Täti kävelyllä ilman koiraa

Hau kamut!

Täti käväisi kävelyllä ilman koiraa. Siis illalla. Onhan se useinkin kävelyllä ilman meikeläistä, kun pääsääntöisesti se kävelee aina joka paikkaan, minne se vaan voi kohtuudella kävellä. Mutta silleen, että se lähtisi kävelylle kotoa ilman meikeläistä, siis jos se ei mee koirilta kiellettyihin paikkoihin  esim. kauppaan, töihin tai kirjastoon, niin sitä se ei juurikaan nykyään tee.

 

No mä siis olin Yliassari 3 kanssa iltalenkillä (joten en ollut käytettävissäkään), kun tädille iski pakottava tarve käydä pankkiautomaatilla, sillä assari 4 oli lähdössä vähän reissuun ja se tartti ittelleen sponsoria ja koska se ei ehtinyt siinä kiiressä ottaa yhteyttä minkään suuren firman toimitusjohtajaan, niin se turvautui tähän perheyrityksen matriarkkaan ja kysyi siltä rahoitusta. Täti oli hövelillä tuulella ja se päätti heti ryhtyä sponsoroimaan assaria. Sitten se muisti, että enää tässä lähellä ei olekaan yhtään ottoa. Ei siis kissaa eikä sitä mistä saa revittyä rahaa seinästä. Pitää kävellä vallan kaupunkiin saakka. Onhan sinne sentään kilometri matkaa eli ei ihan pikkujuttu.

Täti siis laittoi vähän jakkua päälle ja lähti ulos laukku kainalossa. Kaikki meni hyvin. Täti muisti jopa tunnuslukunsakin ja sai assarille nostettua hänen pyytämänsä rahavarat. Paluu olikin sitten täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Täti sanoi, että kaikki ne olisi voitu välttää, jos mä olisin ollut sen mukana.

Kun täti oli melkein kotona, sitä vastaan tuli yks setä, jolla oli kädessä sellainen sinisävyinen tölkki. Täti sanoi, että sedän menosta näkyi, että tölkkejä oli tyhjätty varmasti vähän enemmänkin eikä vaan sitä yhtä, joka sillä hetkellä killui kädessä. Täti yritti väistää setää parhaansa mukaan, vaikka kyllä vähän näytti sellaiselta, että yhteentörmäykseltä ei välttämättä voida välttyä. Voitiin kuitenkin, mutta kuinkas sitten kävikään. Takaa tulikin sitten joku vähän iäkkäämpi täti, joka meinasi ajaa meidän tädin kintuille. Viimeistään siinä vaiheessa mä olisin ollut avuksi. Sillä kukaan ei olisi edes yrittänyt pyöräillä suojatiellä, jos mä olisin ollut sitä juuri ylittämässä.

Luultavasti setäkin olisi kiertänyt jotakin toista kautta, että ei olisi joutunut vastatusten mun kanssani. Tai sille olisi todennäköisesti riittänyt se eka kerta.

Sillä ei siinä vielä kaikki. Setä päätti sitten tehdä meidän tätiin vähän lähempää tuttavuutta. Vaikka laitamyötäinen oli kohtalaisen syvä, ei sedän suuntavaisto ollut kovin huono. Setä pyöräili tätiä vastaan ja mitään sanomatta hän ojensi vapisevin käsin tädille kädessä olevaa tölkkiä-ilmeisesti kalleinta aarrettaan. Täti käveli ohi ja sanoi kotiin tultuaan, että Roisto Roivainen saa sitten tulla mukaan kyllä seuraavalle rahannostoreissulle, jos tähän aikaan pitää pankkiautomaatille mennä.

Terveisin

 

Ronja

personal guard