Matkailu avartaa, sanotaan

Päätimme sitten Junnun kanssa lähteä saattamaan Assaria Stadiin edellisenä viikonloppuna. Assari lähti edustamaan Suomea Ultimaten junnujen EM-kisoihin Frankfurttiin ja me Junnun kanssa ajateltiin käydä  vähän Stadissa shoppailemassa. Reissu meni eväsretken muodossa, joten shoppailut jäivät.


 

Kuvan lähde: http://www.ultimate.fi/ultimate/site/wp-content/uploads/2015/08/11666189_605164272919625_1857404042554521543_n.jpg 

Junnulle reissu oli jo toinen kesän aikana, sillä hän  ehti jo alkukesästä viettää pidemmän jakson pääkaupungissa tädin virkaansa hoitaen ja toisaalta pikkusiskon virasta täysillä nauttien. On onni olla sopivasti pieni pikkusisko, sillä silloin saa aina jotakin pientä extraa. Vähän huomaamatta.

Ja menneenä viikonloppuna tuli Junnun kolmas reissu Stadiin, sillä Assari piti myös noutaa pois pelikoneesta. Reissulta oli tuomisina 5. sija Ultimate Firisbeen juniorisarjassa. Finaalipaikka jäi kolmen pisteen päähän. Ottelu käytiin Ranskaa vastaan. Ranskalla oli 15 vaihtopelaajaa ja Suomella 4. No tällainen asetelma kertoo, että kuinka hommassa käy. Tällä jälkimmäisellä reissulla keskityimme kyläilyyn, shoppailuun (Junnu tarvitsi ehdottomasi pari paitaa liikkatunneille) ja kävimme lisäksi Korkeasaaressa.

Täytyy sanoa että paluumatka teki vähän tiukkaa. Lento laskeutui viisi minuuttia myöhässä ja Assari pääsi tuloaulaan lähempänä puoltayötä. Siitä sitten auton nokka kohti landea. 4.32 oli navigaattorin laskema ajoaika. Se piti kyllä todella hyvin paikkansa. Olimme kotona 4.31.

Se mitä matkan aikana opin oli, että väsyneenä on haastavaa ajaa. Onneksi ystävä oli mukana valvottamassa.

Toinen asia, jonka opin busineksen näkökulmasta, on että Suomi on todella pieni maa! Menemme nukkumaan viimeistään klo 23. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Rekkoja on liikenteessä ja pari hassua bensa-asemaa on avoinna. Onko niille asiakkaita? En usko. Liikennettä oli havaintojeni mukaan todella vähän. Sain ajella lähes yksin Hämeenlinnasta alkaen tänne länsirannikolle.

Matka menneeseen kesään
Oma aikani kului pop up- taidenäyttelyni  valmistelemiseen ja reissaaminen jäi väliin kuluvana kesänä. Eikä liene mikään yllätys, että teosten tekeminen jäi aika viimetinkaan ja niiden kehystäminenkin vei oman aikansa. Sain onneksi ystävältäni siihen apua. Muuten olisi voinutkin käydä vähän hullusti aikataulun kanssa.

Sitten tuli puuhamaa. Punainen tupa ilman perunamaata. 

Junnu sai kesällä reissata oikein sydämensä kyllyydestä, nimittäin hän pääsi myös Tukholmaan. Se vasta jotakin.  Ei voi muuta sanoa, että kyllä kelpaa. Matka oli sinänsä aika hassu, sillä Junnun isoveli on alle 30 ja tarvitsi valtakirjan, että Junnu voi tulla mukaan...kuitenkin hän on jo isä ja Junnu täti. No teimme valtakirjan ja täti pääsi reissulle mukaan.

Assarin kesä on kulunut töissä. Ja nyt kun Assari oli viikon reissussa, niin Junnulla oli vähän tyhjä olo. Onneksi sentään tuli tramppa.

Voi sitä iloa, kun Assari ilmestyi portista A2..

Edellisellä reissulla pyörittiin vähän Espoossa.

Otin muutamia kuvia vanhojen rakennusten yksityiskohdista, joskos niistä saisi vähän ideoita mökille. Tosin nämä eivät ole pohjalaistaloja.

 Puuhevosella sai ratsastaa...

 Paikka on kiva. Siellä on lampaita ja vuohia...

 Vanhat rakennukset ovat jotenkin levollisia. Pidän niistä.

Haaveenani on ollut asua vielä joskus sellaisessa pohjalaistalossa, jossa asuin lapsuuteni. Ehkä kesämökki riittää kuitenkin. Toisaalta, unelmat pitää toteuttaa nyt, jos niitä aikoo joskus toteuuttaa. Ja reissu opetti minulle todella paljon tästä asiasta. Jokainen meistä on itse vastuussa onnestaan ja ajatuksistaan. Luopuminen on iso  ja väistämätön osa elämää. Jos aikoo elää, on jätettävä mennyt taakse ja elettävä todellakin tässä ja nyt. Sillä muuta meillä ei ole kuin tämä hetki.  Ajatus kiteytyy oikeastaan yhteen suosikkisanontaani, joka on P- Pavlenkon: Life is not the days that have passed, but the days one remember.

Lähetetty Windows Phonesta