Kuva MM
Kurkistus kellariin ilahdutti. Puu on pysynyt vaalena eikä missään näy homepilkkuja. On todella iloinen olo. Ilma siis kiertää.
Kissanluukut auki ja tuuletus.
Ja kun ajattelee sitä lähtökohtaa, missä oltiin vuonna 2015 kun hankin tämä 1920 valmistuneen taloni. Kengitin talon itse yhdessä ystäväni kanssa vuonna 2017. Remppa etee hitaasti, sillä säästän talvet, että voin kesällä rempata, sillä tähän ei ole tarkoitus ottaa lainaa.
Epätoivon tai ainakin tuskastumisen hetkiä mahtuu mukaan muutamia. Tässä yksi niistä, kun selvisi tuvan lattian huono kunto ja lankkujen paloittelu ja jatkaminen perinteisellä laudalla.
Ei olo ollut vielä kovin toiveikas kun seisoin maakellarissa ja mittailin lattian koolien paikkoja. Kun ottaa pieniä askelia paljon, niistä tulee sivullisen silmin harppaus. Kun lattia oli valmis, muistan tunteen. Mahtavaa! Tupa piti tietenkin heti koesisustaa.
Joten syystä saan iloita onnistuneesta lattiarempasta ja voin todeta, että elämä on ihanaa.
Kommentit
Lähetä kommentti