Iltapäivätorkkuja ja savusilakoita

Täti ei ole vielä käsittänyt, että kissalle on aivan välttämätöntä ottaa useammat iltapäivätorkut.

Ensin nimittäin pitää ottaa sellaiset ennakoivat iltapäivätorkut. Ne toimivat vähän kuin kuivaharjoitteluna oikeisiin torkkuihin, jotka ovat vähän pidempiä kuin harjoitustorkut.

Ja kun sitten on päässyt sopivaan vireeseen voi torkkuja jatkaa hieman pidempään.

Ainoastaan se keskeyttää torkut, kun joutuu välillä pistäytymään vessassa ja syömässä.

Täti nimittäin tajusi kaksi asiaa menneellä viikolla. Ensimmäistä asiaa se ei meinannut millään uskoa. Nimittäin assarit halusivat ostaa minulle kaulapannan. Kissataollahan ne varoittelivat, että olen liian vanha opetettavaksi pantaan. Höh ja täti uskoi niitä. Se sanoi assareille kaupassa, että Otto ei pidä pantaa. Assarit vaan sanoivat, että  he haluavat ostaa Otolle pannan, jossa on kulkunen.Täti pyöritteli silmiään ja päätään, mutta suostui sitten taivuttelun jälkeen ostamaan violetin pannan.

Assarit laittoivat sen sitten kaulaani, heti kun he tulivat kaupasta kotiin. Ai, että kuulkaas, kun minä olin tyytyväinen. Sanoin assareille, että tätä mä oon tässä odotellutkin, että saisin oman pannan. Kuljeskelin ympäri tädin kämppää ja kilistelin kulkusta (sillä on muuten tosi helppo herättää täti aina aamulla) ja olin ylpeä. Täti sanoi, että ei voi oikeasti olla totta, että Otto ei revi sitä pois. Kattoin tätiä vähän arvostelevasti ja sanoin, että sä et täti tunne yhtään kissoja.

Sitten toinen asia, jonka täti tajusi. Se osti savusilakoita. Voi pojat kuulkaa. Mä meinasin repiä mahalaukkuni. Ja täti tietenkin alkoi heti kieltämään, että Otolle saa antaa vain yhden silakan.

Yhden silakan! Mutta eihän yksi silakka riitä ammattikissalle.

Terveisin 

Otto

pantakissa