Hau, hau taas!
Eilen kuulkaas sain lisää parvekeistuntoa. Ette arvaakaan, kuinka otti päähän. Kävi nimittäin niin, että täti kömpi tavallista aikaisemmin punkasta ylös ja herätti ohimennen assari nro 2 ja assari nro 4. Assarit 1 ja 3 jatkoivat unia ja minäkään en siihen aikaan vielä ollut kovin innokas edes seuraamaan, mitä talossa tapahtuu. Paitsi, kun ammattikissa tuli lauteilta pois ja lähti kysymään tädiltä, että jokos täti niinku tarjoilis sille aamupalaa. Täti tietenkin suostui heti, koska ammattikissa näyttää olevan selvästi sen lellikki. Siinä vaiheessa mä vähän yritin mennä ajamaan sitä takas lauteille, mutta täti ei antanut. Täti sanoi, että sillä on nyt oikeasti kiire ja se ei ehdi kouluttamaan kurittomia koiria.
No täti otti sitten assari nro 2 painavan matkalaukun ja kantoi sen yhdellä kädellä autoon. Assari 4 tietää, että täti on reissuilla yleensä hövelimpi kuin kotona, niin se oli jo hyvissä ajoin tilannut itselleen paikan tädin matkassa välillä Vaasa- Sjöskog- Vaasa.
-Mitä mukamas, mä yritin ja kattoin sitä viattomana silmiin. Täti kattoi mua tiukasi ja sanoi, että luuletko sä koira, että uutiset eivät ole samalla hetkellä vaikka toisella puolen maapalloa, kun jotakin tapahtuu. Luuletko sä koira tosiaan, että mä en tiedä niistä neljästä puukosta ja lautasesta? Sanoin, joo hauh, hauhah, mutta kun siis voi on niin hyvää... Ja kun se lautanen oli niin korkealla, että sitä ei muuten saanut kuin pudottamalla se lattialle. Sitäpaitsi assarit 1 ja 3 punkkasivat. Heräsivät sitten viimein siihen, että mä vähän laitoin ittelleni safkaa, kun eivät kerran tulleet antamaan. Sitäpaitsi eikös kaikkia hienoja aterioita syödessä käytetä vähän usemampaa ruokailuvälinettä.
Täti sanoi siihen, että joo, joo, mutta niillä kutsuilla eivät tapaa koirat juhlia.
No Assari 1 sitten raportoi tädille perusteellisesti, että mitä mä olin tehnyt. Täti tietenkin heti alkoi kyselemään, että olinko ollut taas kissojen kimpussa. Kissat näyttävät olevan tuolle ihmiselle aika arka paikka.
No sitten me lähedettiin yhdessä iltalenkille. Assari 1 teki sen aamulenkin mun kanssani ja assari 3 iltapäivälenkin. Assari 3 valitti, että mä juttelen kaikkien tuntemattomien koirien kanssa aivan liikaa. En osaa vielä läheskään joka kerta kohdata kiinnostavia kamuja rauhallisesti.
No siinä täti sentään vähän mua puolusteli, että kyllähän se Ronja nyt jo jotakin osaa. Huh, huh. Tädin koirakoulussa näyttää todella olevan aivan omat säännöt. No mä päätin, että niin on mullakin, jos mua ei kertakaikkiaan huvita itstua paikallaan, kun täti kuvaa, niin mä en sitten vaan istu.
Tutkin mieluummin vaikka talutushihnaa. (Olen muuten saanut jo yhden vähän paksumman poikki.)
Sitten me jatkettiin tädin kanssa matkaa tuonne rantaan. Siellä oli joku onnentuskissaan oleva laittanut lukon siltaan vakuudeksi siitä, että tämä sielujen ikävä on ikuista, kunnes toisin todistetaan. Tädilläkin on siitä lajista vähän turhankin perusteellista dataa käytössään, joten siinä se tietää, mistä se puhuu.
Täti ihaili museoaluueen miljöötä. Se tykkää kovasti juhannusruusuista ja kehui, että ne tuoksuvat tosi hyviltä.
Kysyin tädiltä, että miksi se ottaa niin monta kuvaa aina, kun ollaan lenkillä. Mun mielestä tädinkin pitäisi nuuskia enemmän kuin kuvata. Vai onko kuvaaminen ihmisten nuukimistapa?
Täti ryhtyi selittämään, että ihan niin kuin valokuvassa, elämässänkin asiat ovat jus sellaisia, miten niitä kattoo. Mä sanoin, että kuules täti kuonopanta on aina kuonopanta, vaikka sitä kattois mistä. Täti sanoi, että ei oo. Että sulla on kuonopanta siksi, että sä et tajua olla vetämättä. Mutta kun sulla on se, niin sä et tykkää vetää ja opit sitten olemaan vetämättä.
Sanoin sille, että olipas taas tätimäinen selitys. Se sanoi, että eipäs ollut, että selitys on ihan hyvä. Sitten se alkoi opettamaan, vaikka onkin kesälomalla. Katto ny koira vaikka tätä ruusunnuppua. Jos sä kattot nuppua, lehdet jää vähän sumeiksi ja
Sun pitäis pystyä kattomaan niinku vähän molempia samaan aikaan ja näkemään se kokonaisuus, jonka ne muodostaa.
Mä sitten yritin kattoa sitä nuppua ja lehtiä ja taas tätiä. Sitten mä huomasin siinä pöpelikössä hiiren. Taivas. Eihän se ollutkaan yhtään olennaista, mitä siinä oli näkyvillä. Näkymättömissä olevat asiat olivat satasella kiinnostavampia. Eikä täti taas tykännyt yhtään, että mä sanoin sille, että on myös olemassa yllätysmomentti. Väliintuleva muuttuja. Joskus se on hiiri ja siihen tarvitaan vaan katalysaattori ja se olen minä. Tädiltä olisi jäänyt sekin hiiri huomaamatta ilman mua!
No täti otti sitten assari nro 2 painavan matkalaukun ja kantoi sen yhdellä kädellä autoon. Assari 4 tietää, että täti on reissuilla yleensä hövelimpi kuin kotona, niin se oli jo hyvissä ajoin tilannut itselleen paikan tädin matkassa välillä Vaasa- Sjöskog- Vaasa.
Täti
tuli sitten takas suurinpiirtein samaan aikaan illalla, mitä se oli
aamulla lähtenyt. Se nimittäin taapersi ovesta ulos tasan klo 5.00 a.m.
ja se oli täällä sitten 5.22 p.m. Se laittoi ittelleen eka ruokaa ja
sitten se lähti kauppaan ja jätti mut assari 4 kanssa himaan. Assari 2
se oli hukannut jonnekin lentokentälle.
Assari 4 oli tosi täpinöissään, kun täti oli shoppaillut sen kanssa Jumbossa. Auton takakontissa ei ollut sen takia meikäläiselle tilaa, koska tätillä oli siellä kaikki ne kassit, joita se raahasi kaupoista sinne autoonsa.
Kun se tuli, se söi kuin hevonen. Sanoi, että mitä vahtaat koira mä olen ajanut yli 800 km tänään. Joo mä sanoi, mutta sä oot istunut mä oon sentään jo tänäänkin kävellyt ihan omin jaloin. Mutta et 800 kilometriä sanoi täti. Oot tainnut kävellä vaan 800 metriä tai kahdeksan. Kuulin, että oot ollut aika kaamea tänään, se mesosi.
Assari 4 oli tosi täpinöissään, kun täti oli shoppaillut sen kanssa Jumbossa. Auton takakontissa ei ollut sen takia meikäläiselle tilaa, koska tätillä oli siellä kaikki ne kassit, joita se raahasi kaupoista sinne autoonsa.
Kun se tuli, se söi kuin hevonen. Sanoi, että mitä vahtaat koira mä olen ajanut yli 800 km tänään. Joo mä sanoi, mutta sä oot istunut mä oon sentään jo tänäänkin kävellyt ihan omin jaloin. Mutta et 800 kilometriä sanoi täti. Oot tainnut kävellä vaan 800 metriä tai kahdeksan. Kuulin, että oot ollut aika kaamea tänään, se mesosi.
-Mitä mukamas, mä yritin ja kattoin sitä viattomana silmiin. Täti kattoi mua tiukasi ja sanoi, että luuletko sä koira, että uutiset eivät ole samalla hetkellä vaikka toisella puolen maapalloa, kun jotakin tapahtuu. Luuletko sä koira tosiaan, että mä en tiedä niistä neljästä puukosta ja lautasesta? Sanoin, joo hauh, hauhah, mutta kun siis voi on niin hyvää... Ja kun se lautanen oli niin korkealla, että sitä ei muuten saanut kuin pudottamalla se lattialle. Sitäpaitsi assarit 1 ja 3 punkkasivat. Heräsivät sitten viimein siihen, että mä vähän laitoin ittelleni safkaa, kun eivät kerran tulleet antamaan. Sitäpaitsi eikös kaikkia hienoja aterioita syödessä käytetä vähän usemampaa ruokailuvälinettä.
Täti sanoi siihen, että joo, joo, mutta niillä kutsuilla eivät tapaa koirat juhlia.
No Assari 1 sitten raportoi tädille perusteellisesti, että mitä mä olin tehnyt. Täti tietenkin heti alkoi kyselemään, että olinko ollut taas kissojen kimpussa. Kissat näyttävät olevan tuolle ihmiselle aika arka paikka.
No sitten me lähedettiin yhdessä iltalenkille. Assari 1 teki sen aamulenkin mun kanssani ja assari 3 iltapäivälenkin. Assari 3 valitti, että mä juttelen kaikkien tuntemattomien koirien kanssa aivan liikaa. En osaa vielä läheskään joka kerta kohdata kiinnostavia kamuja rauhallisesti.
No siinä täti sentään vähän mua puolusteli, että kyllähän se Ronja nyt jo jotakin osaa. Huh, huh. Tädin koirakoulussa näyttää todella olevan aivan omat säännöt. No mä päätin, että niin on mullakin, jos mua ei kertakaikkiaan huvita itstua paikallaan, kun täti kuvaa, niin mä en sitten vaan istu.
Tutkin mieluummin vaikka talutushihnaa. (Olen muuten saanut jo yhden vähän paksumman poikki.)
Sitten me jatkettiin tädin kanssa matkaa tuonne rantaan. Siellä oli joku onnentuskissaan oleva laittanut lukon siltaan vakuudeksi siitä, että tämä sielujen ikävä on ikuista, kunnes toisin todistetaan. Tädilläkin on siitä lajista vähän turhankin perusteellista dataa käytössään, joten siinä se tietää, mistä se puhuu.
Täti ryhtyi selittämään, että ihan niin kuin valokuvassa, elämässänkin asiat ovat jus sellaisia, miten niitä kattoo. Mä sanoin, että kuules täti kuonopanta on aina kuonopanta, vaikka sitä kattois mistä. Täti sanoi, että ei oo. Että sulla on kuonopanta siksi, että sä et tajua olla vetämättä. Mutta kun sulla on se, niin sä et tykkää vetää ja opit sitten olemaan vetämättä.
Sanoin sille, että olipas taas tätimäinen selitys. Se sanoi, että eipäs ollut, että selitys on ihan hyvä. Sitten se alkoi opettamaan, vaikka onkin kesälomalla. Katto ny koira vaikka tätä ruusunnuppua. Jos sä kattot nuppua, lehdet jää vähän sumeiksi ja
ja jos sä sitten taas kattot vaan lehtiä, jää se nuppu sumeeksi.
Hau, auhahaha... tänä aamuna sitten kun oltiin lenkillä tädin kanssa mä sain kulkea melkein koko lenkin ilman kuonopantaa. Menin kuulemma hyvin. Ainoastaan yhdelle kaverille pidin kunnollisen moikkaussession. Täti ei siitä ilahnut ja on se kummallista, että yleensä ne vastaantulevien kamujen täditkään eivät innostu mun ilonpurkauksistani.
Jotakin hyvää tädin eilisestä ajeluista oli: tänään se käveli vain 2,5 km, vaikka oli lauantai. Pääsin kotiin nukkumaan ja vahtimaan kissoja. Täti sanoi, että se ei tykkää päivystävistä koirista. No elämä on. Joskus koiran velvollisuus on vaan päivystää, jos ihminen ei itte sitä tajua.
Jotakin hyvää tädin eilisestä ajeluista oli: tänään se käveli vain 2,5 km, vaikka oli lauantai. Pääsin kotiin nukkumaan ja vahtimaan kissoja. Täti sanoi, että se ei tykkää päivystävistä koirista. No elämä on. Joskus koiran velvollisuus on vaan päivystää, jos ihminen ei itte sitä tajua.
Terveisin
Ronja
personal trainer
Voi voi, kun nyt oppisit olee tuon Tädin mieliksi, ois elämä pal helpompaa. Kauniita kuva Täti on taas ottanut.
VastaaPoistaHauahau!
VastaaPoistaTäti sanoi, että siihen menee ikä ja terveys.
Mitähän se sillä oikein tarkoitti?
Terveisin
Ronja
personal trainer