Otto

Joulu on tulossa

2011-12-15T00:11:00.001+02:00

Mau!

Täti on huomannut, että joulu on tulossa. Voi, voi. Ette voi kuvitella, mikä sekasotku. Mutta sentään jotakin hauskaakin täti on löytänyt. Laitan teille tässä linkin tästä tädin joulutarinalöydöksestä. Kas tässä.

Assarit ovat olleet todella kilttejä. Prinsessaa ja minua on hajattu ja paapottu. Ollaan saatu ruokaa ja kaikenlaista kivaa. Minä pääsin yhden assarin kanssa joulukorttiinkin. Ennenhän ne olivat hevosen kanssa kuvassa, mutta nyt näköjään kelpaa kissakin, joka on sentään hevosta huomattavasti maltillisemman kokoinen eläin ja vie kuvapinta-alastakin vain pienen osan.

Ja onhan sitten muuten tietenkin tuo positiivareiden joulukalenterikin, jota täti hoilottelee täällä. Sitä vaan ei kukaan oikein meinaa kestää. Me mennään prinsessan kanssa aina pakoon siinä vaiheessa, kun se aloittaa. Onneksi joulu on kohta ja kalenteri loppuu ja loppuu sitten hoilottaminenkin.

Olkaa kiltisti, jos se joulupukki sattuisi muistamaan teitäkin kaikkia!

Terveisin

Otto

ammattikissa

Hammaslääkäri ja kipulääkkeet

2011-11-20T21:14:00.001+02:00

Mau!

Jouduin hammaslääkäriin. Täti huomasi, että en syö kunnolla ja se yritti ensiksi omatoimisesti ryhtyä kurkkimaan mun suuhuni. Mä totesin sille, että sulla taitaa olla suhteellisen huono muisti tai sitten oot vaan yksinkertaisesti vähän yksinkertaisempi, mitä oon tullut ajatelleeksikaan. Mä en nimittäin tykkää yhtään siitä, että joku yrittää ruveta kattomaan mun suuhuni.

Mourusin pari kertaa oikein kunnolla ja siten otin sellaisen asennon ja tuijotuksen, että täti vähitellen tajusi, että meistä toisen on annettava periksi. Täti antoi. Onnekseen.

No se varas mulle heti ajan lääkärille. Ja se sai sen nopeasti. Menin sitten hammaslääkäriin. Ja arvatkaas mitä, hammaslääkäri ryhtyi heti huomauttelemaan mun painostani. Yli 6 kg se sanoi. Mä kattoin sitä ja sanoin, että entäs sitten. Ei se sukaan dietti näytä kovin hyvin pitävän. Assari yritti mua rauhoitella, sillä se oli mua sinne viemässä, kun täti oli duunissa. No hohhoijaa. Kamut. Mä oikeasti yritin jäkättää, mutta se hammaslääkäri oli kai ennenkin hoidellut kissojen hampaita, sillä se otti jostakin sen pöydältä neulan ja ruiskun ja ennen kun mä onnistuin sanoa mitään, se oli tuikannut minuun jo piikin. Siitä ruiskusta tuli heikko olo.

Tuli sellainen tunne, että tassut eivät kanna ja liikkeet jotenkin hidastuva. Yritin ihan coolisti nimittäin poistua paikalta, mutta se ei vaan oikein onnistunut. Jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Ihan niin kuin mä olisin ollut jossakin hidastetussa filmissä.

No assari oli jättänyt mut sitten sinne lääkärille ja lähtenyt itse himaan hoitamaan tuota mun kamua ja jotakin omia juttujaan. Sitten iltapäivällä se tuli hakeen mut takas. Oli hönö olo. Makasin kylppärin lattialla ja mun päälläni oli peitto. Mä yritin sitten mennä vessaani, mutta jalat eivät kantaneet. Voi pojat oli noloa.

Sitten multa lirahti sinne kylppärin lattialle. En oo ikinä sellaista tehnyt.

Täti sanoi, että ei se haittaa. Mä sanoin, että kyllä se kuule täti haittaa, että mitä mulle on niinku tehty ja että onkos tää tila pysyvä. Täti sanoi, että kyllä sinä tuosta selviät, että pää voi olla vähän kipeä pari päivää. - Vai että pari päivää, minä tokaisin. Onko sulla täti mitään käsitystä siitä, että kissa ei halua olla paria päivää kipeänä.

Minä sain sitten neljänä päivänä perkäkkäin kipulääkettä ja siinä oli tädillä ja assarilla hommaa, että saivat minut ottamaan ne mömmöt. Onneksi nyt alkaa taas olla paremmalla puolella tämäkin asia. Jälkitarkastukseen joudun tammikuussa.Meikäpojan purukalusto on aika hiekossa kunnossa kuulemma, sillä kulkurielämä ei tee hyvää hampaille. Tosin ei tuon Prinsessakissan hampaatkaan oo mitkään timantit. Joutuu sekin seuraavalla kerralla sinne lääkäriin.

Saadaan molemmat sitten flunssarokotuksetkin.

No tästä sitten täytyy vaan jatkaa tuota yhteiseloa tuon tädin kanssa.

Palataan langoille kamut!

Terveisin

Otto
ammattikissa

Täti unohtaa asioita

2011-10-30T23:09:00.000+02:00

Kyllä tässä on mouruttu kerran jos toisenkin, sillä tuo meidän täti tosiaan unohti tämän mun blogini salasanan aivan kokonaan. Alkaa olla luultavasti liikaa ikää tai tekemistä tai sitten molempia tuolla meidän tädillä. No nyt sitten kun Amalia alkoi jo huolestua se yritti kaivaa sen esiin. Ja löytyihän se sitten viimein. Täytyisi ihmisen pitää vähän parempaa huolta salasanoistaan. Etenkin kissan blogin salasanasta.

Me ollaan Prinsessakissan kanssa eletty lokoisasti. Väillä ollaan vähän parempia kavereita ja välillä vähän vähemmän kavereita. No ei siitä kannata ottaa paineita. Elämä nyt vaan on sellaista. Täti ei tosin yhtään tykkää, kun minä aina puutun prinsessan tekemisiin. Käyn lätkimässä sitä pois ruokakipolta ja muuta sellaista.

Täti sitten niistä asioista aikansa jäkättää, mutta yleensä se sitten aina lopettaa ajoissa. Kyllä se siitä vähitellen oppii, että meikäpojalle ei kannata kovin aukoa päätään.

Tädin elämä on kulunut töitä tehdessä ja assareiden passaamisessa. Meidän elämisestä tietenkin se joutuu huolehtimaan. Assarit sanoivat sille jo kesällä, että se, joka on maksanut kissat saa huolehtia kissoista. Ja koska täti on se, jolla on tämän perheen vähäiset varat, lankeaa se hoitovastuu siis tädille. Palkkioksi me sitten kehrätään tädille. Minäkin aina käyn aamulla herättämässä sen hyvissä ajoin antamaan herkut, että pääsee päivä hyvin alkuun. Tai paremminkin jaksaa siis nukkua kunnon kauneusunet päivisin.

Mukavaa lokakuuta ja tulevaa marraskuuta!

t. Otto
ammattikissa
ja
Mirristiina
prinsessakissa

Omakuva

2011-08-20T20:59:00.000+03:00

Mau!

Sanoin tänään tädille, että kyllä nyt tätytyy laittaa nopeasti mun kuvani tänne, koska täällä on kaikkia tallikissoja ja prinsessakissaa nykyään. Kai on sentään kohtuullista, että mä saan kuvan omaan blogiini?

Leppoisaa lauantaita kamut!

Terveisin

Otto

ammattikissa

Roskis

2011-08-19T21:34:00.000+03:00

Täti oli tallilla ja sanoi tavanneensa siellä tämän. Aika kivannäköinen likka.

Hmmm....

Terveisin

Otto

herrasmieskissa

Täti osti Prinsessakissan

2011-08-18T20:12:00.000+03:00

Mau sitten vaan Kamut!

Nyt se on sitten totta. Täti kävi maksamassa tuon Prinsessan ja se siis jäi tänne mun riesakseni loppuelämäkseen.

Jotakin hyvää tässä tietenkin oli, että saatiin sitten juhlat. Täti antoi tavallista isomman palan jauhelihaa. Prinsessa ei jaksanut syödä omaa annostaan ja niin mä tietenkin herrasmiehenä autoin sitä.

Prinsessa sanoi, että se ei anna nyt yhtään haastattelua, mutta se kuitenkin poseerasi hattu päässä valokuvaajalle.

Prinsessa oli kovasti ylpeää tuon hattunsa kanssa. Nuo naiset on sitten justiinsa tuollaisia. Täti ehti kyllä tuolle assarille jo pitää puhuttelun, sillä täti sai tuon hatun kamultaan ja se kuuluu tädin satumaisiin aarteisiin.

Tälläistä täällä siis tänään.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Prinsessakissan flow

2011-08-17T21:25:00.000+03:00

Mau Kamut!

Mua hävettää tuon prinsessakissan puolesta. Mä luulin eka, että sillä on nyt joku tauti.

Kattokaa nyt itte sitä, miten se käyttäytyy, kun sitä harjataan ja silitetään? Tässä sekoaa nimittäin jo sivullisetkin.

Mä täällä yritän sille kurnuttaa, että koita oikesti nyt vähän hillitä itteäs...

No minkäs teet. Jotkut on vaan tuollaisia...

Huh, huh. Mä oon aina luullut, että sukulaisiaan ei voi valita, mutta se sääntö ei näytä pitävän paikkaansa nykymaailmassa.

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. Assari otti kuvat.

Yhdessä?

2011-08-13T15:39:00.001+03:00

Mau!

Tiedetään, että tädillä on kamera. Se on usein valmiina sen pöydän kulmalla, eikä sitä aina osaa pitää sillä tavalla varaansa.

Jotenkin ei vaan jaksa.

Siihen en ota kantaa, kumpi oli tuossa ensin.

Sillä se on mielestäni epäolennaista.

Elämässä on paljon tärkeitä asioita, mutta kyllä nukkuminen on yksin niistä kaikkein tärkeimmistä. Silloin kun nukkuu, ei kannata liikaa miettiä turhia asioita.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Meidän kerrotaan lähentyneen

2011-08-11T07:34:00.000+03:00

Mau kamut!

Tädin nuoruudessa torstaina elettiin aina toivossa. Sillä pikkulauantai oli ohi ja tulossa oli oikea lauantai.

Meidän sanotaan lähentyneen. Hmm... ehkä se on tädin ja assareiden toiveajattelua.

Kun toivoo riittävästi asioita, ne ehkä joskus tapahtuvat. Onnelliset yllätykset vain tulevat ja ottavat kiinni.

Tietenkin on mukavaa, kun on kaveri, sitä ei käy kieltäminen.

Mutta ei ole mukavaa, jos kaveri on liian terävä ja peloton...

... sillä siitä seuraa huolta ja työtä liikaa. On kuitenkin kieltämättä aika mukavaa, kun on seuraa päiväunilla. Elämä on paljon jännittävämpää kun voi yhdessä kaataa yöllä pari tuolia tai raapia tädin sohvatuoleja.

Terveisin

Otto

kaverikissa

Björköby

2011-08-06T21:14:00.000+03:00

Olen ihastunut Björköbyn kylään. Björköby on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos luonto kiehtoo. Se on Suomen ensimmäinen luonnon maailmanperintöalue. Björköbyn kylä sijaitsee Raippaluodossa, joka on saari Merenkurkussa. Tässä muutamia kuvia.

Elämää kissasuhteessa

2011-08-06T20:27:00.000+03:00

- Mau! Pois alta, minä olin tässä ensin, sanoin minä tuolle Prinsessakissalle. Se ei ollut tietääkseenkään, että minä olin ollut siinä ensin. Sillä ei ollut minkäänlaista tajua siitä, että jos tulee asumaan toisen kotiin, pitäisi kulkea vähän seiniä myöten.

Se on parkkeerannut itsensä leveälle ikkunanlaudalle ja sitten se makaa siinä ihan kuin omistaisi koko ikkunan. Kaikkein ärsyttävintä on se, että se seuraa siitä tuon viereisen talon tapahtumia eikä päästä minua katsomaan, mitä siellä touhutaan. Se ikkunanlauta on nimittäin ollut AINA minun päivystyspaikkani.

Yöllä me ollaan vähän kyllä yhdessä riehuttu. Mutta sitten tuo meni raapimaan MINUN raapimispuutani, ja vielä niin, että täti antoi sille luvan. Se on kovasti polleaa. Minä olen epätoivoisesti yrittänyt kurnuttaa sille, että lopettaisi heti ja tulisi pois siitä, mutta ei se kuuntele mitään. Hinkkaa vaan sitä puuta ihan kuin se olisi sen oma.

Mä olen sitten ollut tosi väsynyt, kun oon vahtinut puutani kaiket yöt. Ja heti kun mä käännän selkäni, niin se syöksyy siihen puuhun kiinni ja alkaa raapia. Se on todella raivostuttavaa! Täti on ostanut sen raapimispuun MINULLE.

Aamulla täti antoi aamupalaa. Minä kävin herättämässä tädin hyvissä ajoin. Ja sitten tuo nirppanokka ei tullutkaan syömään. Se ei tykkää ollenkaan syödä samaan aikaan kuin minä, vaikka sillä on oma kuppi ja vesiastia. Minä kävin sitten syömässä sen herkut ja täti tietenkin suuttui minulle, mutta minusta se on vaan oikein, että ruokaa ei mene haaskuulle.

Täti ilmoitti, että se pienentää minun annoksiani, kun minä käyn napsimassa toistenkin ruoat. Aika epäreilua, jos saan mielipiteeni ilmaista, vaikka minusta kyllä tuntuu, että kukaan ei enää ole yhtään kiinnostunut minun mielipiteistäni.

Täti kertoi käyneensä torilla ja siellä oli ollut lokkeja ja puluja. Sanoin tädille, että ei pari pulua tekisi ollenkaan pahaa meikäpojan ruokavaliossa. Täti ei taaskaan ymmärtänyt ollenkaan. Sellainen se on aina.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Prinsessakissa

2011-07-25T13:57:00.000+03:00

Moro Kamut!

Otto täällä terve. Musta tuntuu, että mä olen kohta koditon kissa. Oliskos jotakin kivaa tätiä, joka tykkäis persoonallisesta kissasta? Mä en nimittäin oo kauheen hyvissä väleissä tuon Prinsessan kanssa. Eilenkin mentiin nukkuun samaan huoneeseen tän hienohelman kanssa. Ja mä oon yleensä joko ylä- tai alasängyssä, ihan niin kuin miten mua henkilökohtaisesti vaan huvittaa. Eilen sitten toi Prinsessa oli ehtinyt ensiksi. Mua otti se homma niin perusteellisesti päähän, että ette voi ihan oikeesti kuvitellakaan, kuinka rankasti mua riepoi. Menin sanoon sille tyypille, että nyt olis niinku kohtuullista, että väistäisit vähän. Mä sitten läppäsin sitä, kun ei se hievahtanutkaan. Se katto vaan mua ja sano, että MAU ja jatkoi tyynen rauhallisena ittensä sukimista.

Tässä on tää tädin kultamussukka Prinsessakissa. Että ottaa nyt niin päähän. Siitä on tullu oikein tuollainen assareiden sylikissa. HYI.

Sen kieli ei pysy oikein kunnolla vieläkään suussa, kun sillä oli niin paha tulehdus. Mutta kyllä se sen suuvärkki alkaa kuitenkin olla pikkuisen eri näköinen, kun mitä se oli silloin ennen kun se kävi hammaslääkärissä.

On kyllä niin olevinaan tää nainen, että ei vois enempää harmittaa.

Mä en nyt oikein tiedä, että mitä mä täällä ryhdyn tekemään, että saan tuon nirppanan pysymään kurissa. Omaa asenettahan mun ei tietenkää tarvitse mihinkään muuttaa. Se on kohdallansa.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Norjalaisten suruun osaa ottaen

2011-07-25T13:12:00.000+03:00

Norjan tapahtumiin osaa ottaen.
Voit liittyä virtuaaliseen ihmisketjuun VG:n-sivustolla

Täti peilaa

2011-07-21T08:28:00.001+03:00

Mau kamut!

Pistettiin kuulkaas prinsessan kanssa tädin pää vähän sekaisin. Näin kesän kunniaksi.

Täti oli tapansa mukaan aamulla kukonlaulun aikaan ylhäällä. Se oli just peilaamassa itteään (ei vieläkään usko, että se on vaan joka päivä vanhempi) ja mulle tuli hätä. Klompsin muina kissoina vessaani, joka siis sijaitsee kylppärin yhteydessä olevassa saunassa, jossa siis täti tapaa aamuisin kastella ja peilailla itteään. Raavin vessaani ja MAU, sitten muistin, mitä ton prinsessan kanssa tuli illalla puhuttua. Hyppäsinkin prinsessan vessaan. Se on totuuden nimissä mulle kyllä hieman pieni, mutta toisaalta... toisaalta sitä on näppärä kaivaa niin, että on itse puoliksi ulkona.

Mä siis syöksyin kaivamaan prinsessan vessaa. Kaivoin ja tein tarpeeni sinne. Peittelin sitten huolellisesti. Sitten menin takaisin omaan vessaani ja jatkoin isommalla asialla siellä. Täti tuijotti mua suu auki. Kysyin, että odottaako täti kenties, että lintu tuo madon suoraan suuhun? Täti ei vastannut mitään. Se vaan tuijotti.

Mä peittelin tietenkin huolellisesti jälkeni tässä omassakin vessassa ja kun sain tehtävät tehtyä poistuin paikalta. Täti tietysti heti ryhtyi siivoamaan meidän vessoja. Mutta ei siinä kaikki. Olisittepa nähneet sen naaman, kun se huomas, että prinsessa oli käynyt mun vessassani tekemässä tämän isomman toimituksen.

No ei se kauaa ymmärtänyt olla hiljaa. Se kysyi, että Otto mitäs tää nyt on olevinaan? Onko teillä eri loossit

niinku eri asioille, vai? Mulla ei oo tapana vastata törkeisiin uteluihin, siispä en tähänkään vastannut.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. Prinsessa menee tänään hammaslääkäriin ja sen takia minäkin olen joutunut olemaan syömättä koko yön, kun täti otti ruoat pois, että prinsessa on paastolla 12 h ennen nukutusta.

Arvatkaa ottiko mua päähän. Olin valmis syömään tädin jo klo 3 aamuyöllä. Tosin täti sitten suostui viiden jälkeen tarjoilemaan meikeläiselle aamupalaa, mutta sitten se taas keräsi kaikki ruoat pois.

Prinsessakissa valtaa talon

2011-07-17T23:09:00.000+03:00

Mau Kamut!

Oon kuulkaas aika puhki. On ollut todella rankka viikko meikeläiselle. Syynä on tää tädin uus kissa. Se on sitten niin prinsessaa, niin prinsessaa, että alta pois.

Tänään olen pääasiassa vain levännyt. Sillä aika monta yötä on mennyt lapsenvahtina toimimiseen...

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että aika lähellä ollaan jo oltu.

Mutta viikko ei todellakaan ole sujunut ilman pienempiä ja suurempia järkytyksiä.

Tädillä näyttää tulleen näin lomalla tavaksi ottaa päikkärit. Se ensin lukee ja sitten kirja tippuu sen kädestä ja kuuluu: "Krooh..." ja lopputulos on selvä. Yleensä MINÄ olen mennyt tässä vaiheessa tädin lähistölle. Ja niin olin menossa tälläkin kerralla. Ja kuinka ollakaan...

Olin tosi järkyttynyt, kun tajusin, että täti nukkuu assarin ja prinsessakissan kanssa! Lähellä oli, että en saanut sydänkohtausta...

Siinä se prinsessa nukkuu. Kattokaa! Tädin sängyllä. Voi hyvänen aika.

Ja tuossa se nukkuu tädin ja assarin välissä!

Oli siinä kissanaivoillani työtä, että tajusin, mistä on oikeasti kysymys...

Sitten se mimmi on vallannut saunan. Se makaa päivät siellä ikkunalaudalla. Ja arvatkaa vaan, että tämä pimu riehuu sitten yöllä. Olen kaksi kertaa herättänyt hädissäni tädin ja käskenyt sen katsomaan, kun tämä kaveri repii parvekkella kaikkea, mikä sen käpäliin osuu.

No joo, joo...olenhan minäkin tässä tietenkin muotoillut niitä sohvatuoleja ja sen sellaista, mutta tämä on jotakin aivan erilaista.

Kysyin jo tädiltä, että aikooko tuo oikeasti jäädä meille asumaan. Siis silleen pysyvästi. Täti vaan tuijotti mua ja kysyi, että mitä sä Otto nyt tarkoitat.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Kakkupäivän retket

2011-07-12T16:53:00.002+03:00

Täti ja assarit kävivät kakkupäivänä vähän retkellä.

Tutustumiskohteena oli merenkurkun saaristo.

Täti ja tädin seurue ei ollut varustautunut oikein sopivalla retkiasulla, joten kovin syvälle maastoon he eivät kyllä päässeet. Minä olin tuon prinsessan kanssa kotona.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. Tuo prinsessa kävi eilen eläinlääkärillä näyttämässä niitä hampaitaan. Olivat todella pahat! Se sai lääkkeet ja joutuu tulevalla viikolla uudestaan sinne. Sen lusikkaruokinta jatkuu. Meidän täti oli tunnistanut oikein, että se oli sellaisen tarpeessa. Vettä assarit ja täti työntävät prinsessan suuhun ruiskulla. Prinsessa vaan syö kiltisti.

Täti sanoo, että nyt prinsessan vessajutut alkavat näyttää kissan vessajutuilta jäniksenpapanoiden sijaan.

Prinsessa syö kohta kaikki mun ruokani ja siitä mä en yhtään pidä.

Juominen siltä sujuu aika mukavasti, mutta täti varmistaa nesteytystä ruiskulla.

P.S. 2. Tänään nukuttiin prinsessan kanssa tädin sängyllä.

Älkääs kuitenkaan kuvitelko, että vierekkäin. Ei missään tapauksessa. Niin kaukana oltiin toisistamme kuin mahdollista.

Ammattikissa ja prinsessakissa

2011-07-11T08:45:00.000+03:00

Mau!

Päätin laittaa meidän kuvat tänne, että voitte vähän tiirailla, miltä me näytetään.

Tässä olen minä. Ammattikissa. Assari teki minusta muotokuvankin. Sekin on tässä. Assarin luvalla.

Niin ja tässä on sitten tämä prinsessakissa. Hienohelma.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Ammattikissa murjottaa

2011-07-10T09:54:00.000+03:00

Mau kamut!

Että kuulkaa osaa ottaa päähän. Tämä prinsessa, jonka täti tänne raahasi kuluneella viikolla, on täysin ruokittava. Täti laittaa lusikalla sen suuhun vettä, harjaa sitä ja syöttää sitä kädestä, kun se nössö kissa ei muuten syö.

Tosin mäkin lopetin syömisen pariksi päiväksi ja siirryin murjottamaan tuonne makuuhuoneen sängyn alle, josta mulla oli hyvä yhteys sen piiloon tuonne olkkariin. Siinä me ollaan tuijoteltu toisiamme syvälle silmiin eikä kumpikaan meistä ole hievahtanutkaan.

Sitten nämä vessa-asiat. Täti hommasi onneksi meille molemmille omat vessat. Mutta mä en oikein silti luota tähän prinsessaan. Tutkin oman vessani aivan perinpohjin ennen kuin astuin jalallanikaan sinne. Sillä en voi sietää ajatusta, että tekisin tarpeeni samaan astiaan tämän neidin kanssa.

Antakaas olla. Menneenä yönä minä sitten hellyin. Kurnutin sille oikein sydämeni pohjasta, että tuu ny vaan tänne, mutta eihän se ymmärtänyt. Mä menin sitten tädin sängyn viereen vahtiin, että se yritä siirtää itteään sinne tädin viereen. Ymmärsi se sen verran, että ei yrittänyt takapuoltaan ängetä sinne.

Assarit lässyttävät sille, että voi, voi Mirristiina, kun sä olet niin söpö. Ja tätkin lässyttää, että söpöööö kissa ja hieno. Voi lässyn, lässyn. Paljonko sitä ammattikissan pitää sietää?

No mä sitten yöllä vähän vaille kaksi kävin herättämässä tädin ja vaadin, että se tulee mun kanssa partsille kattoon lintuja. Tajus se sentään, mitä mä sille selitin ja se sitten nosti mua ylös ja mä sain tiirta paria lokkia ja paria sellaista vähän oudompaa tirppaa. Tosin ne eivät olleet kovin pieniä. Kysyin tädiltä, että mitä noi nyt sitten on, niin täti sanoi, että kai sun pitäis metsästäjänä se asia tietää. Ei ooo kuulemma tädillä tietoa. Täti lisäsi, että sitä ei kiinnosta linnut aamuyöllä. Mä siihen heti selitin, että tiedätkös, että hienot ihmiset käy niitä kiikaroimassa ja kuvaamassa ihan yötä myöten. Täti vaan tuhahti ja sanoi, että se mieluummin kirjoittaa ja vetää sikeitä senkin ajan. Joo... se on kyllä huomattu, joten ei tullut tosiaankaan yhtään yllätyksenä.

Tänään täti sanoi, että se voi mennä kattoon tuolta satamasta, jos sieltä saisi ostaa kalaa. Luultavasti se ei sitten kuitenkaan löydä sieltä yhtään kalastajaa, mutta mä odotan, jos se onnistuisi. Tosin mä en tajua, että miksi se ei itte osta onkea ja kaiva paria matoa käsilaukkuunsa ja mene sitten hakemaan niitä kaloja suoraan merestä.

Saapa nähdä, koska tuo nirppanokkaprinsessa suvaitsee sitten tervehtiä ja esittäytyä. Mä en nimittäin jaksa enää kiinnittää siihen mitään huomiota. Saa olla ihan niin kuin haluaa. Vaikka viidessä solmussa tai kuudessa. Söin tänään niin kuin aina ennenkin ja olisin ollut valmis syömään prinsessankin ruoat, mutta sitten täti katsoi mua niin vihaisesti, että hiivin hitaasti pois vieraalta ruokakupilta.

Nyt taidan mennä ottamaan pienet tirsat. Täti sanoi, että sekin taitaa, sillä se ei kestä yhtään yövalvomisia, kun se ei ole enää mikään teiniprinsessa.

Mau kamut. Tällaisia kuulumisia tällä kertaa.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. Tädillä ja assareilla on taas tänään kakkupäivä. Tuo kakku on edelliseltä kakkupäivältä. Nyt ne keittävät peltipurkkia kattilassa. Sellaista järjenköyhyyttä minä en ole kissan elämäni aikana nähnytkään aikaisemmin. Tekevät kuulemma jotakin mutakakkua, johon keitetään konsentroitua maitoa (johon täti ja assarit ovat tykästyneet). Hevonenkin valitti niiden painonnoususta. Sille se tietenkin oli paljon konkreettisempi juttu kun mulle.

Neiti Mirristiina saapui taloon

2011-07-07T22:11:00.002+03:00

Kuvan lähde: http://www.vaasankissatalo.org/

Nyt sitten täti teki sen, mitä se on uhannut. Toi tänne sen neidin. Hmph. Tuolla se neiti nirppanokka makaa nyt lauteiden alla sille rakennetussa pesässä. Siellä sillä on kaikki herkut edessään. Sai sinne yksiöönsä mun lemppari lohiaterian ja mä meinasin käydä sen sieltä syömässä.

Oon ollut vähän varuillani. Kyllä se pistää mietteliääksi, että on toinen kissa talossa. Kävin kehräämässä tädin sylissä ja kaikkien assareiden sylissä. Vakuutin rakkauttani kaikille heille ja kysyin, että mitenkäs minulle nyt käy?

Täti kyllä vakuutti ja vannoi, että ei mulle käy kuinkaan ja että mä oon pomo niin kuin ennenkin.

Tuo neiti ei vaikuttanut kovin seuralliselta. Iski epäilys, että onko se joku seurapiiriprinsessa, että meikeläisen seura ei kelpaa.

Se menee sitten maanantaina eläinlääkärille näyttämään sen hampaitaan. Sillä on sama vaiva, mitä mullakin oli silloin, kun täti otti mut tänne. No...katotaan, kuinka me tullaan tuon neidin kanssa juttuun. Ehkä me tässä kohta ollaan kavereita, kun aikaa vähän kuluu.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Kissanelämää

2011-07-06T17:39:00.000+03:00

Nyt on ollut riittävän lämmin. En ole oikeastaan jaksanut tehdä muuta kuin lepäillä, syödä ja juoda.

Olen myös vahtinut tätiä. Siinä on kova homma. Täti on jatkuvassa liikkeessä.

Yritin opetella käyttämään Skypeä ja purin kuulokemikrofonien johdot rikki siinä harjoitellessani. Täti ei kovin paljon ilahtunut. Ilmeisesti Skype ja kissa eivät ole sen mielestä ollenkaan toimiva pari.

Minua hieman harmittaa se, että täti ei vieläkään tajua, että jos kissa käskee sen palvelijaa, niin sitten vaan palvelijan on toteltava. Täti ei tottele. Olen opettanut tätiä tottelemaan, raapimalla tädin uudet sohvatuolit uuteen kuosiin. Nyt niissä on sellainen kiva nyppyinen pinta. No ei se täti kyllä minua siitä kiittänyt.

No on mulla tietenkin raapimispuu. Tai minulla on niitä kaksi, jos ollaan tarkkoja.

Täti pakkasi aamulla autonsa ja ei ottanut minua mukaan.

Sillä oli jossakin tosi kivaa.

Minä kysyin, että mitäs tämä on olevinaan, että täti ei ota kissaa mukaan kivalle retkelle?

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. Saan huomenna kaverin. Meille tulee kotihoitoon yksi kissaneiti, jonka tunnen jo ennalta. Näytän sille mirrille kyllä ihan heti kaapin paikan.

Täti jatkaa tapetointia

2011-06-14T10:47:00.000+03:00

En ole oikein varma, että saako tuo täti tätä kämppäänsä koskaan valmiiksi. On ruvennut nimittäin vähän epäilyttävästi vaikuttamaan siltä, että mikään ei taida sittenkään edistyä. Täti kyllä on kovasti tekevinään kaikkea, mutta aikaansaannokset eivät ole kovin kummoisia.

Tosin tädillä on ollut töissä kiire. Se on ollut vähän maalla, merellä ja ilmassa, eikä siinä yksi kissa paljon voi mitään sanoa. Tosin eilen, kun täti ja assari söivät, minä kiipesin tikapuille ja katselin sieltä tapetteja ja mourusin pari kertaa. Sanoin, että tarttis kuule täti nyt vaan laittaa liisteriä seinään ja rullaan ja vetää vauhdilla paperit seiniin.

No joo. Eivät ne kyllä minulle taputtaneet, kun seisioin niillä tikkailla.

Muutamat kuumat päivät olivat aika rasittavia. Menin makaaman saunan lauteille, koska saunassa on aika kivan viileää. Tosin kylppärin patteri on näin kesälläkin aika kuuma. Se pitää olla, jotta kylppäri kuivaa, sanoi täti. Minä sanoin tädille, että laita kuule patteri kiinni ja avaa ikkuna. Täti sanoi, että en muuten avaa. Tulee pian tipu ikkunasta ja sitten minä jahtaan sitä ja tulee kaikkialle kakkaa. Hätävarjelun liioittelua sanon minä. Ei se lintu ehtisi mitään kakkaamaan.

Tänään aloitin tädin herättelemisen jo 4.30. Täti ei ollut yhtään ilahtunut. Ei vaikka laitoin kehruukoneeni päälle ihan täydellä volyymillä ja painelin tassuillani (kynnet pitkällä tietty) tädin peittoa. Täti vaan sanoi, että nyt äkkiä parvekkeelle tai hän hermostuu. Mutta en minä sinne mahtunut, koska yks assari oli laittanut sinne makuupussinsa ja punkkasi siellä.

Niin ja voitteko tajuta. Eilen kun täti jätti makaroonilaatikon pariksi minuutiksi ruokapöydälle, niin minä menin siihen sitten sitä syömään, niin se suuttui! Eikös pöydälle katetuista lautasista yleensä tarjota ruokaa nälkää näkeville? Kummallista touhua.

No ei se mitään täti heitti sitten sen makaroonilaatikon minun kuppiini. Söin mahani pullolleen ja täti sanoi, että luultavasti kissalle ei ole kovin hyväksi syödä makaroonilaatikkoa.

Ja pah. Kissat päättävät itse, mikä on niille terveellistä. Matolääke ei esim. ole. Täti osti matolääkettä varten itselleen muovilasit. Ehkä täti jossakin vaiheessa on sitten siinä kunnossa, että pääsee kertomaan, kuinka ammattikissalle annetaan matolääke.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Kesäiltoja

2011-06-04T19:19:00.000+03:00

Mau kamut!

Kesäillat ovat sitten kivoja. Täti osti kirppikseltä minulle kaksi korkeaa tuolia tuonne parvekkeelle ja koska on kesä ja parvekkeen ovi voi olla myös öisin auki. Nukun ensiksi vähän sohvalla. Siis sillä, jota muotoilen tasaisin väliajoin. Täti yrittää torua minua, mutta minulle ei kuulkaas yksi täti kykene tekemään yhtään mitään.

Täti valittaa, että se ei voi tuoda sen antiikkisohvaa tänne boxiin, kun minä teroitan kynsiäni kaikkialle muualle, paitsi en siihen raapimispuuhuni. (Joita minulle on tarkasti laskien kaksi.)

No tädin kalustemaku on muutenkin oikein kissaystävällinen. Paljon puuta, aitoa vanhaa puuta, jossa on paljon mielenkiintoisia tuoksuja. Niitä on sitten vaan niin tajuttoman mukava muotoilla uudelleen.

Ai niin. Täti on saanut ensimmäiset tapetitkin assarien kanssa seiniin. Katselin puuhaa mielenkiinnolla, sillä en olisi ikinä osannut ajatella, että meidän täti onnistuu laittamaan tapetteja seinään ihan itse. No se kuitenkin onnistui. Ja minusta se on oikein mielenkiintoista, että täti osaa sellaistakin. Täti sitten päätti ostaa uudet tapeetit myös makkariinsa ja niin se meni sitten kauppaan ja osti vähän tapetteja lisää.

No täti on nyt sitten istuskellut kirjoittamassa kaiket illat. Se kirjoittaa työasioita ja minun tekstieni puhtaaksikirjoittamiset jäävät sitten tekemättä. Tosin kävi se täti ratsastamassakin, mutta sitten se ei kai mene enää uudestaan. Se ei osaa tehdä asioita niin kuin ratsastuskoulussa tehdään ja se ei haluu sellaista opetella.

Vietän kesää siellä sekä täällä. Joudun siis matkustamaan autossa vielä monen monta kertaa. Eikä siinä tietenkään periaatteessa mitään, kunhan nyt sitten täti vaan huolehtii, että tarjoilu pelaa. Viime kerralla minulle tuli se isompi hätä loppumatkasta ja sitten jouduin matkan päätteeksi suihkuun, kun en pystynyt siinä kuljetuskopassani oikein tekemään tarvittavia toimenpiteitä.

Kaiken kukkuraksi täti valitti hajusta. Jos ei paska haise, se on pilaantunutta, sanotaan. - No, no Otto, sanoi täti, eipäs nyt sitten puhuta sellaista, että tulee lapsilta kiellettyä tekstiä.

Mukavaa kesäkuuta ja onnea kaikille koulunsa päättäneille ja uusille luokka-asteille siirtyneille!, sanoo täti. Sallitaan nuo tädin terveiset.

Nautitaan kesästä!

Terveisin

Otto
ammattikissa

Junakissa ja autokissa

2011-05-15T19:18:00.000+03:00

Kamut!

Olen ollut sekä junakissa, että autokissa. Täti pakkasi minut kantokoppaan ja otti mukaansa junaan. No siitä reissusta on jo aikaa, mutta silti. Minä en siitä reissusta oikein tykännyt.
Täti sanoi heti kun lähdettiin ulos, että nyt Otto tulee sitten taas jotakin sellaista, mistä sinä et taida yhtään tykätä. Minä tietenkin sanoin, että mitäs ihmettä siten teet sellaista, mistä minä en tykkää. Siihen täti liversi, että kun assistenttejä ei nyt huvita tulla hoitamaan minua, niin sen on pakko ottaa minut mukaan. Murjotin hyvän tovin kantokopassani. Hyi. Kaikkea sitä kuulee, että ei tulla ammattikssan hoitajaksi. Tosin olin viime kerralla vähän tympääntynyt tähän yhteen assariin. Siitä ei ollut oikein seuraa.

No sitten täti hommasi itselleen auton.Se sai sen yhdeltä assariltaan lainaksi. Ja kuinka ollakaan, minusta tuli sitten samalla reissulla autokissa. En oikein tiedä, kummasta tykkään vähemmän junasta vai autosta. Ehkä kuitenkin junasta. Juna kolisee ja rämisee ja viimeksi samaan vaunuun osui äänekäs koira. Se kuvitteli, että minä olen siellä junassa sitä varten, että se voi haukkua minulle koko matkan ja hyökkiä kohti häkkiäni.

Kyllä junaihmisten pitäisi ymmärtää, että kissoja ja koiria ei panna samaan vaunuun. Me kissat osaamme olla hiljaa, mutta koirista pääsee vähän liikaa ääntä. Istuin peloissani häkissäni ja pörrötin karvani. En ollut juttutuulella, enkä siksi sanonut mitään.

Sitten täti kävi assareiden kanssa tuolla kissatalolla. Hmm... sanoivat, että ottavat sieltä kotihoitoon yhden kivan kissan kohtapuoliin. Minä saan kuulemma päättää saako se sitten jäädä meille vai ei. En tiedä ollenkaan onko se hyvä idea. Tunnistin kyllä hajun, kun ne tulivat takaisin. Haistelin nimittäin niiden kenkiä tosi tarkasti ja katselin ympärilleni vähän hartiat kyyryssä. Täti kysyi, että löytyykö tuttuja. Minä sanoin, että mitäs luulet ja livahdin nopeasti pois eteisestä. En totta tosiaan ole yhtäään varma, onko hyvä idea, että täti hankkii minulle seuraa.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Oikeuksista pitää pitää kiinni

2011-04-18T18:48:00.001+03:00

Olen todennut, että tässä ei pärjää, jos ei ala pitää vähän näistä perusoikeuksistaan kiinni. Onneksi täti ei huomaa, että sen työkamoista on ohimennen hyötyä meikeläiselle, kun se jättää välillä näitä sen kirjoja lojumaan minne sattuu.

Mun rauhaani häiritään joka ikinen lauantai. Ja en tajua miksi. Mun lempipaikkani on saunanlauteet ja mun vessani sijaitsee kylppärissä, joka on ihan saunan vieressä. Ja joka ikinen lauantai täti siirtää mun vessani kylppäristä eteiseen.

Mulle yleensä iskee hätä sitten samalla hetkellä, kun täti kantaa sen vessan sieltä pois. Joudun sitten jalat ristissä hyppimään, kun siinä menee ainakin pari tuntia kun täti saa sen omituisen operaation loppun. Minähän en sitten muuten eteisessä tarpeitani tee. Enkä sellaisessa kattovessassa.

Eikä riitä, että vessaa siirrellään miten sattuu, vaan kaikkialla on sitten kuuma ja kylppärissä on vielä märkääkin.

No sitten tässä eräänä kertana tosiaan sattui sopivasti. Täti oli unohtanut sen yhden kirjan tuohon eteisen lattialle ja mä tietenkin menin sitä heti kattomaan, että mikäs opus se tämä oikein on. Totesin, että tästä taitaa olla mulle todella paljon hyötyä. Päätinkin, että tässä ei kannata aikailla ollenkaan, vaan on tartuttava heti toimeen.

Jos kissa ei pidä itse oikeuksistaan kiinni, niin niistä ei sitten pidä kukaan muukaan kiinni. Tutkin onko kissan vessan siirtäminen eteiseen kerran tai joskus jopa kaksikin kertaa viikossa ollenkaan kohtuullista.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Pikkumainen täti

2011-04-15T21:59:00.000+03:00

Tuo meidän täti on kuulkaa aika pikkumainen oikeastaan. No, vaikka toisaalta se osaa olla ihan rentokin, mutta jotkut asiat eivät kovin hyvin mene sen pieneen konehuoneeseen oikein perille. Se on kummallista, koska sillä on sentään isompi pää kuin meikeläisellä, niin luulisi sen kovasti käsittävän, että kissa on kissa ja täti on täti.

Tässä on meinaan vähän tullut harrastettua muotoilua ja suunnittelua. Olen harjoitellut kovasti tädin sohvalla. Siitä on tullut suosikkipaikkani. Kun tarkemmin ajattelee, niin muotoilu on todella hyvä ja trendikäs harrastus.

No myönnetään, että minulla on raapimispuu ja keinu ja matto ja sen sellaista. Mutta kyllä sänky, ovenpieli tai sohva on sentään jotakin toista. Uskokaa pois. Olettekos koskaan kokeilleet?

No thjaah... mitäs väliä oikeastaan. Pääasia, että assarit rapsuttavat ja pitävät tädin loitolla ja toisaalta pysyy tädillä edes pikkuisen järkeä siellä konehuoneessa, eikä se ainakaan ihan heti ole menemässä sinne kissatalolle hakemaan toista kissaa.

Pitäkäähän kiinni mieluisista ja hyvistä harrastuksistanne niin ette pääse liiaksi pitkästymään!

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. Tädin on aivan turha yrittää väittää, että minä olisin tehnyt ihan nuo kaikki naarmut, joita tuossa sen koinsyömässä sohvassa on. Siinä oli naarmuja jo ennen kuin minä ryhdyin niitä vähän lisäämään.

Tämä tädin kouluttaminen jatkuu

2011-04-03T21:56:00.001+03:00

Täällä sitä taas elämä jatkuu entiseen malliin. Täti ei osaa edelleenkään palvella kissaa. Se erehtyi taas ostamaan väärän merkkistä kissanruokaa, jota meikeläinen ei tietenkään suostu syömään. Täti on huuli pyöreänä ja mukamas ihmettelee, että mikäs sillä Otolla nyt taas oikein on.

Mä sanoin sille, että ei Otolla oo yhtään mikään, että Otto ei vaan haluu syöda kaikkea, mitä eteen kannetaan. Joku laatu pitää asioilla olla. Ja jos täti ei itte tajua huolehtia näistä laatuasioista, niin sitten mun tarvii vähän opettaa sitä.

Mä en kuitenkaan jaksa kovin monta kertaa näitä samoja asioita toistaa, jos homma ei mee perille, niin sitten täytyy ottaa vähän kovemmat otteet käyttöön. Mutta tädin kouluttaminen kissan tavoille siis jatkuu vielä pitkään.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Kuva ja sen kuvausprosessi eli Tädin pullot ja purkit

2011-03-24T20:14:00.001+02:00

Näiden kuvien ottamiseen meni tädiltä aikaa. Piti ensiksi pyyhkiä pölyt pulloista ja purkeista. Ja sitten seinästä ja pöytää piti kiillotella myös.

Sitten täti ryhtyi kuvaamaan. Se ei osaa mitenkään kummoisesti miettiä kuvausta, koska se on vaan ihan tavallinen täti. Jotakin se puhui luonnonvalosta ja varjoista, mutta ei se sitten ymmärrä muuten mitään. Se ei ole ammattilainen. Assarit sanoivat sille niin. Ja ne sanoivat, että ei sen kannata kyllä edes yrittää kuvaamista.

No se vaan järjesteli noita pulloja monta kertaa. Minä sen sijaan ehdin jo monta kertaa käydä keittiössä katsomassa, että mitä täti oikein puuhaa.

No meidän täti asuu vähän samanlla tavalla kuin Peppi Pitkätossu. Assarit sanoivat niin. Pepillä on kaikki vähän vinkisin ja vonksin ja niin on tädilläkin. Täti rakastaa purkkeja ja pulloja. Se keksii niille kaikkia niin outoja käyttötarkoituksia, että meidän kaikki assarit ovat ihan häpeissään sen keksinnöistä.

Tädillä on yhdessä pullossa pippureita, toisessa sillä on raesokeria, mannaryynejä, mysliä, makaroonia ja riisiä...

Purkittaakohan se jossakin vaiheessa minunkin naksuni?

Voi voi. Tässä sitä joutuu kissa koville.
Tapetteja se ei ole vieläkään saanut irti saati uusia seinään.
Sen pitäisi myös maalata ja tehdä kaikkea, mutta hidasta on.

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. täti siis osallistuu tällä kuvalla haasteeseen Kuva ja sen kuvausprosessi

Lettutäti on sekaisin keväästä

2011-03-21T19:12:00.000+02:00

Lettutäti on mennyt sekaisin keväästä. Se nimittäin on ruvennut puhumaan sellaisia, että menee kissatalolle ja ottaa toisen kissan. Jaahah. Ei käy. Ei yksinkertaisesti käy. Minä olen loukkaantunut. Minä olen muuttanut tädin taloon tädin ihan ainoaksi kissaksi.

Täti sanoi, että voi joskus mieli muuttua. Se selitti lukeneensa kissatalon blogia ja katselleensa kotia vailla olevien kissojen kuvia. Minä sanoin sille, että kyllä se riittää, että olet pelastanut minut ja pienen napani. Ja se pelastaminen saa riittää, sillä olen isäntä ja kuningas talossa.

Luultavasti puren tädin kaapelit poikki, että se ei pääse enää lukemaan kissatalon kirjoituksia eikä katsomaan kuvia kotia vailla olevista kissoista. Vaikka onhan se surullista, että kissoilla ei ole kotia.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Tädin aamutoimet

2011-03-15T19:10:00.006+02:00

Täti se ei tajua ollenkaan, että kissa on ykkönen ja assarit sitten toka ja sitten vasta on täti ja tädin oma vatsalaukku. Jotenkin se on sentään tajunnut noiden assareiden menevän sen oman napansa edelle, mutta se, että minäkin olen sen navan edellä, tuntuu olevan tälle ihmiselle aivan liian vaikea käsittää.

Vai mitäs sanotte tästä? Täti herää ja minä menen samalla sekunnilla sen makuuhuoneen ovelle, kun tädin käsi ojentuu kohti yölamppua. Venyttelen ja maukaisen pari kertaa, että huomenta vaan ja kalaa pöytään ja äkkiä kans. Eihän sitä muuta tarvitse sanoa.

No täti nousee ja se köpöttelee ensin istumaan posliiniastialle. Minä änkeen yleensä mukaan ja maukaisen muutaman kerran vähän edellistä kovempaa, että taas tuli tällainen seisakki. Voi hyvänen aika. Muutama metri matkaa ja heti tulee pysähdys.

Sitten menen sen jalkoihin ja yritän kauniisti häntääni koukistamalla saada sen ymmärtämään, että tarttis nyt sitten tulla keittiöön antamaan meikeläiselle aamupalaa. No heh, hehe. Tämä menee ihan niin kuin hevonen sanoi, että ei tajua ja tolkkua. Täti vaan kampeaa ittensä ihan toiseen suuntaan ja se vääntää hanaa auki ja kohta sen pää vaahtoaa aivan älyttömästi. Tuleekohan sieltä jotakin kaasua ulos?

Sitten täti lopettaa sen vedenjuoksuttamisen ja ottaa suuren pyyhkeen ja ryhtyy pudistelemaan itseään kuin koira. Me kissathan emme harrasta vettä. (Siksi minulla on tullut välillä mieleeni, että onkohan tämä täti ensinnäkään täti vai onko se sittenkin koira.) Meillä on käpälät ja kieli. Olen ollut näkevinäni, että tädilläkin on kieli, joten miksi se ei käytä sitä ja käsiään. No. Ei siitä sen enempää.

Ja vielä kuluu monta pitkää minuuttia.
Sitten täti tulee keittöön.
Se vääntää ensiksi hanasta vettä sen vedenkeittimeen ja sitten se katsoo vasta minun ruokakippoani. Onneksi se tajuaa pestä sen aina aamulla. Siihen vesi on ihan hyvää ja juomaksi.

Minä sitten komennan sen kuin ehdin ja sitten täti sanoo, että kohtahan tässä on ja sullahan on naksuja vielä jälellä. - Joo, joo, mutta minä haluan kalaa, sanon ja yritän vähän kehrätä.

Täti saa vihdoin sen aterian meikeläisen kuppiin. Siinä vaiheessa on melkein tajuttomuus iskenyt minut maahan. Lopulta nälkäinen pieni kissa syöksyy syömään kala-ateriaa.

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. Eilen meikeläiselle kävi vähän nolosti. Kiipesin assareiden vaatekaapin ylähyllylle ja sitten en uskaltanutkaan tulla sieltä pois. Mourusin kaapissa, kun assarit tulivat kotiin ja isompi sitten auttoi meikeläisen sieltä pois tuolin avulla.
Otti kuulkaas päähän. Meni jakaus sekaisin ja sain aloittaa itseni putsaamisen taas alusta. Assarit nauroivat ja minä suutuin niille ja annoin heti kurinpalautusta. Onnistuin läppäämään isompaa assaria käteen ja siihen tulikin aika komea naarmu. Täti sanoi, että mikäs Ottoa nyt riepoo, kun auttajiaan lätkii.
Minä sanoin, että kissalle ei saa nauraa, sillä se on tosi, tosi loukkaavaa.

Lisää järkytystä Japanista

2011-03-13T19:28:00.000+02:00

Japanilaisia koetteli tsunami ja maanjäristys ja nyt sitten vielä tulivuorikin purkaantuu ja Tokioon ilmeisesti odotellaan uutta, edellistä isompaa maanjäristystä.

Tuntuvat tässä omat huolet aika mitättömiltä.

Täti kiusaa kissaa

2011-03-12T20:27:00.000+02:00

Tänään juoksin keittiöön. Minulla nimittäin toimii tuo hajuaisti vielä paremmin kuin täti osaa ymmärtää.

Täysin oikeinhan minä arvasin tälläkin kerralla: Siellä oli kalaa.

MUTTA minun lautaseni oli TYHJÄ! Mikä tunne.

Voitteko tajuta? Voitte varmaan, jos olette tutustuneet siihen, mitä hevonen on kertonut tädistä.

Minä istuin pöydän alla ja yritin tuijottaa tätiä, mutta se ei tehonnut. Assaritkaan eivät tiputtaneet mitään lattialle. Törkeää. Sitten täti vielä oli leiponut sämpylöitä ja jotakin lettujen näköistä leipää. Aivan sama, siitä minä en ollut kiinnostunut.

Minä en halua leipää.

Minä haluan kalaa! Aamuun on vielä liian monta tuntia, kun minä saan oman kala-ateriani!

Ja koska huomenna on sunnuntai, täti ei nouse ennen seitsemää, vaikka kuinka mouruaisin sen sängyn äärellä.

Voitte vaan arvata minun tunteeni.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Assarit ja täti laskiaispullia leipomassa

2011-03-08T21:42:00.000+02:00

Assarit ja täti leipoivat laskiaispullia ja laittoivat niiden väliin vaniljakreemiä ja hilloa. Täti ei ole oikein jauhopeukaloksi syntynyt, mutta osaa se lukea sen verran, että onnistui tekemään pullataikinan.

Sitten täti keitti vettä. Sen se osaa sentään hyvin ja liotti teepussia mukissa. Senkin se osaa aika hyvin, sillä se on harjoitellut aika monena aamuna. Minä tietenkin seurasin tätä koko systeemiä silmä tarkkana, jotta osaan sitten tarpeen tullen keittää itsekin pari kupillista teetä ja leipoa muutaman pullan.

Täti sanoi, että naistenpäivän kunniaksi kissakin saa ylimääräisen siivun kinkkua.

Naistenpäivä voisi siten olla joka päivä.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Lomaelämää

2011-03-06T20:33:00.001+02:00

Plääh. Tädillä oli kuulkaas loma ja se "palkkasi" (= osti kaapin täyteen herkkuja seuraneidille) meikeläiselle seuraneidin viikoksi, kun se lähti assareiden kanssa vähän lomalle. Minun piti mennä ensiksi mukaan, mutta koska en pidä pitkistä automatkoista täti sanoi, että Oton ei tarvitse matkustaa, kun se ei tykkää olla autossa. No en tiedä, olisin voinut olla autossakin ja mouruta siellä. Nimittäin, tämä isompi assari ei ollut mitenkään vauhdikasta seuraa. Se istui vain kirjoittamassa ja lukemassa enkä minä saanut yrityksistäni huolimatta huijattua siltä ylimääräisiä ruoka-annoksia, sillä täti oli mitannut kaiken valmiiksi. No, jos ihan totta puhun, niin kyllä pari ylimääräistä kinkkua sentään putosi lautaselleni ihan kuin ohimennen.

Minua alkoi ärsyttämään vähitellen, kun tuijotin siinä koneen vieressä, kun se isompi assari vähän kirjoitteli. Ajattelin, että on siinä ihmisellä huvit, kun ei ehdi yhtään kissan kanssa juoksemaan ja vetämään lankakerää, puhumattakaan nyt siitä, että se olisi piiloitellut tavaroita maton alle tai tehnyt jotakin yhtä kivaa, mitä tämä vähän nuorempi assari tapaa minun kanssani tehdä.

Ajattelinkin heti sanoa tädille erittäin painavan vastalauseeni ja kieltäytyä jäämästä pidemmäksi ajaksi kirjoihin ja tietokoneisiin uppoavien assareiden seuraan. Täti tuli sitten lomalta ja se oli hankkinut minulle taas monta pakettia erilaista kissanruokaa. Siinä minä kyllä vähän lepyin ja ajattelin, että jos palkinnoksi kerran saa herkkuja siitä, että viettää tylsän viikon, se ei kuitenkaan välttämättä ole niin paha asia.

Täti kantoi lomareissulta myös monta rullaa tapetteja. Hohhoijaa, tässä taitaa tulla monta mielenkiintoista tilannetta raportoitavaksi, sillä meidän täti ei taida olla mikään remonttimies. Sillä on nimittäin kestänyt todella, todella pitkään pelkästään tapettien irroittaminen, eivätkä taida vieläkään olla kaikki suikaleet irti. Sitten seinät pitäisi maalata (on helpompi irroittaa tapetti, jos innostuu vahingossa uudelleen tapetoimaan)... Oi voi, tästä taitaa tulla oikein varsinainen reality remonttishow, kun täti pääsee oikein vauhtiin.

Ehkä minun pitäsi varoittaa kaikkia lähistöllä asuvia ihmisiä, että jos heitä vastaan tulee jonakin aamuna pakettiin kääritty olento, niin se ei ole kummitus, vaan meidän täti, joka on liisteröinyt itsensä tapettirullien sisään. No ainakaan täti ei voi väittää, ettenkö minä olisi varoittanut.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Ei meidän Otto-eihän?

2011-02-25T18:18:00.001+02:00

Ei meidän Otto... eihän?
Ei. Otto on sisäkissa.

Kiire kissan(kin) tappaa

2011-02-25T17:41:00.000+02:00

Tädillä on ollut mukamas niin kiire, että sillä ei ole ollut aikaa kirjoittaa minun blogiini tässä viimeaikoina yhtään mitään. Mutta onneksi minulla on kavereita, jotka vaativat saada tietää, pitääkö täti minusta huolta vai ei.

Itse olen yrittänyt heittäytyä mahdollisimman rentona jokaiseen päivään. Tänään nukuin assarin ja assarin (lelu) koiran kanssa yläsängyssä. Yöt nimittän ovat olleet tässä talossa vähän rauhattomia sitten viimeaikoina. Täti nimittäin tuli kipeäksi kun sillä oli ensiksi olevinaan tosi kiire. Se kävi vähän joka paikassa tässä lähellä ja kaukana ja sitten minä ja minun blogini jäivät taka-alalle. Minä sanoin sille, että kiireeseen on moni kissakin kuollut, kun ei ole malttanut katsoa tuleeko autoja vai ei.

Täti on nyt sitten joutunut makaamaan koko viikon sängyssä eikä se ole jaksanut lukea edes lehtiä tai kirjoja vaikka se yleensä lukee aina lehtiä tai kirjoja.

No minä olen sitten parhaani mukaan yrittänyt hoitaa tätiä. Aamuisin olen komentanut sitä ylös sängystä tasan kuudelta. Yleensä vähän aikaisemmin, mutta ei täti ole noussut se on vain yskinyt. No minä olen sitten hypännyt sänkyyn sen viereen ja kävellyt sen päällä edestakaisin ja mourunnut. Täti sanoi, että nyt ei ole maaliskuu ja sinut on leikattu. Mitähän se silläkin tarkoitti?

Se kävely ja komentaminen eivät siis ole auttaneet. Ei mitään eikä mihinkään. Yskä ei ole lähtenyt.

Tänään minä sitten sanoin tädille, että kannattaisikos nyt sitten mennä uudelleen sinne lääkäriin, kun ei kerran millään meinaa yskä irrota. Täti sanoi, että ei käy, koska se eilen kävi ja sai viimeinkin lääkkeet. Täti ei olekaan ollut kipeä moneen vuoteen. Se sanoi, että heti kun ei ole ollut ulkona yötä päivää hevosen kanssa pääsevät taudit yllättämään. Taas se hourii niistä hevosista. No kyllä se kohta loppuu. Houriminenhan yleensä liittyy kuumeeseen ja tänään oli enää vähän lämpöä.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Täti kieltää pelaamisen

2011-01-20T19:00:00.002+02:00

Tädillä oli joulukukka jouluna ja se halusi laittaa tänne kuvan siitä, koska se ei ollut koskaan kasvattanut amaryllistä sipulista itse ja nyt se sitten kokeili assarin kanssa sitäkin puuhaa. No se siitä. Minullehan kukasta ei ollut tietenkään iloa, sillä kuten arvata saattaa, minua kiellettiin leikkimästä kukalla. Olin juuri ajatellut käydä esittäytymässä sille, kun täti huomasi minut ja se huusi OTTOOOOOO! Luulin, että tuli on irti ja hyppäsin äkkiä piiloon sängyn alle. Niin näitä jää. Näitä muistoja. Eivätkä ne kaikki ole ollenkaan niin hauskoja.

Kukasta ei ole enää näkyvissä muuta kuin kaatunut varsi, mutta jotakin muistoa on joulusta kuitenkin jäänyt. Minä nimittäin merkkasin itselleni yhden pallon. Siis tiedättekö, sellaisen, mitä on kuusessa. Tuosta pallosta kuuluu kiva ääni, kun sitä hakkaa seinään!

Voi pojat! Se riemastuttaa tällaisen vähän kokeneemmankin kissan sydäntä.

Tykkään pitää tästä pallosta huolta myös nukkuessani, sillä täällä tahtoo käydä niin, että palloa ei meinaa löytyä oikein mistään, kun täti laittaa sen aina pois. Assarit ovat kuitenkin sanoneet, että kyllä Otto saa pitää pallon, jos Otto kerran sen haluu.

Ja olihan tädin hevosellakin jalkapallo. Kyllä minä olen ottanut asioista selvää ja pidän kiinni kaikista oikeuksistani ja haluan, että saan käyttööni kaikkea kivaa, mitä minä haluan saada käyttööni.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Huvipuistoelämää

2011-01-02T21:42:00.001+02:00

Täti oli joululomalla ja minä matkustin pitkän matkan autossa kuljetuslaatikossa ja huusin alussa aika surkeasti. No tosin nyt en ihan ehtinyt tappamaan tätiä, kun se laittoi minut sinne laatikkoon. Muistanette sen eläinlääkärireissun ja sen jälkeen sitten mökötin saunassa syömättä ja juomatta viikonlopun.

Nyt siis suvaitsin vähän nopeammin lopettaa. Tosin naukaisin aina välillä ja täti sanoi, että ei ole hätää. Ruokaakin oli ja vettä, joten ei sinänsä ollut hätää, mutta en minä ollut nälkäinen, kun en yhtään tiennyt, minne oltiin menossa.

Sitten viimein auto pysähtyi ja täti kantoi minut jonnekin taloon ja päästi vapaaksi. Tosin eka se näytti minulle, että täällä on vessa ja täältä saa ruokaa. Katsoin täti niska köyryssä ja menin kukkapöydän alle ja jatkoin tuijottamista sieltä.

Sitten assari meni jääkaapille ja otti siivun kinkkua (sitä, mitä kissatalon väki kielsi antamasta) ja sanoi, että Otto ei ole hätää. Minä juoksin nopeasti nappaamaan kinkunsiivun assarilta ja juoksin heti takaisin kukkapöydän alle.

Kaikki juttelivat minulle ja olivat ystävällisiä ja vaikka odotin siellä kukkapöydän alla, ei näkynyt eläinlääkäriä eikä ketään muutakaan, joten päätin tulla pois.

No sitten seuraavana aamuna olinkin jo kotiutunut. Tai oikeastaan rupesin asukkaaksi jo yöllä. Kuljin paikasta toiseen ja kävin katsomassa, missä kukakin nukkui ja voi kuulkaa pojat. Oli siellä rappusia. Ja minä vetelin niitä ylös ja alas sen kuin ehdin. Juoksin niin lujaa kuin kissankäpälistäni pääsin ja välillä maukaisin.

Sitten isommat assarit kysyivät, haluaisinko käydä kävelyillä ulkona. Ensiksi päätin suostua. Mutta sitten kun ovi avattiin ja minun olisi pitänyt mennä sinne pakkaseen sanoin, että nyt on kuulkaa asia niin, että minä olen päättänyt olla sisäkissa. Eivätkä sisäkissat tapaa käydä kävelyillä kylmässä pakkasessa.

Sain joulujahjaksi oman vuoteen, mutta ei minua se kiinnostanut.

Nukun paljon mieluummin vuorotellen kaikkien assareitten sängyssä ja vietän huvipuistoelämää juoksemalla rappusissa ylös ja alas.

Terveisin

Otto

huvipuistokissa

P.S. Oikein hyvää vuotta 2011!

100 kirjaa listalla

2010-12-17T21:49:00.000+02:00

Täti kopioi tämän listan Mummon kammarista.

Täti sanoi, että sille taitaa käydä kohta huonosti, jos se jatkaa näiden kirjojen lukemista.

Terveisin

Otto

kirjakissa

BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa. Nyt Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?

Ohjeet: Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna – Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1–3

6. Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry – Pikku prinssi

12. J. K. Rowling – Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell – Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot – Kalevala

17. Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen – Puhdistus

19. Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach – Lokki Joonatan

22. Umberto Eco – Ruusun nimi

23. Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown – Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton – Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase

28. Ernest Hemingway – Vanhus ja meri

29. Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja (muutamia luettu, ei iske)

30. John Irving – Garpin maailma

31. Louisa May Alcott – Pikku naisia

32. Victor Hugo – Kurjat

33. C.S. Lewis – Narnian tarinat

34. A.A. Milne – Nalle Puh

35. Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte – Humiseva harju

38. William Golding – Kärpästen herra

39. Juhani Aho – Rautatie

40. Leo Tolstoi – Anna Karenina

41. Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001

43. J. D. Salinger – Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut – Teurastamo 5 (Vonnegut ei aina oikein iske)

46. Isaac Asimov – Säätiö

47. Aapeli – Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi – Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas – Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell – Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol – Kuolleet sielut

52. Albert Camus – Sivullinen

53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu

54. Hergé – Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes – Don Quijote

56. Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse – Lasihelmipeli

60. Günther Grass – Peltirumpu

61. Jostein Gaarder – Sofian maailma

62. Leon Uris – Exodus

63. Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto – Punainen viiva

65. Franz Kafka – Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck – Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin (tämän kirjan nimi on kyllä Piedrajoen rannalla istuin ja itkin)

71. Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hašek – Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio – Decamerone

75. Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros – Odysseia

78. Peter Hoeg – Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira

81. Eino Leino – Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris – Uhrilampaat

85. Raymond Chandler – Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen – Nancy

88. Stephen King – Hohto

89. Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solženitsyn – Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri – Manillaköysi

98. Maria Jotuni – Huojuva talo

99. Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou – Pahuus

Tädin uuni hajosi

2010-12-17T21:24:00.000+02:00

Täti on kuulkaas nyt hyvin vihainen. Se mököttää eikä puhu mitään. Siltä hajosivat uunista vastukset. Se on ilmeisesti iso ja vakava juttu. Täti otti kaukun uunista ja se oli läpipaistunut. Täti sanoi, että uunista ovat menneet vastukset .Minä en tiedä, mitkä ovat vastukset, mutta minä vastustan heti kaikkea, mikä liittyy vastuksiin. Jos vastusten rikkimeneminen saa tädin tuollaiselle tuulelle, niin vastusten olisi syytä pysyä kunnossa.

Täti sanoi, että sitä raivostuttaa, kun se aikoi leipoa jouluksi kakun.

Toinen asia, joka sai tädin vihaiseksi oli se, kun minä kävin vähän harjoittelemassa hiirenmetsästystä tädin kuivumassa olleille sukkahosuilla. Oi, ihmiset. Ne sukkahousut heiluivat niin mukavasti siinä telineessä, kun ilmavirta keikutti niitä. Minä metsästin niitä täysillä. Ja minulla oli niin hauskaa. Täti ei kuitenkaan ymmärtänyt. Se sanoi, että minä olen tuhonnut sukkahousuja jo ainakin 20 eurolla. Tuhonnut? En tajua ollenkaan. Sitten se tietenkin taas sanoi, että ei hevonen vaan koskaan.

No ei tietenkään. Eihän sen hevonen ymmärtänyt metsästämisestä mitään, jos olen oikein ymmärtänyt. Hevonen luuli aina, että joku metsästää sitä.

Terveisin

Otto

sukkahousukissa

Iltapäivätorkkuja ja savusilakoita

2010-12-12T16:59:00.001+02:00

Täti ei ole vielä käsittänyt, että kissalle on aivan välttämätöntä ottaa useammat iltapäivätorkut.

Ensin nimittäin pitää ottaa sellaiset ennakoivat iltapäivätorkut. Ne toimivat vähän kuin kuivaharjoitteluna oikeisiin torkkuihin, jotka ovat vähän pidempiä kuin harjoitustorkut.

Ja kun sitten on päässyt sopivaan vireeseen voi torkkuja jatkaa hieman pidempään.

Ainoastaan se keskeyttää torkut, kun joutuu välillä pistäytymään vessassa ja syömässä.

Täti nimittäin tajusi kaksi asiaa menneellä viikolla. Ensimmäistä asiaa se ei meinannut millään uskoa. Nimittäin assarit halusivat ostaa minulle kaulapannan. Kissataollahan ne varoittelivat, että olen liian vanha opetettavaksi pantaan. Höh ja täti uskoi niitä. Se sanoi assareille kaupassa, että Otto ei pidä pantaa. Assarit vaan sanoivat, että he haluavat ostaa Otolle pannan, jossa on kulkunen.Täti pyöritteli silmiään ja päätään, mutta suostui sitten taivuttelun jälkeen ostamaan violetin pannan.

Assarit laittoivat sen sitten kaulaani, heti kun he tulivat kaupasta kotiin. Ai, että kuulkaas, kun minä olin tyytyväinen. Sanoin assareille, että tätä mä oon tässä odotellutkin, että saisin oman pannan. Kuljeskelin ympäri tädin kämppää ja kilistelin kulkusta (sillä on muuten tosi helppo herättää täti aina aamulla) ja olin ylpeä. Täti sanoi, että ei voi oikeasti olla totta, että Otto ei revi sitä pois. Kattoin tätiä vähän arvostelevasti ja sanoin, että sä et täti tunne yhtään kissoja.

Sitten toinen asia, jonka täti tajusi. Se osti savusilakoita. Voi pojat kuulkaa. Mä meinasin repiä mahalaukkuni. Ja täti tietenkin alkoi heti kieltämään, että Otolle saa antaa vain yhden silakan.

Yhden silakan! Mutta eihän yksi silakka riitä ammattikissalle.

Terveisin

Otto

pantakissa

Tätin oudot yölliset puuhat

2010-12-02T20:31:00.000+02:00

No niin, nyt täti tuli sitten heilumaan kameransa kanssa minun nenäni eteen. Epäkohteliasta sanon minä. Vaikka assistentit ovat minua kuvanneet jo aika paljon, en silti tykkää vielä kovin paljon tädistä ja kamerasta.

Täti on muuten käyttäytynyt viime viikkoina oudosti. Se käy kaupassa ja sitten se kiskoo kassistaan jotakin eteisen kaapin ylähyllylle ja sujahtaa sitten keittöön muina naisina. Sitten se menee kaivelemaan sitä yläkaappia, kun kaikki assistentit nukkuvat. Eikä siinä kaikki. Täti ottaa esiin narua ja ihanan rapisevaa paperia, sakset ja teippiä. Olen pari kertaa yrittänyt hyökätä siihen kasaan, kun täti on leikannut paperia. Jostakin syystä se ei ole yhtään ilahtunut siitä. Eikä se ole tykännyt siitäkään, kun olen saalistanut sitä teippirullaa. Se kuulkaa liukuu niin mukavasti lattialla! Se komentaa aina, että nyt Otto kunnolla. Höh. Kaikki hauska on kielletty tässä talossa.

Mutta minua kyllä kiinnostaisi tietää, mitä se oikein puuhaa. Liittyykö se jotenkin tähän jouluun, josta nämä assaritkin hokevat jatkuvasti? Nimittäin eilen assareille ilmestyivät sellaiset kalenterit joissa on hauska kulkunen, jota minä käyn hakkaamassa. Assarit kieltävät, että ei saa repiä kalenteria.

Hmmm... minusta tuntuu, että minun kissanelämääni yritetään jotekin rajoittaa nykyisin.

Terveisin

Otto

ammattikissa

Kissan ravintolapalvelut

2010-11-20T18:30:00.000+02:00

Tervehdys!

Olen tässä miettinyt näitä tädin tarjoilemia sapuskoja. Minulla on päivittäin tarjolla neljä erilaista

ruokavaihtoehtoa tai oikeastaan viisi, sillä täti tarjoaa myös tuoreruokaa. Täti sanoi, että on väärin, kun kissa elää kuin kuningas. Voi, voi, kuinka väärässä täti taas onkaan. Kissahan on kuningas. Se ei ole sitä ilmeisesti vieläkään tajunnut.

No mä olen nyt päättänyt olla tädin kamu. Meen sen syliin heti kun vain tilaisuus tulee ja kehrään tyytyväisenä. Assistentit harjaavat meikeläisen kaksi kertaa päiväässä ja kun harjaus kestää liian vähän aikaa, niin meen pyörimään jalkoihin ja en anna periksi ennen kuin harjaamista jatketaan.

Tätikin harjaa meikeläistä aina välillä. Ja täti se vasta osaakin harjata. Se on harjannut niin monta kertaa hevosta elämänsä aikana, että se on oppinut. Kun täti harjaa kierähdän selälleni ja laitan tassut pystyyn, että täti voi harjata vatsan puolelta paremmin.

Oikeastaan aika lailla kerskailematta voin sanoa, että kyllä meikeläisellä oikeastaan on aika mukavat kissanpäivät.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Tädiltä puuttuu huumorintaju

2010-11-13T08:39:00.001+02:00

Tätillä ei ole huumorintajua. Olen tosin ollut siitä selvillä jo jonkin aikaa. Ja hevonenhan siitä kertoi aika paljon.
No eilen kävi niin, että mä en enää malttanut kattella sitä tädin kukkaa, jonka se sai kaveriltaan. Siinä kukassa oli nimittäin aivan ylisöpöt roikkuvat vihreät lehdet. Siis sellaiset, tiedättehän, jotka heiluvat mukavasti kun niitä lyö.
Mä kattoin sitä kasvia monta kertaa unelmoiden, miltä tuntuisi hakata niitä lehtiä.

Täti sanoi juuri siinä vähän aiemmin assareille, että Otto on aika fiksu, kun se ei yritä pöydälle... No sitten täti lähti pois siitä huoneesta ja meni laittautumaan punkkaan ja taisi ehtiäkin sinne jo siinä vaiheessa. Mä istuin siinä pöydän vieressä ja tuijotin sinne pöydälle. Ne kukan lehdet värähtelivät sillä tavalla houkuttelevasti. Sitten mä en enää voinut, siis ihmiset, mä en enää vaan voinut, vaan mun oli aivan pakko. Hypätä. Ja mähän hyppäsin sinne pöydälle! Ja naps se maljakko kaatui kun mä osuin siihen ja se putosi lattialle ja täti tuli kuin ohjus sinne huoneeseen. Sen naama valahti pitkäksi ja se ei sanonut muuta kuin Otto, ettäs kehtaat.
Ei mitään kannustusta, että olipas hieno loikka, kun noin korkealle osaat hypätä tai jotakin. Pelkkää panettelua vaan siitä, että katkaisin sen kasvin.

Se siivosi ja mutisi jotakin, että ei hevonen vaan koskaan jne.

Höh, on tässä ihmisessä kestämistä.
Mä menin sitten aamulla istumaan sen syliin ja kehräsin oikein kovasti. Sanoin, että kai sä täti nyt oikeasti tajuat, että ei kukaan ammattikissa voi vastustaa noin mainiota houkutusta.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Täti mainostaa

2010-11-02T16:33:00.000+02:00

Meidän täti sai mainoksen hyppysiinsä ja se ryhtyi heti itsekin mainostamaan eteenpäin tätä näytelmää. Täti sanoi, että aika moni assari on osallistunut tuon näytelmän tekemiseen.

Täti on ollut kiltti ja ahkera ja eilen minä sitten laitoin tassuni tädin syliin ja katsoin sitä silmiin ja sanoin mau. Täti sanoi, että onpas liikuttavaa. Minä kysyin heti, että mitäs liikuttavaa tässä mukamas on.
Ei mitään. Minä olen ajatellut asua teillä sitten loppuelämäni, kunhan opit ainakin seuraavat asiat. Sitten annoin tädille luettelon: minua ei saa häiritä kun olen päiväunilla, kauneusunilla tai millä muilla unillani tahansa, muuten kuin erityisen painavasta syystä. Erityisen painavaksi syyksi voin hyväksyä ruoan.

Täti ei ole vielä tajunnut, että minulle ei pidä tarjoilla kanaa. Minä en pidä ollenkaan kanasta. Ruoan pitää olla tietyn merkkistä eikä tädin auta kuin etsiä juuri sellaista ruokaa, josta minä pidän.

Tädille sanottiin kissatalolla, että minulle ei saa antaa jääkaapista mitään. Täti on noudattanut neuvoa, sillä tädit kissatalolla sanoivat, että minä lihon, jos saan makupaloja. No kyllä minä poika osaan huolehtia, että kun täti ei näe, niin jääkaapista putoilee kinkkuja minun lautaselleni.
Ja juustoa. Minä pidän erityisen paljon kermaisesta juustosta. Täti sanoo, että sellainen on kissalle epäterveellistä, mutta minä sanon, että kissa pitää kermaisesta ja maistuvaisesta juustosta.

Tädistä tulee ihan kohtuullinen kissanpalvelija, kunhan hän tajuaa vain näitä pieniä yksityiskohtia, joita kissan
palvelijan tulee tajuta, ollakseen riittävän hyvä palvelija.

Marraskuisin terveisin

Otto
ammattikissa

Täti opettelee kissanomistajan elämää

2010-10-17T23:18:00.001+03:00

Täti opettelee edelleen kissanomistajan elämää. Opeteltavia perussääntöjä on, jos kissa ei haluu, niin se ei sitten haluu. Jos kissa haluu, niin sitten se oikeasti kans haluu.
Jos kissan mielestä täti on väärässä paikassa, täti on silloin väärässä paikassa ja tädin pitää heti siirtyä. Jos täti ei ymmärrä siirtyä, niin kissa voi sitten heti määrätä tätiä, aivan kuten sitä sattuu huvittamaan.

Jos täti ei käy joka kerta tyhjentämässä likaisia kohtia vessasta pois, kun kissa on vessaa käyttänyt, on kissalla täysi oikeus ja syy tehdä tarpeet, niin halutessaan, vessan viereen tai muuten vaan haluamalleen paikalle, eikä tätillä ole tähän asiaan minkäänlaista valitusoikeutta.

Jos tädillä on jotakin omia kiireitä, menevät kissan kiireet ja tarpeet aina niiden edelle. Tätä tädin on todella vaikeahkoa käsittää. Täti on puuhastellut vaan joidenkin pikkujuttujen kanssa, eikä sillä ole ollenkaan käsitystä siitä, että kissaa on osattava kohdella jokainen hetki silkkihansikkain.

Tädin on harjattava kissaa kissan haluama aika. Jos kissa haluaa, että täti harjaa tunnin, on tädin harjattava kissaa tunti. Ja jos kissa haluaa vain pari vetoa harjausta, on tädin lopetettava harjaus välittömästi. Siis toistan, kun kissa ei enää halua olla harjattavana, tulee tädin lopettaa välittömästi harjaus. Jos täti ei ymmärrä heti lopettaa, on kissalla oikeus läppäistä tätiä niin halutessaa. (Tätä kissa tekee harvoin, mutta on tilanteita, jolloin kissan on kerrottava selkeästi, mitä haluaa.)

Täti ei ymmärrä, että kissalle on annettavan kissan haluamaa ruokaa kissan valitsemina aikoina.
Täti vaan kuvittelee, että kissa ei tiedä, mitä se haluaa syödä, kuinka paljon ja koska. Täti lukee liikaa kissanhoito-oppaita ja kuuntelee liikaa kaikkia sen kavereita, joilla on kissa.

Tädin on opittava ymmärtämään, että kaikki tädin omaisuus on ennenkaikkea kissan. Jos kissa haluaa omia tädin lankakerän, on tädin luovutettava kaikki kissan haluamat langat välittömästi kissalle, ilman minkäänlaisia ehtoja tai rajoituksia. Täti valittaa, että langat maksavat, mutta siksihän täti käy päivittäin töissä, että sillä on rahaa, jotta se voi ostaa kissalle kaikkea, mitä kissa haluaa.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S.

Täti sanoi, että hevonen oli paljon helpompi eläin, koska se ei asunut samassa huoneessa tädin kanssa. Tädin olisi pitänyt harkita tarkkaan, kun vaihtoi eläinmerkistä toiseen. Tässä näkee, kuinka epärealistinen ihminen tämä täti on. Ei ihme, että hevosella oli välillä hankalaa.

Kävin tädin sylissä

2010-10-11T22:38:00.000+03:00

Hmph. Tänään minulle iski ilmeisesti joku mielenhäriö. Täti kömpi aamulla ylös ja se alkoi taas tapansa mukaan kirjoittamaan. (Kummallinen tapa minun mielestäni.) Katselin sitä vähän aikaa ja sitten sanoin sille oikein vaativalla äänellä: Mau?! Mitä sinä joka aamu oikein olet kirjoittavinasi? Täti katsoi minua ja se sanoi, että kaikenlaista sitä tulee kirjoitettua. Katselin sitä siinä pää kallellani ja ajattelin, että niin varmaan.

Sitten minä katsoin tätiä uudelleen. Ja sitten minä päätin äkkiä mennä sen syliin. Painoin kynteni sen paljaaseen ihoon ja naps olin siinä ja venyttelin ja kehräsin. Auts sanoi täti. Katos nyt Otto-kissa, se sanoi. Nyt tuli tosi pitkät naarmut! Jaa tuli vai sanoin. Ole tyytyväinen, että istun sentään tässä sanoin sille ja kehräsin tyytyväisenä.

On se vaan kiva asua tädin ja assareitten kanssa. Ruokaa on tarjolla sopivasti ja vessa on siisti jne.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. Perjantaina minä vähän järjestelin tädin kukkia uuteen järjestykseen. Ikkunalaudalla ei ollut oikein tilaa, niin heitin siitä häiritsevimmän kaktuksen pois. Täti ei ollut kovin ilahtunut ilmeisesti, sillä kuulin kuinka se mutisi, että hevonen ei koskaan tullut ikkunalaudalle pudottelemaan kukkia, vaikka se kaikkea muuta tekikin.
Ymmärsin tuosta lauseesta, että täti ei meikeläisen puutarhanhoitotyyliin ollut ihan 100 % tyytyväinen.

Meidän täti ei ymmärrä kissoja

2010-10-04T19:12:00.000+03:00

Meidän täti ei tosiaan ymmärrä kissoja. Eilen se tuli nostamaan minua vähän lattialta, kun makasin sen tiellä. Se luuli, että kun minä olen muutaman päivän sen kanssa nukkunut samassa huoneessa, niin minä olen sen kaveri. Hah.

Opetin tädille, että ainoastaan nuorin assareista on minun ystäväni. Assari saa vääntää minut viiten tai kuuteen solmuun, jos se sattuu haluamaan, mutta täti ei saa koskea minuun sormellakaan. Täti pitäkööt näppinsä minusta irti nyt ja lähitulevaisuudessa.

Minä annoin tädille pienen opetuksen, jonka se muistaa lopun elämänsä. Kun täti yritti ottaa minut syliinsä, niin minä nappasin sitä ensiksi tassulla poskeen pari kertaa. Tulikin oikein komeat naarmut sen naamaan. Sitten nappasin sitä päähän ja siinä ohimennen raatelin sen paidan täyteen reikiä. Siinä se saa opetella parsimaan vaatteitaan.

No voitte tietenkin kuvitella, mitä täti sanoi. Arvasitte aivan oikein. Se sanoi juuri niin, että ei hevonen koskaan raapinut sitä. Minä kysyin, että olikos sillä tädin hevosella sitten kynnetkin vai? Tädin pitäisi nyt oikeasti tajua, että minä en luota tätiin ollenkaan. Se kuljetti minut sinne eläinlääkäriinkin aivan yllättäen. Ei pitäisi kiusata eläimiä sillä tavalla.

Kissoja pitää lähestyä niin, että kissa näkee, mitä tapahtuu. Muuten käy huonosti.

Yritän nyt opetella sietämään tätä tätiä. Voin olla luottavaisempi, jos se tarjoilee minulle hieman enemmän tuoretta jauhelihaa ja silakoita. Odottakot sitten, kun tulee taas aika viedä minua eläinlääkärille. Toivottavasti se muistaa hakea haarniskan, kun se aika tulee.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Täti on yrittänyt maanitella

2010-09-24T07:16:00.000+03:00

Olen tämän viikon miettinyt, että luotanko ollenkaan tuohon tätiin.
Assistenteille olen antanut armon jo alkuviikosta, mutta vasta tänään tulin aamulla samaan aikaan tädin kanssa keittiöön. Tosin olen valmistautunut hyökkäämään heti ulos kun täti liikahtaa vähäisessäkin määrin liikaa tai väärään suuntaan.

Täti on kyllä yrittänyt maanitella, mutta eihän sitä voi antaa heti tädille periksi. Tosin tädin sängyssä olen punkannut päivisin, kun täti ei ole kotona ja olen minä jo pari yötä nukkunut pahvilaatiossakin, jonne täti teki minulle sängyn. Oikeastaan se on aika kiva. Ainut puute siinä on, että minulla ei ole sitä peittoa ja täti ei kyllä edes osaa sellaista tehdä.

No minä yritän täällä saada nuo ihmiset tajuamaan, että maailma pyörii ainoastaan ja vain minun kissannapani ympärillä. Ehkä ainakaan täti ei sitä vielä tajua.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. silmätulehdukseni on parantunut ja ikeneeni alkavat olla kunnossa. Kuvia en ole antanut ottaa. Täti on onnistunut muutaman nappaamaan, mutta minä en ole vielä saanut selvyyttä siitä, onko kamera varmasti sellainen kapine, joka sisuksiin ei takuuvarmasti joudu.

Kyllä minä järkytyin

2010-09-18T10:11:00.000+03:00

Kyllä minä eilen järkytyin. Olen vieläkin vähän sekaisin. Näin, kun täti otti esiin minun kantokoppani ja sanoi, että nyt Otto mennään. Minne, huusin minä. Minä en halua lähteä minnekään! Juoksin nopeasti piiloon sängynalle. Sanoin vielä oikein ponnekaasti, että en lähde yhtään minnekään. Minä asun nyt täällä ja sillä selvä.
Otto, sinun pitää lähteä käymään eläinlääkärissä, sanoi täti ja yrittä saada minua pois sieltä. Gruuuuuuuuuuu, sihisen ja painaudun lattiaa vasten. En lähde. Minä en tahdo, huudan ja täti ei vaan lopeta tökkimistään.
Otto meillä on jo kiire, sanoo täti.

Minä en sinun kiireestäsi välitä, huudan ja juoksen toiseen huoneeseen ja maastoudun sohvan alle. Se on huono valinta. Sohva on kevyt ja täti on voimakas ja se siirtää sohvan pois päältäni. Minä vapisen. Tein hätäpissan ja täti sanoi, että voi Otto sua, ei sulla ole nyt mitään hätää. Me mennään vain näyttämään sinua eläinlääkärille.

Täti tilasi taksin. Minä huusin koko taksimatkan. Taksinkujettaja mulkoili minua ja tätiä vihaisesti. Kun pääsimme pieneläinklinikalle, niin en tullut kantokassistani pois. Eläinlääkäri sai luvan tutkia minut sinne. Hän sanoi, että näytän jo nyt aivan erilaiselta kuin pari viikkoa sitten, kun hän on minut viimeksi nähnyt. Silmät näyttävät erilaisilta ja turkki kiiltää.

Sitten lähdimme pois. Menimme ulos ja tilasimme taas taksin. Nyt oli paljon mukavampi kuski taksissa, joka ei suuttunut minulle, kun mourusin. Täti sanoi kuskille, että minua pelottaa, koska luulen, että täti vie minut jonnekin, minne en halua.

Kiljuin vielä kuitenkin aika kovaäänisesti. Sitten auto pysähtyi. Täti maksoi taksinkuljettajalle, ja sitten se otti minun kantokassini taksista. Huusin ulkona vielä kovaa. Sitten täti meni sisään. Huokasin helpotuksesta. Tuttu tuoksu tuli vastaani. Olin tullut takaisin kotiin.

Huh, että olin helpottunut. Juoksin nopeasti sängyn alle, enkä tullut koko iltana sieltä pois. Enkä mennyt edes syömään. Täti sanoi, että ei Otto nyt saa noin kovin loukkaantua, jos mennään näyttäytymään eläinlääkärille. Sanoin tädille, että minullapa ei ole kovin hyviä kokemuksia automatkoista.

Vasta aamulla tulin piilostani pois. Menin syömään ja takaisin saunanlauteille.

Nyt olen vielä hieman varautunut, jos täti taas päättää kuljettaa minua jonnekin. En halua lähteä kotoa enää minnekään, en minnekään.

Terveisin

Otto
ammattikissa

Reviirit haltuun

2010-09-16T22:43:00.002+03:00

Tervehdys kaikille!

Olen tässä vähitellen kotiutunut aika mukavasti tädin ja assistenttien seuraan.
Etenkin kun tänään tämä täti-palvelijani tajusi ostaa oikeanmerkkistä liharuokaa. Täti yritti tarjota minulle jotakin luxuskissanruokaa, mutta minä sanoin yök. Onneksi täti näyttää olevan nopea oppimaan ja se heitti roskiin ne väärät ruoat ja osti uudenlaista. Nyt maistuu.Snelmannin jauheliha käy myös sellaisenaan.

No sitten täti sanoi, että katos vaan, otto taitaakin olla meidän uusi koemaistaja. Mikä ei kelpaa Otolle, niin sitä en sitten syö minäkään. No se ei pidä ihan paikkaansa. Tädin hevonen söi salmiakkeja, mutta minä en sellaisia halua edes maistaa.

Olen minä tässä vähän merkkaillut reviiriänikin. Täytyyhän se varmistaa, että tänne ei vahingossakaan muuta kukaan toinen kissa.
Täti ei kauheasti tietenkään ole ihastunut mun touhuihini, mutta kiltisti se kuitenkin siivoaa jäljet pois. Tosin se totesi, että ei hevoset tee tuollaista. Minä kattoin sitä silmiin ja sanoin MAU?! Mitä vertaatkos sinä sitten meikäpoikaa johonkin laumaeläimeen.

Täti ei sanonut mitään, mutta se näytti vähäsen sellaiselta murjottavalta. Minä kattoin sitä pää kallellani ja sanoi, että katos vaan, tätiä taitaa harmittaa.

Tänään makasin lauteilla taas tapani mukaan ja täti tuli sinne haastattelemaan meikeläistä. Se kysyi, että kelpaisikos Otolle vähän tulla pois jos lämmitettäisiin saunaa. Minä kattoin tätiä ja käänsin itseni parempaan asentoon ja sanoin tädille, että kuules täti tänään ei ole sun saunanlämmityspäiväs.
Täti kattoi mua ja kysyi vähän ihmeessään: Ei vai?

Terveisin

Otto
ammattikissa

Otto valtasi vaatekaapin

2010-09-13T19:55:00.001+03:00

Kun tulin töistä, en löytänyt Ottoa mistään. Säikähdin, että onko se päässyt luikahtamaan pakoon. Kiersin ympäri asuntoani. Sitten äkkiä kuulin -Mau. Otto käveli eteeni ja venytteli. Tässä minä olen, se sanoi. Missä sinä olit piilossa?, kysyin siltä. Se vastasi vain lyhyesti -Mau ja meni syömään. Ilmeisesti asia ei juuri nyt kuulunut minulle yhtään.

Kun sitten olin lähdössä ulos, oli Otto taas hävinnyt. Aloin jo miettimään, että näenkö jo näkyjä vai mikä on hätänä. Sitten kurkkasin makuuhuoneeseen. Vaatekaappini ovi oli auki. Olisin voinut vannoa, että laitoin sen aamulla kiinni. Olin juuri aikeissa laittaa oven kiinni, kun tulin katsoneeksi kaappiin. Mitäs näinkään? Aivan. Siellä oli Otto. Se näytti nukkuvan villapaitani päällä. -Mau se sanoi. Täällä on mukavan lämmintä ja turvallista, se jatkoi ja kehräsi. - Olet siis päättänyt vallata vaatekaappini?, kysyin siltä. Otto ei sanonut mitään. Se vain ojensi tassunsa, sulki silmänsä ja otti paremman asennon hyllyllä. Ymmärsin, että asia ei kuulu minulle, eikä minua muutenkaan kaivata siinä töllistelemässä sen päivänokosia yhtään sen pidempään. - Vai niin, mutisin ja lähdin ulos.

Ottokissa

Otto asettuu taloksi

2010-09-12T22:05:00.002+03:00

Otto alkaa vähitellen asettua taloksi. Se on päättänyt, että sen huone on saunassa. Ylimmällä lauteella. Lauteen oikeassa nurkassa. Se roikottaa tassuaan lauteen reunalla ja maukuu, kun joku erehtyy astumaan sen reviirille. Otto sanoo, että ei tänne pidä ihan kaikkien tulla.

Vieraat se tuntuu valikoivan ja tutkivan tarkasti. - Mau, kukas sinä olet?, se kysyy ja katsoo ennakkoluuloisesti. Näyttää kuitenkin siltä, että hetki hetkeltä se rupeaa ottamaan enemmän valtaa. Kissamaiseen tapaan se kasvattaa reviiriään, ja päättää miten se kohtelee ja ketä. Mutta vielä se ei kuitenkaan kykene olemaan ihan täysillä kissa. Se on nähtävästi törmännyt elämänsä aikana niin monta kertaa ongelmiin ja haastaviin tilanteisiin, että se ei osaa sanoa muuta kuin, että nyt täytyy vähän miettiä.

Mutta ihan selvästi, Otto siis osoittaa merkkejä, että se asettuu taloksi. Se on siirtynyt sängyn alta sängyn päälle. Vielä se ei yritä komentaa ihmistä pois lempipaikaltaan, mutta siihen ei taida mennä enää kauaa. Se nauttii rapsutuksista, harjauksesta ja saamastaan huomiosta.

Hmph... On aika mielenkiintoista olla jälleen kissan omistaja...tai kai kissan ollessa kysymyksessä, pitäisi kirjoittaa palvelija. Sillä kissa ei kai omisteta, vaan kissa omistaa hovinsa.

Oton historia on selvillä kesästä 2009 alkaen, kun se on putkahtanut eräälle lähiseudun mökille. Se on joko eksynyt tai sitten se on hyljätty. Mökkiläiset ovat tuoneet sen sitten kissataloon ja siellä se on ollut lähes vuoden. Miksi me sitten valitsimme juuri Oton. Tuota, me emme valinneet Ottoa. Otto valitsi meidät, ihan sananmukaisesti. Se on mielenkiintoista näissä eläimiin liittyvissä asioissa. Jollakin perusteella eläin valitsee ihmisensä.
(Päivitetty 13.9.2010)

Otto-the kissa

2010-09-09T10:20:00.002+03:00

Upista tuli kesällä enkelihevonen. Täti ei ole sen jälkeen astunut jalallaankaan tallille. Mutta sitten täti meni assistenttien kanssa kissataloon visiitille. Siellä tuli vastaan Otto, joka sanoi, että minä voin muuttaa teille. Täti mietti viikon ja toisenkin. Sitten assistenttien määrätietoisen ja heltiämättömän markkinoinnin (kysymys kyllä oli oikeastaan lievää suuremmasta painostuksesta) jälkeen täti hankki ensiksi pussillisen kissanruokaa, sitten täti osti puupellettejä.

Seuraavaksi täti marssi ostamaan kissalle kantokassin, sillä johonkinhan se pitäisi saada kuljetuksen ajaksi. Sitten täti meni kauppaan ja osti hienon laatikon sille, josta se ei ensinnäkään tykännyt. Otto sanoi, että vessa ilman kantta on parempi kuin vessa, jossa on kansi. Se oli sillä päätetty.

Oli aika uskomatonta, että kahden viikon jälleennäkemisen jälkeen Otto marssi suoraan assistentin luo ja sanoi mau. -Johan teitä on odotettukin! Luulin, että saan viettää loppuelämäni täällä kissatalossa.

Kuvia Otosta tulee sitten, kun Otto on itse sitä mieltä, että kamera ei aivan varmasti nielaise sitä suuhunsa.

(Kuvat lisätty 12.9.2010)