Huvipuistoelämää

Täti oli joululomalla ja minä matkustin pitkän matkan autossa kuljetuslaatikossa ja huusin alussa aika surkeasti. No tosin nyt en ihan ehtinyt tappamaan tätiä, kun se laittoi minut sinne laatikkoon. Muistanette sen eläinlääkärireissun ja sen jälkeen sitten mökötin saunassa syömättä ja juomatta viikonlopun.

Nyt siis suvaitsin vähän nopeammin lopettaa. Tosin naukaisin aina välillä ja täti sanoi, että ei ole hätää. Ruokaakin oli ja vettä, joten ei sinänsä ollut hätää, mutta en minä ollut nälkäinen, kun en yhtään tiennyt, minne oltiin menossa.


Sitten viimein auto pysähtyi ja täti kantoi minut jonnekin taloon ja päästi vapaaksi. Tosin eka se näytti minulle, että täällä on vessa ja täältä saa ruokaa. Katsoin täti niska köyryssä ja menin kukkapöydän alle ja jatkoin tuijottamista sieltä.

Sitten assari meni jääkaapille ja otti siivun kinkkua (sitä, mitä kissatalon väki kielsi antamasta) ja sanoi, että Otto ei ole hätää. Minä juoksin nopeasti nappaamaan kinkunsiivun assarilta ja juoksin heti takaisin kukkapöydän alle. 

Kaikki juttelivat minulle ja olivat ystävällisiä ja vaikka odotin siellä kukkapöydän alla, ei näkynyt eläinlääkäriä eikä ketään muutakaan, joten päätin tulla pois.

No sitten seuraavana aamuna olinkin jo kotiutunut. Tai oikeastaan rupesin asukkaaksi jo yöllä. Kuljin paikasta toiseen ja kävin katsomassa, missä kukakin nukkui ja voi kuulkaa pojat. Oli siellä rappusia. Ja minä vetelin niitä ylös ja alas sen kuin ehdin. Juoksin niin lujaa kuin kissankäpälistäni pääsin ja välillä maukaisin.

Sitten isommat assarit kysyivät, haluaisinko käydä kävelyillä ulkona. Ensiksi päätin suostua. Mutta sitten kun ovi avattiin ja minun olisi pitänyt mennä sinne pakkaseen sanoin, että nyt on kuulkaa asia niin, että minä olen päättänyt olla sisäkissa. Eivätkä sisäkissat tapaa käydä kävelyillä kylmässä pakkasessa.

Sain joulujahjaksi oman vuoteen, mutta ei minua se kiinnostanut.
Nukun paljon mieluummin vuorotellen kaikkien assareitten sängyssä ja vietän huvipuistoelämää juoksemalla rappusissa ylös ja alas.


Terveisin

Otto
huvipuistokissa

P.S. Oikein hyvää vuotta 2011!

Kommentit

  1. Hienoa, että se automatka kokemus ei ollut niin kauhee, kun eeltä luulit. Assarit onkin aika tärkeitä, kun ymmärtävät sun tarpeet.
    Onnellista uutta vuotta teille kaikille.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Amalia.
    Onneksi tosiaan on assareita.
    Täti ei vaan oikein tajua
    kaikkea oleellista.

    Sitten kun mä tulin takas tänne tädin
    viikkoasuntoon, mä ekaks vähän mökötin, mutta
    kyllä yöllä naapurit sitten varmasti tajusivat, että mä oon tullut takas.
    Kolistelin pattereita en minkä ehdin ja puuhasin muutenkin kaikkea tärkeää.
    Täti nousi komentamaan mua monta kertaa ja se oli tosi vihainen mulle, kun mä riehuin...
    Mutta pidetäänhän sitä pienemmästäkin syystä isoja juhlia.

    Terveisin

    Otto
    ammattikissa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti