.
Pitäisi hioa, paklata ja maalata. Ei ole paikkaa, missä sellaiseen puuhaan ryhtyisi.