Onhan taas dyykattu....

Kamut!

Meikälikalla on ollut taas vähän erilainen viikko menneellä viikolla. Parina päivänä pääsin penkomaan taas bioroskiksen sisältöä. Siellä olikin suodatinpusseja aika kivasti. Kahvipurut maistuivat ja nyt sitten sunnuntaina rampattiin vessareissuilla neljä kertaa peräjälkeen. Joka kerralla tuli sellaista litkua, että täti ei ole saanut sitä oikein kunnolla kerättyä tuolta puistosta pois. (Hyvä kun ollaan ehditty puistoon asti.)

Täti on ollut vähän nyreänä. Samoin Yliassari 3, koska ne ovat hoidelleet nää meikälikan ulkoiluttamiset. Oon yrittänyt olla oikein höveli.
Paitsi, että mä oon niillä reissuilla haukahdellut taas enemmän kuin laki sallii. - Taitaa olla taas juoksu lähellä marmatti täti.

Tänään täti sitten katsoi mua tosi pahasti, kun se tuli kotiin. Mä olin syönyt kakun. Täti nimittäin jätti aika reilun palan eilen leipomaansa kakkua pöydälle. Sillä oli luultavasti tarkoitus syödä se kakku ihan itte, kun se tulee duunista kotiin. Mä taisin auttaa vähän liikaa, sillä pöydällä oli tyhä lautanen ja puukko oli keittiön pöydän alla. Tuota... Ehkä mä en nyt ole ollut ihan niin fiksu.


Terveisin
Ronja
biokoira

Kommentit

  1. Oho ehkä. Ei sit sulta tuota urheilumieltä puutu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tätikin sanoi.
      Se kysyi, että pitääkö sun Roivainen yrittää aina uudelleen?

      Ja etkö sä ollenkaan opi mitään.

      Terveisin

      Ronja
      oppilaskoira

      Poista
  2. Miksi täti ei laita roskakaapin oveen sellaista lapsilukkoa? Tai siirrä roskista sellaiseen paikkaan mihin koira ei pääse... Ja kakun syönnistä täti voi syyttää vain itseään, kun jättää koiran kuonon ulottuville herkkuja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys Anonyymi.
      Se on puhunut siitä ja kettingistä.
      Se kuitenkin luopui ajatuksesta, kun se sitoi narun kerran oveen ja mä ryhdyin jyrsimään sitä ovea... Siitä täti ei tykännyt yhtään.
      Ehkä se siksi antaa sen oven olla.
      Sen pitäisi vaan muistaa tyhjentää se aina kun se menee ulos...
      Ehkä se joskus oppii.

      Terveisin

      Ronja
      dyykkaajakoira

      Poista

Lähetä kommentti