Pääsin riehumaan rautatieasemalle

 

Hau Kamut!

Tässä olen valppaana. Yliassari oli reissussa ja pääsin häntä vastaan asemalle. Se on aina tosi juhlallista. Tiedän, että kun juna tulee asemalle, odotamme jotakuta, joka tulee meille kylään tai palaa kotiin. 

Kun yliassari tuli ulos junasta, heilautin ihan varovasti häntääni, kun tunnistin hänet. En ollut nimittäin ihan 100 % varma, onko se hän. Sitten vähän nuuhkaisin ilmaa ja totesin, että kyllä taitaa olla tuttuja tulossa ja heilautin häntään vähän enemmän.  Oih, sitten yliassari astui kunnolla ulos ja voi kuinka mun häntäni tuli iloiseksi. Se meinasi melkein lähteä irti!

Yliassari ei ilahtunut kun mä yritin ruveta hyppimään. Hmmm.... se sanoi, että koita nyt Roivainen vähän rauhoittua. Mä sanoin, että mutta kun mä niiiin rakastan sua ja oli niin ihanaa, että sä tuli kotiin, että mä repeen. Ja häntäkin repee. Irti.

 

Sitä ennen ehti sattua ja tapahtua yhtä sun toista. Samaan aikaan, kun mä tulin asemalle (siis hyvissä ajoin ennen junan tuloa) sinne tuli myös jänis. Ja mä ajattelin, että juhuu, kerrankin saan kunnon iltapalan, kun tädin luona ei saa kun sitä samaa koiranruokaa joka päivä. No voi kai sen jo aavistaa, mitä täti sanoi. Se oli vihaisen näköinen ja sanoi, että pää kiinni nyt, istu ja sitten se komensi maahan.

Mä mulkaisin sitä kaikista loukkaantuneimmalla mulkaisu-ilmeelläni. Eikö oikeasti saa koskaan tehdä mitä oikeasti haluaa. On niin masentavaa, kun aina kielletään. Ihmisilläkin on huvituksensa. Täti kieltää kaiken kivan. Aina.

Terveisin

Ronja
häntäkoira

 

Lähetetty Windows Phonesta