Tädin lista-väliarviointi

Hau, hau!

Muistatteko vielä  tädin listan? Täti laati sen heti kun tulin tänne tädin luukkuun asumaan. Täti sanoi, että nyt on aika ottaa kantaa siihen, mitkä listan asioista toimivat jo kohtuudella ja missä on vielä hiomista. Täti sanoi, että tällaiset arviointikeskustelut ovat oppimisprosessissa aina tärkeitä ja täti kun tekee sitä arviointia työkseen, niin eihän tätä voi täällä välttää. Mä kyllä ekaksi vähän vastustin, kun tunnen jo tätiä tämän 10 viikon jälkeen sen verran, että se ei oo ihan niitä maailman kaikkein helpoimpia ihmisiä.

- Ei saa hyppiä kun lähdetään ulos. Pitää vaan istua ja odottaa, että täti laittaa kaulapannan ja hihnan.

 Ronja: Tässä minä olen mielestäni onnistunut erinoimaisesti.
Täti: Totta. Välillä, mutta ei aina. Joskus olet tooosi kiltisti, mutta sitten taas välillä meinaa unohtua.
Ronja: Joo, joo, mutta kyllä mä yleensä. Silloinhan mä vaan oon vähän menossa, kun mulla on iso hätä. Joskus vaan pitää päästä ulos nopeammin kuin joskus toiste.
Täti: No ehkä tuo on kohtuuhyvä selitys. Hmm... mutta jos mä arvioin tämän niinku 0-5 niin kyllä tästä voi ehkä sellaisen 3 antaa.

Ronja: Mitä vaan 3?
Täti: Kolmonen tarkoittaa hyvää. Se on hyvää, mutta ei vielä missään tapauksessa täydellistä.

- Pitää istua ja odottaa, kun täti avaa oven.

Ronja: Nyt mua kyllä harmittaa, että annoit edellisestä kohdasta kolmosen.
Täti: Ei pidä antaa liian hyviä arvosanoja opintojen tässä vaiheessa. Sä olet saanut väliarvosanat (täti ilmeisesti tarkoitti niitä makupaloja, joita se on antanut, kun mä olen sen mielestä onnistunut) ajallaan ja kokonaisuus ratkaisee ei yksi erinomainen suoritus silloin tällöin. Ja mielistelystä mä en tykkää yhtään.
Ronja: Silti mua harmittaa.
Täti: Joo. Selvä. Sua harmittaa, mutta niin harmittaa muakin, kun sä oot sellainen kovapää. Mutta keskitytääs nyt tähän kohtaan. Tässä sä oot onnistunut kohtuuhyvin. Jos vertaa siihen, mitä sä olit, niin kehitys on ollut todella valtavaa! Kuitenkin, jos ajattelee tavoitetasoa, niin et kuitenkaan onnistu läheskään aina. Tästä mä annan kans 3.

- Kun ovi on auki pitää odottaa, että täti taapertaa ensiksi ulos ja sitten vasta minä. Eikä saa yhtään vetää. Muuten otetaan asia uudelleen. (ja monta kertaa.)
Ronja: Pyh! Tuostakin vaan kolmonen.
Täti: Kolmonen on hyvä numero. Mä sanoin sen jo.  Tästä kohdasta sä saat 2. Et malta odottaa vielä kovin hyvin sitä, että assarit sujahtavat ovesta ennen sua. Sä yrität tunkea päätäs siihen väliin joka hetki.
Ronja: Pyh. Assarit ovat hitaita.
Täti: Kuule Assarit saavat olla just niin hitaita kun haluavat. Sun tehtävä on odottaa niitä.
Ronja: Pah!

- Ei saa vetää, kun kävelee rappusia alas.

Ronja: Tässä mä ainakin oon tosi hyvä jo.
Täti: Joo oot. Sekä kuonopannalla että tavallisella. Ainut, missä on toivomista, että sä hyppäät välillä kolmanneksi vikalta rapulta alas ja yrität sitten aina kaivaa kuonopantaas pois.
Ronja: Mä en yhtään tykkää kuonopannasta. Ja mä tykkään hyppimisestä.
Täti: Joo en mäkään ja mä en pitäisi sitä sulla, jos sä malttaisit vähän käyttäytyä tuon tavispannan kanssa. Mä en tykkää repiä sua kuristuspannasta. Mun mielestäni kuonopanta on siinä mielessä pienempi paha.
Ronja: Jaa.
Täti: Joo. Tästä sä saat 4. Oot sen verran hyvin ottanut tämän jutun tosissas.
Ronja: Oho. Sentään 4. Sulta ei vissiin kovin herkästi saa kunnon arvosanoja.
Täti: Saa ansionsa mukaan. 

- Ei saa vetää, kun kävelee rappusia ylös.

Ronja: Tässäkin mä oon mielestäni tosi hyvä.
Täti: Totta. Kun sä tulit meille, niin musta tuntui, että olis pitänyt olla pari 100 kiloista raavasta miestä sun perässäs, jotta olisit pysynyt paikoillas. Mulla oli ihan tekeminen sun kanssas.
Ronja: Musta tuntui silloin, että multa lähtee taju. Sä painat itte sen  200, joten et sä siinä mitään miehiä tarvii.

Täti: Ja silti kiskoit? Minkähän takia?
Ronja: Mä oon aina saanut mennä eka. Mä haluan olla eka.
Täti: Joo, mutta kun sä nyt vaan et oo eka. No tästä sä saat sen 4 kans. Vaikka tämä on sellainen kohta, josta sulle voisi ehkä antaa jopa sen 5. Mutta en oon ihan 100 % varma vielä, että onko sun oppimises pysyvää vai vaan feikkaamista.
Ronja: Sekin vielä.

- Ei saa vetää, kun kävelee ulkona, vaan pitää kävellä pää tädin polven kohdalla.

Ronja: Hmm...
Täti: Niin. Jätetäänkös tämä kohta väliin?
Ronja: Eikö mee läpi?
Täti: Kuonopannalla heikko 1 mutta ketjupannalla täys 0 vielä.
Ronja: Kyllä mä nyt 2 voisin saada kuonopannalla kävelemisestä.
Täti: Joo loppulenkistä. Et muuten.
Ronja: Sä oot aika hankala täti.
Täti: Niin ne sanovat. Oppilaatkin.
Ronja: Mä peukutan niitä.

- Ei saa haukkua kun vastaan tulee koiria.

Täti: Tässä on kyllä sanottava, että voi taivas.
Ronja: Tästä mä oon sitä mieltä, että on epäkohteliasta, jos ei moikkaa kavereita. Tajuutsä täti, että me koirat jutellaan haukkumalla?
Täti: Tajuan, mutta silti. On koiria, jotka eivät juttele kaikille. Sä taas oot sellainen, jolla on asiaa jokaiselle vastaantulijalle.
Ronja: Eikö sitten saisi olla?
Täti: EI. Tiedätkö, että kaikki ihmiset eivät ilahdu siitä, että koirat haukkuvat. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka pelkäävät koiria. Varsinkin sakemanneja. Ja kun ne vielä näkee kuinka sä hypit, niin niille kuule iskee sellainen pieni paniikki. Ne juoksee pakoon eikä ne haluu ollenkaan tajuta, että sä voisit olla vaan utelias ja haluta tutustua niihin.
Ronja: Oma moka.
Täti: Voi sen tietenkin noinkin ajatella, mutta asia nyt vaan on niin, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja omaan rauhaan.
Ronja: Hauh, hauhahhah. Se on ihan sama, kun sulta kiellettäis puhuminen. Ja sä sentään puhut jatkuvasti ihan ääneen. Usein vielä aika kovaankin ääneen.
Täti: Tästä sä saat 0. Muutaman kerran oot malttanut ihan itte pitää suus kiinni, mutta yleensä et.
Ronja: Enkä muuten ajatellut, että pitäisin suuni kiinni.

- Ei saa haukkua kun vastaan tulee ihmisiä.

Ronja: Tätä mä en allekirjoita.
Täti: Kuule tajua nyt jo, että aika monet ihmiset pelkäävät isoja koiria. Ei ne tajua, että sä luulet perässä vedettäviä matkalaukkuja koiriksi tai muovikasseja.
Ronja: Joo, mutta mä en aina heti tunnista. Joskus kauas on pitkä matka eikä kunnolla erota, onko se koira vai matkalaukku.
Täti: Siksi pitäisikin olla ihan hiljaa.
Ronja: Niin kai. Mitä sä sitten teet koiralla, joka ei saa haukkua koskaan?
Täti: Käyn lenkillä sen kanssa. Tästä sä saat 2.

- Ei saa riehua, kun näkee lokin.

Ronja: Mutta enhän mä yleensä.
Täti: Niin et yleensä pelkästään lokeille. Sulle kelpaa varikset ja harakat yhtälailla. Ja pulut.
Ronja: Onko niillä sitten niin hirveesti eroa keskenään? Ei mun mielestäni.
Täti: Ehkä ei, mutta se nyt ei vaan sovi niin kuheesti, että sä riehut jatkuvasti kaikille. Tästä tulee 1.
Ronja: Pyh.

- Ei saa rynnätä kissojen perässä.

Ronja: Kaikki kiva on kielletty.
Täti: Kissat olivat ennen sua täällä.
Ronja: Enhän mä aja Prinsessaakaan.
Täti: Prinsessa on joutunut suuttumaan sulle monta kertaa.
Ronja: Ammattikissa on pelkuri.
Täti: Sillä on oikeus pelätä sua.
Ronja: Ja mun pitää sitten lässyttää sille, että kisu, kisu ota nakki, vai?
Täti: No voi hyvää päivää sun kanssas. Tästä saat kuitenkin 0. Ihan repuutettu. Se, että joku on pelkuri, niin siinä ei ollenkaan auta se, että käy sellaisen kimppuun.
Ronja: Mä en ymmärrä mikä on kimppu. Missä kissalla on kimppu?
Täti: Älä saivartele. Yrität vaan päästä vastuusta.

- Ei saa hyppiä auton sisällä.

Täti: Ja tästä tulee 0. Oot yrittänyt syödä mun Volvoni.
Ronja: Ei pidä paikkaansa, mä yritin avata oven, kun sä jätit mut autoon siellä mökillä.
Täti: Kuule kysymys on siitä, että sä et tottele. Sut oli laitettu taakse ja mulla on se metallinen verkko ja sä tuut sieltä läpi.
Ronja: Plääh.
Täti: Lääh, plääh.

- Ei saa rynnätä autosta ulos, vaan pitää hypätä kauniisti.

 Ronja: Mä meen kuitenkin autoon jo nykyisin kauniisti.
Täti: Mutta et tuu pois. Pitää odottaa, että sut otetaan. Tajuutsä että nää säännöt on sun turvallisuutes takia?
Ronja: Ei uskois.
Täti: Joo ei varmaan. Tästä tulee kans 0. Innostuminen ei ole mikään peruste toimia harkitsemattomasti.
Ronja: Pyh. Sä oot tylsä ihminen.
Täti: Jep ja ylpeä siitä.
Ronja: Huumorintajuton.
Täti: Jep. Siitä vielä ylpeämpi.
Ronja: Kaikilla niillä on koiria.
Täti: Ja niitä on kaikenlaisia koiria.

- Ei saa nousta ihmisiä vasten.

Täti: Tässä sä oot oppinut hoitelemaan hommat 5 arvoisesti.
Ronja: Mitä? Mä pyörryn?!?
Täti: Mitä sä siitä pyörryt. Tämä on asia, jonka sä oot oikeasti tajunnut. Saat siitä 5.
Ronja: Ohoh. 

- Ei saa aamulla haukkua postinjakajalle.

Täti: Tämäkin on mennyt yllättävän hyvin jakeluun. Oon huomannut, että sä saatat haukahtaa vaan silloin kun on uus jakaja. Eli siinä rajoilla voisko tästäkin antaa peräti 5. Ehkä annan kuitenkin 4, koska et kuitenkaan aina malta olla hiljaa tai sä meet siihen oven taa kyyläämään, kun huomaat että se jakaja on tulossa.
Ronja: No miks sulla sitten on koira, jos se ei saa kerran kyylätä ja vahtia?
Täti: Sä oot personal trainer.
Ronja: Joo mutta mä oon koira. 

- Päivälläkään ei saa haukkua postinjakajalle.

Täti: Tämä on kans aika hyvin hallussa. Tosin nyt kun ollaan lomalla, niin sä ehkä oot astetta fiksumpi...
Ronja: Mitäs sä tulla tarkoitat?
Täti: Sitä, että sä osaat olla silmänpalvoja.
Ronja: Ai jaa.
Täti: Tästä tulee 4 kans.

- Kun annetaan aamulla lenkin jälkeen jauhelihaa, pitää odottaa kiltisti, kun täti laittaa lihan kulhoon ja vasta sitten saa mennä.

Täti: Tämä on mennyt tosi hyvin perille.
Ronja: Saanko tästä 5?
Täti: Saat. Osaat odottaa iltaruokaakin tosi kiltisti. Ei mitään valittamista.
Ronja: Ohoh.

- Ei saa ajaa kissoja pois niiden ruokakupilta.

Täti: Ehkä et enää suoranaisesti aja kissoja pois, mutta meet ryöstämään niiden safkat heti kun mä oon pois.
Siis tarkoitan, että kun käydään esim. kaupassa ja ketään ihmistä ei oo paikalla.
Ronja: Kissanruoka on hyvää.
Täti: Se ei ole olennaista, että onko se hyvää vai pahaa, mutta sitä ei saa mennä syömään.
Ronja: Mitä eivät syö sitä mitä tarjotaan.
Täti: Kissoilla on erilainen tyyli syödä kuin koirilla.
Ronja: Oma moka.
Täti: 0.
Ronja: Pyh. Itte oot 0.

- Ei saa nousta sohvalle.

Ronja: En oo enää yrittänyt.
Täti: Aika monta kertaa on pitänyt heittää alas.
Ronja: Mutta oon uskonut. En mene enää edes silloin, kun sä nukut.
Täti: Jaa.... tämä on suhteellisen hyvin hallussa. Ehkä 3 voisi olla oikeudenmukainen.

- Ei saa nousta sängylle.

Täti: Hmmm... Tämä on vähän siinä ja siinä.
Ronja: Miksi sitten kissat saavat olla sängyllä?
Täti: Kissat ovat kokonaan eri juttu.
Ronja: Miksi muka?
Täti: Käyt jatkuvasti häiritsemässä kissoja sängyllä kun ne nukkuvat siellä. Et nyt suorastaan nouse siihen itse kokonaan enää, mutta laitat tassut ja nuuhkit niitä kissoja. Se ei oo niiden mielestä kivaa.
Ronja: Jaa. 2 vai?
Täti: 1. Tässä pitää vielä oppia.
Ronja: Mutta enhän mä yleensä muuten mee sängylle. Siis enää. Työnnän vaan kuononi sinne.
Täti: Joo mutta sekin on liikaa. Kissat eivät tykkää.
Ronja: Etkä sinä.

- Ei saa nukkua kenenkään sängyssä, vaan omalla pedillä lattialla.

Täti: tästä tulee 2.
Ronja: Jaa. En tykkää.
Täti: Oma moka. Toimi niin, että voit tykätä.

- Ei saa mennä yhden assarin huoneeseen. (nyt pysyn jo sieltä pois, vaikka ovi olisi auki ja minua niin houkuttelisi se huone...tosin mä makaan siinä oven edessä ks. yllä.)
Täti: Tää on assarin sääntö. Olet noudattanut sitä aika kivasti.
Ronja: Sä kasvatat assareistakin tiukkapipoja.
Täti: Seura tekee kaltaisekseen.
Ronja: Toivottavasti ei.
Täti: 4

- Ei saa mitään makupaloja, kun joku menee jääkaapille.

Ronja: Tätä sääntöä mä en ymmärrä. Ajattele nyt. Yhdeltä assarilta putosi keskiviikkona kinkku ja juusto lattialle, mutta sen ei tarvinnut poimia niitä pois. Mä hoidin heti siivouksen samalla sekunnilla.

Täti: Riittää kun mä ymmärrän.

Ronja: Tuo on epäreilua.

Täti: Sanoiko joku, että kaikki asiat ovat reiluja?

Ronja: Sä näsäviisastelet.

Täti: 0. Et yhtään tajua, että mitään ei tosiaan tuu.

Ronja: Hahahha. Kyllä Assarit välillä antavat.

Täti: Jaahah. Täytyykin puhutella assarit.

Tädin kanssa käyty arviointikeskustelu oli tiukka eikä arvosanoja tullut puhumalla eikä hännänheilutuksella... Ehkä mä yritän joitakin juttuja vähän huomioida, jos niistä on mulle ittelleni jotakin vähäistä suurempaa etua.

Terveisin

Ronja

Personal Trainer