Kulunut viikko on ollut ihana ja erilainen. Olemme assareiden kanssa saaneet nauttia kaksihampaisen neidin seurasta. Kaksihampainen ei osannut alkuviikosta vielä ihan kunnolla kontata, mutta nyt muutaman päivän uutteran harjoittelun jälkeen konttaaminenkin sujuu vallan mainosti. Vielä käsi jää joskus vähän jalkojen alle ja sekös sitten turhauttaa pientä kiitäjää.
Ylen jutussa todetaan, että Monilla isovanhemmilla on oppimisen paikka siinä, että maailmankuva ja arvot muuttuvat. - Isovanhemmat eivät saa tuputtaa omia arvojaan, vaan pitäisi muistaa
tukea sitä omaa lastaan perhe-elämässä, Keskinen muistuttaa.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Isovanhempi on lapsen elämässä turisti, joka ei voi millään tavalla päättää tai hallita sitä, miten vanhemmat kasvattavat lastaan tai miten he toimivat muuten.
Isovanhemmuus on ainutlaatuinen ja vaativa ihmissuhde. Siihen yhdistyvät äitiys (tunnesuhde omaan lapseen), anopin rooli (suhteessa lapsen puolisoon), isovanhemmuus (suhde lapsenlapseen) ja aikuisuus (miten kohtelet omaa lastasi aikuisena, itsenäisenä, asioistaan päättävänä ja päätöksien seuraukset kanatavana ihmisenä).
Isovanhemmuuden tai pitäisikö kirjoittaa toimivan isovanhemmuuden edellytyksenä ovat hyvät välit lapsiin ja heidän puolisoihinsa. On annettava tilaa. Tosin suhde on rakennettu jo kauan aikaisemmin. Silloin kun se oma lapsukainen on ollut vielä nyytti. Ja jos silloin ei ole viettänyt lapsen kanssa aikaa ja tunnesuhde omaan lapseen on jäänyt vajaaksi, ei sitä ole enää kovin helppoa muodostaa uudelleen.
Mitäs sitten tehdään, jos suhde omaan lapseen ei toimi? Silloin lienee syytä istua peilin eteen ja katsella rehellisen kriittisesti sitä kuvajaista joka sieltä näkyy. Jos tunnistat sieltä ongelma-anopin tai ongelma-appiukon niin mieti toimintatapasi vinoumia ja muuta omaa käytöstäsi. Aidosti.
Valitettavan usein isovanhemmat näkevät isovanhemmuuden aika itsekkäästi. Oikeutena. Se, kuten kaikki muutkin asiat elämässä, on lahjaa. Niitä elämän pikku iloja, joita osuu välillä kohdalle. Auringonsäteitä arjessa. Kultareunaisia pilviä. Ehkä tätä voisi kutsua elämän jälkiruoaksi? Kuulostaa aika mukavalta.
Lähetetty Windows Phonesta
Kommentit
Lähetä kommentti