Leikkitavarapuu

Kuva MM 

Hau Kamut!

Meille muutti metsästä yksi puu. Voitteko tajuta, sellainen vihreä ja tuoksuva. Sitten täti, Assari ja Junnu tekivät jotakin omituista: ne kaivelivat pahvilaatikoita ja ottivat sieltä kaikenlaisia tavaroita, joita ne laittoivat siihen puuhun. Minä tietenkin ilahduin, että ne tekevät minulle hienon leikkitavarapuun. 

Katselin niiden puuhia siitä vierestä ja sitten kun kaikki menivät omiin touhuihinsa, ryhdyin tutkimaan sitä puuta vähän tarkemmin. Oi, siinä oli sellaisia pehmeitä joulusydämiä ja sellaisia pyöreitä rämiseviä palloja. Otin ensin liput pois, minusta ne olivat tosi kivan näköisiä ja ajattelin, että kyllä niitä on tosi kiva pureskella. Olivat nimittäin puuta. Ei kovin paksu ja oikein sopiva siis mun hampailleni.

Sitten nappasin siitä sellaisen joulusydämen. Oikein sopivan kokoinen sekin mun lelukseni. Ja sen pallon kanssa jouduin tekemään vähän enemmän töitä ennen kuin sain sen sieltä pois. Oli nimittäin jotenkin se naru takertunut siihen oksaan. Siinä vaiheessa täti höristeli korvia ja syöksyi olkkariin ja kysyi, että mitä luulet tekeväsi. - Miten niin luulen tekeväni, minä kysyin ja pötkin nopeasti sängyn alle tädin makkariin. - Yritätkö sinä täti väittää, että tämä leikkitarvarapuu ei ole tehty minulle? 

Täti vaati minua tuomaan sen pallon takaisin. No minä pitkin hampain sitten luovuin siitä pallosta. Täti laittoi ne liput takaisin siihen puuhun, mutta nosti ne paaaaaaaaaaaaaaaljon ylemmäksi, mitä ne olivat ensin. Samoin kävi sille sydämelle. Se nousi niin ylös, että minä en enää ylety siihen. 

En nyt kyllä ollenkaan ymmärrä. Täti ei näyttänyt yhtään iloiselta. 

Terveisin

Karo

leikkitavarapuukoira

P.S. 

Eikä se täti tykännyt kun kävin pari kertaa lirittelemässä keittiön matolle. Sanoi, että tuollaista ei fiksu koira tee. Mä olin kyllä ihan huuli pyöreänä.