Ammattikissa murjottaa

Mau kamut!

Että kuulkaa osaa ottaa päähän. Tämä prinsessa, jonka täti tänne raahasi kuluneella viikolla, on täysin ruokittava. Täti laittaa lusikalla sen suuhun vettä, harjaa sitä ja syöttää sitä kädestä, kun se nössö kissa ei muuten syö. 

Tosin mäkin lopetin syömisen pariksi päiväksi ja siirryin murjottamaan tuonne makuuhuoneen sängyn alle, josta mulla oli hyvä yhteys sen piiloon tuonne olkkariin. Siinä me ollaan tuijoteltu toisiamme syvälle silmiin eikä kumpikaan meistä ole hievahtanutkaan.

Sitten nämä vessa-asiat. Täti hommasi onneksi meille molemmille omat vessat. Mutta mä en oikein silti luota tähän prinsessaan. Tutkin oman vessani aivan perinpohjin ennen kuin astuin jalallanikaan sinne. Sillä en voi sietää ajatusta, että tekisin tarpeeni samaan astiaan tämän neidin kanssa.

Antakaas olla. Menneenä yönä minä sitten hellyin. Kurnutin sille oikein sydämeni pohjasta, että tuu ny vaan tänne, mutta eihän se ymmärtänyt. Mä menin sitten tädin sängyn viereen vahtiin, että se yritä siirtää itteään sinne tädin viereen. Ymmärsi se sen verran, että ei yrittänyt takapuoltaan ängetä sinne.

Assarit lässyttävät sille, että voi, voi Mirristiina, kun sä olet niin söpö. Ja tätkin lässyttää, että söpöööö kissa ja hieno. Voi lässyn, lässyn. Paljonko sitä ammattikissan pitää sietää?

No mä sitten yöllä vähän vaille kaksi kävin herättämässä tädin ja vaadin, että se tulee mun kanssa partsille kattoon lintuja. Tajus se sentään, mitä mä sille selitin ja se sitten nosti mua ylös ja mä sain tiirta paria lokkia ja paria sellaista vähän oudompaa tirppaa. Tosin ne eivät olleet kovin pieniä. Kysyin tädiltä, että mitä noi nyt sitten on, niin täti sanoi, että kai sun pitäis metsästäjänä se asia tietää. Ei ooo kuulemma tädillä tietoa. Täti lisäsi, että sitä ei kiinnosta linnut aamuyöllä. Mä siihen heti selitin, että tiedätkös, että hienot ihmiset käy niitä kiikaroimassa ja kuvaamassa ihan yötä myöten. Täti vaan tuhahti ja sanoi, että se mieluummin kirjoittaa ja vetää sikeitä senkin ajan. Joo... se on kyllä huomattu, joten ei tullut tosiaankaan yhtään yllätyksenä.

Tänään täti sanoi, että se voi mennä kattoon tuolta satamasta, jos sieltä saisi ostaa kalaa. Luultavasti se ei sitten kuitenkaan löydä sieltä yhtään kalastajaa, mutta mä odotan, jos se onnistuisi. Tosin mä en tajua, että miksi se ei itte osta onkea ja kaiva paria matoa käsilaukkuunsa ja mene sitten hakemaan niitä kaloja suoraan merestä. 

Saapa nähdä, koska tuo nirppanokkaprinsessa suvaitsee sitten tervehtiä ja esittäytyä. Mä en nimittäin jaksa enää kiinnittää siihen mitään huomiota. Saa olla ihan niin kuin haluaa. Vaikka viidessä solmussa tai kuudessa. Söin tänään niin kuin aina ennenkin ja olisin ollut valmis syömään prinsessankin ruoat, mutta sitten täti katsoi mua niin vihaisesti, että hiivin hitaasti pois vieraalta ruokakupilta.

Nyt taidan mennä ottamaan pienet tirsat. Täti sanoi, että sekin taitaa, sillä se ei kestä yhtään yövalvomisia, kun se ei ole enää mikään teiniprinsessa.

Mau kamut. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa.

Terveisin 

Otto
ammattikissa

P.S. Tädillä ja assareilla on taas tänään kakkupäivä. Tuo kakku on edelliseltä kakkupäivältä. Nyt ne keittävät peltipurkkia kattilassa. Sellaista järjenköyhyyttä minä en ole kissan elämäni aikana nähnytkään aikaisemmin. Tekevät kuulemma jotakin mutakakkua, johon keitetään konsentroitua maitoa (johon täti ja assarit ovat tykästyneet). Hevonenkin valitti niiden painonnoususta. Sille se tietenkin oli paljon konkreettisempi juttu kun mulle.