Siirry pääsisältöön

Takkasetti mökille ja nostalgiaa Seinäjoella


Kuva MM

Tänään minun piti mennä mökille. Vähän tekemään jotakin pientä. Auton takakontissa oli vanhoja sanomalehtiä sekä kirppikseltä hankittu takkasetti mökille.  Sanomalehdet laitan kesällä suojaamaan istutuksia rikkaruohoilta. Ne ovat mainio eriste, vaikkapa marjapensaiden juurille. 

No sitten vähän, kylmä kun oli, ryhdyin miettimään, että jos tästä kuitenkin lähtisi jouluostoksille. Ja lähdinhän minä Seinäjoelle.  Seinäjoki on lapsuuteni kaupunki tai siis se vähän suurempi lähikaupunki, jossa käytiin tekemässä ostokset. Se on myös kaupunki, jossa ajoin autokoulun inssin. Paikka, jossa oli liikennevalot 1980 -luvulla. Olo oli vähän nostalginen. Kuten Kamuni tapaa sanoa, ympyrät sulkeutuvat. Siihen sisältyy, ainakin itselläni, jonkin verran haikeutta ja sellaista epämääräistä herkkää. Tiedättehän, kun silmät alkavat vähän kostua ja mieleen nousevat asioita, joita ei ole vuosiin muistanut. 

Siellä kierrellessäni koin monta sellaista herkistävää hetkeä. Muistot nousivat väkevänä pintaan. Isän kanssa ajelut kuorma-autolla, jäätelö kuumana kesäpäivänä. Ylioppilaslakin ostaminen äidin kanssa jne. Joskus on tosiaankin terapeuttista tehdä sellaisia reissuja, joita ei ole ajatellut tekevänsä.  Sillä arjessa lähelle on tavattoman vaikea nähdä. 

Oikeiden kauppojen jälkeen lähdin kirppiskierrokselle. Tosin ehdin vain yhteen, sillä jotenkin unohdin  sen toisen, jonne minun piti mennä käymään. Löysin jälleen teoksiini päitä, uutukaiset laudeliinat saunaan ja sienikorin, jollaista olen jo hyvän aikaa etsinyt. Olin mykistynyt, kun mainitsin, että mielläni ostan näitä päävärkkejä. Kirppiksen täti lupasi ryhtyä keräämään niitä minulle. Tuli jotenkin hyvä olo.

Tyytyväisenä ajelin takaisin kotinurkille. Kun tulin sisään, vastassa oli Junnu, joka oli  juuri lämmittämässä itselleen ruokaa.









 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Operaatio kasvimaa

Kuvat MM

Minulla oli tänään maanataivapaa, johtuen lauantaina olleesta työpäivästä. Käytin tilaisuuden tietenkin hyväkseni ja heti aamulla suuntasin mökille.  Sain kuin sainkin kaikki loput lavat täyteen maa-ainesta. Olin ajatellut tekeväni neljä laatikkoa tänään, mutta sää suosi ja koska homma sujui, jatkoin lapiointia laatikko laatikolta. 



 Kuvat MM

Operaatio kasvimaa edistyy. Siirsin monivuotiset yrtit uuteen paikkaan, jotta kykenin laittamaan toisen kuljetuskauluksen kaikkiin kohtiin.


Kasvulaatikoita on nyt yhteensä 13 kpl. Yhdessä on kasvihuone päällä ja 12 ovat ilman.  


Täytyy myöntää, että on aika helpottunut olo. Voin tulevana viikonloppuna keskittyä tulevan kasvihuoneen nurkilla maa-aineksen siirtelemiseen ja kantojen kaivelemiseen. Jos sataa, putsaan takkaa.

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…

Mitä sinulle toivoisin

Kuvan lähde: http://blogs-images.forbes.com/siimonreynolds/files/2014/02/Growth-stopwatch.jpg


Mitä sinulle toivoisin on Jörg Zinkin syvällinen runo.  Tämän runon sanoin hyvää vuotta 2015!


Jörg Zink: Mitä sinulle toivoisin
Mitä sinulle toivoisin? Saduissa kerrotaan — yhä uudestaan — kuinka tieltä poikkesi muuan vieras köyhien ihmisten tupaan.
Kun hän seuraavana aamuna hyvästeli, kävi ilmi että hän ei ollutkaan mikään tavallinen kulkuri. Saatte toivoa kolmea asiaa, hän sanoi. Katsokaakin, että toivotte tosi hyvää.
Ja sitten kerrotaan, miten jotkut toivoivat itsensä turmioon ja jotkut onneen, aina sen mukaan olivatko tyhmiä vai viisaita.
Kun huomasin sammalessa punaisia sieniä, "onnentuojia", muistin tuon kulkurin ja hänen kolme toivomustaan. Loistava väri voi pettää ja onni voi lehahtaa pois kuin sininen perhonen.
Kuvittelen, miten tuo tuntematon kulkuri kohtaisi sinut. Hän olisi vieraana yli yön ja aamulla hän neuvoisi sinua toivomaan oikein.
Mitä hän sanoisi?
Ehk…