Saksanpaimenkissat ja yksi koira

 Mau Kamut!

Mä sanoin tädille tänään, että onko se tullut ollenkaan ajatelleeksi, että sillä on kaksi saksanpaimenkissaa? Nimittäin tuolle yhdelle höyrypäiselle sakemannille ei pärjää kuin kaksi teräväpäistä ja ammattinsa osaavaa saksanpaimenkissaa. Siis ihan sellaisten taviskissojen on aivan turha yrittää edes vaivautua. Täti kattoi vähän hitaasti. Se näytti sellaiselta, että se sanoo kohta jotakin terävää, mutta sitten se sulki suunsa ja nipisti huulensa tiukasti yhteen. Prinsessa sanoi, että ehkä se soittaa kohta eläinlääkärille ja sanoo, että nyt sille riittää eläintarhan pomon virka. Mä sanoin prinsessalle, että ei se nyt niin helpolla luovuta. Se vaan aina uhkailee, kun se on sillä päällä. Ehkä se kuuntelee sillä tavalla, miltä maailma näyttäisi, jos se olisi sellainen, mitä se sanoo.

 Mutta kattokaa itte, millainen höyrykone tuon tädin sakemanni on. Tuossa se kyttää jotakin ja sitten kun se huomaa, että sitä kannattaa tavoitella, niin se sitten alkaa heti kerjäämään.

 Se on valmis ruoan takia tekemään vaikka mitä. Se ryömii, antaa tassua ja tanssii. Kuola valuu ja häntä heiluu. Suoraan sanoen se on löysäpäinen. Eikä löysäpäisiä voi ottaa vakavasti. Se on ihan itsestään selvää.

Prinsessakin totesi, että täällä tuntee ittensä välillä vähän turhautuneeksi, kun joka päivä on samat jutut menossa. Ensiksi juodaan vessanpytystä, sitten dyykataan roskat, syödään kissanruoat jne. Ei mitään uutta ei tosiaankaan. Sitten haukutaan postinjakaja ja saadaan naapureilta kirjeitä.

No tänään Prinsessa aloitti päivänsä roikkumalla tuon tyhmän sakemannin silmienvälissä. Kun se ei muuten kuunnellut, mitä Prinsessa sanoi, niin oli pakko näyttää, että kas näin. Mä sanoin Prinsessalle, että ootko varma, että koiran kurittaminen, roikkumalla kynsillä sen silmien välissä, ei ole jonkun koirankiusaamislain mukaan rangaistava teko. Tietenkin tuomiosta on aina mahdollista saada kevyempi, jos sattuu olemaan tuttu tuomari. Elämä on.

Terveisin

Otto

saksanpaimenkissa