Siirry pääsisältöön

Sinulle sanottiin että pienenä ne polkevat sydäntä


 Kuvat MM

Muistatko kun sinusta tuli äiti, sanoivat vanhat naiset, sellaiset kuin sinä nyt:
- Pienenä ne polkevat syliä ja
sitten kun kasvavat, ne polkevat sydäntä.
Sanoivat, että se on vielä niin helppoa, sylin polkeminen.

Ruusuiset kuvitelmasi lapsiperheen arjesta avautuivat luultavasti aika nopeasti.
Ajattelit, että miten ihmeessä se tästä enää voisi muuttua haastavammaksi.
Sylin polkemisessa on jo aivan tarpeeksi.


Pyykkivuoret.
Tiskivuoret.
Eteisessä lojuvat kengät.
Lattialle heitetyt vaatteet.
Jääkaappi, joka tuntuu syövän kaiken sen, minkä sinne kantaa, hetkessä.
Osallistumiset vanhempainiltoihin
koulun myyjäisiin
vanhempainyhdistyksiin.


Vaatekaappi tuntui kutistavan vaatteet.
Tai sitten se oli pyykkikone.
Jossakin ne kuitenkin kutistuivat. Silmissä.
Se aika on lyhyt.
Kohta he ovat poissa.
Niinkin sinulle sanottiin.
Silloin se aika tuntui loputtomalta.
Valvottuja öitä.
Odottelua terveyskeskuksen aulassa.
Työnantajan vino katse, taas se on poissa.
Lapsi kuumeesa.

Ajattelit että se helpottaa, kun
kukaan ei enää polje syliä.
Sydämestä et silloin vielä ymmärtänyt.

Sydän syrjällään olet ollut.
Useammankin kerran.
Eri syistä. 
Riitely murrosikäisen kanssa kotiintuloajoista.
Löytävätkö paikan elämässä?
Saavatko töitä?
Miten selviävät?
Jaksavatko? 

Ovatko kysyneet kuinka sinä jaksat? Vai ovatko kiireessään unohtaneet?

Onko kukaan muukaan  kysynyt sinulta, kuinka, sinä oman elämäsi supersankari, jaksat itse?
Onko kukaan ottanut kädestäsi kiinni ja sanonut, että riität eikä sinun tarvitse suorittaa?
Oletko joskus miettinyt sitä sydäntä?
Onko tullut joskus mieleesi, että voidaanko sydämesi vielä pienemmiksi paloiksi polkea?
Ehkä edes tänään vedät happinaamarin omille kasvoillesi ja annat asioiden vain olla.
Ei mikään murehtimalla muutu. Sen jo tiesitkin. 
Jaksat edelleenkin hymyillä kyyneleiden läpi.
Asennoitua, että sinun elämäsi on juuri tänään.






----
Tämä runo syntyi kun keskustelin iäkkään ystäväni kanssa. Hän sai juuri syöpädiagnoosin. Elämäilo silti välittyy hänen puheestaan.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…