Rakas päiväkirja


 Kuvat MM




Rakas päiväkirja,

Olemme nyt tuon Lupun kanssa asuneet kolme viikkoa Tädin eläintarhassa. Palvelijamme Täti alkaa vähitellen muuntua juuri sopivanlaiseksi kissanpalvelijaksi. Toki onhan Tädillä jo jonkinlaista pohjaa kissanpalvelemisesta, mutta vielä on kuulkaas todella paljon opittavaa.
No niihin asioihin minä palaan joskus paremmalla ajalla.

Minun suurin päivittäinen tehtäväni on liittynyt tuohon Lupuun tai Stravinskiin tai kissa Šostakovitš, niin kuin sen hieno nimi kuuluu. Täti muuten jostakin syystä kutsuu sitä Mr Igoriksi tai sitten vain Igoriksi tai peräti Igor Stravinskiksi. Olkoot, mikä on, mutta minä olen jutunut pistämään tätä lajitoveriani järjestykseen kaikki nämä kolme pitkää viikkoa.

Asiat joissa olen tätä laitoveriani kouluttanut ovat mm.
  • ruokailu
  • tädin huomio
  • paikka sohvalla
  • paikka ruokapydän tuoleilla/pöydän alla
  • paikka Tädin sängyllä

Ensinnäkin tämä mainittu lajitoverini on vihdoin ymmärtänyt, pitkän väännön, muutaman käpäläniskun ja poisajamisen, jälkeen, että minä kuningatar Ella syön aina ensin ja niin paljon kuin haluan. Jos haluan varata ruokakupin itselleni koko päiväksi, niin minä sitten varaan ruokakupin koko päiväksi. Tämä asia on mielestäni varsin yksinkertainen eikä siinä tarvitsisi käydä edes kovin pitkiä neuvotteluja.

Tämä lajitoverini ei myöskään tunnu millään ymmärtävän, että minä kuningatar Ella saan Tädin kaiken  ja jakamattoman huomion aina ja välittömästi silloin kuin minä haluan.  Jos tämä mainittu lajitoverini muuta kuvittelee, niin on kyllä pahaisesti väärässä. Viimeksi eilen minun piti antaa konkreettinen muistutus tästä asiasta. Täti oli jo siinä vaiheessa antanut aamupalan ja pessyt kipon, siivonnut kissanvessan ja tehnyt kiltisti kaikki kissanpalvelijan velvollisuutensa. Olin oikein tyytyväinen. Menin ruokalevolle sovalle omalle paikalleni ja ajattelin ottaa pienet aamupalapäikkärit, mutta sitten korviini tuli sellainen ääni, että minun oli aivan pakko reagoida asiaan. Nimittäin Tädin hellyyttelyääni sanoi, että voi kaunis Igor Stavinski, saako olla siivu kinkkua vai maksapateeta.  - Mitähäh?, kiljaisin ja juoksin keittiöön. Ja tulinkin juuri, juuri täydellisen sopivaan aikaan! Täti oli juuri silittämässä tätä mainittua lajitoveriani. Voitteko kuvitella MINUN Tätini meinasi silittää jotakin toista kissaa! Tein Tädille selväksi, että näin ei toimita. Hyökkäsin suoraan tämän kissa Stavinskin päälle ja annoin sille muutaman valikoidun korvatilkan sellaisella vauhdilla, että Täti tuskin edes hitailla aivoillaan käsitti, mitä tapahtui. 

Paikkani sohvalla on sellainen, että siihen ei sitten  todellakaan kannata edes yrittää. Tämä kissa Stravinski on erehtynyt pari kertaa kokeilemaan ns. kepillä jäätä, mutta luultavasti vähitellen alkaa ymmärtää, että siihen osaan sohvaa, jossa minä makaan, ei ole kenelläkään muulla mitään asiaa, paitsi ehkä Tädillä, jos se katsoo telkkua ja minä saan olla Tädin sylissä. Tämä röyhkeä kissa Stravinski on nyt koetellut kuitenkin tässä asiassa jonkin verran hermojani. Ajattelin sanoa tädille, että jos tämä kissa Stravinski, onko muuten edes suomalainen, kun on tuollainen nimikin, saa luvan oppia tavoilleni.


Paikka ruokapöydän/tuolien alla on myös äärimmäisen tarkka asia. Tässä en jousta yhtään tai jos joustan, niin tämä röyhkeä kissa Stravinski ryhtyy käyttämään tätä heti hyväkseen. Tilanne on sellainen, että pöydän ympärillä on neljä pehmeää tuolia. Yhdessä niissä tapaa istua täti syömässä aamupalaa aamulla ja iltapalaa illalla toisessa istuu Junnu, joka on muuten tuon kissa Stravinskin ystävä. Kissa Stravinski tapaa istua tämän Junnu-henkilön huoneessa ja yleensä Junnu-henkilön olkapäällä. On vielä pitkä matka siihen, että tämä mainittu nuorempi ihmislajin edusta käsittää, mistä kissojen palvelemisessa on ylipäätään kyse. 

Niin siis nämä tuolit. Kaikille muille tuoleille saa mennä koska haluaa, paitsi Tädin tuolille. Pitää pitää huoli siitä, että palvelija ravitsee itsensä, että se jaksaa mennä töihin ja kykenee hankkimaan meille sitten myös ruokaa. Siispä minä makaan valitsemani tuolin päällä ja tämä häirikkökissa Stravinski saa maata tuolin alla, mutta ei päällä. Mieluusti tämä kissa makaa pöydän alla keskellä, jotta minä kykenen näkemään, mitä tällä oliolla on mielessään.


Paikka Tädin sängyllä on luonnollisesti myös sellainen asia, jota olen joutunut tälle kissa Starvinskille selittämään. Se ei nimittäin meinannut ensin ollenkaan käsittää sitä, että minä kuningatar Ella otan päikkärini, iltapäiväpäikkärini, yöunienvalmistelupäikkärit ja kaikki muut välipäikkärini aina siellä, missä minä haluan ja erityisesti jos olenhypännyt Tädin sängyn päälle, niin on aivan turha, millään tekosyyllä, edes yrittää kokeilla tulevansa lähietäisyydelle.

Täti muuten mainitsi, että minulle on kertynyt muutama ylimääräinen gramma painoa. Sanoi, että kannattaisi hieman huolehtia siitä, että ei syö aivan liikaa. Painoa on kuulemma vaikea saada pois, jos sitä tulee liikaa.

No nyt en ehdi kirjoittamaan enempää, sillä täytyy mennä laittamaan tuo kissa Stravinski ojennukseen. Yritti taas menneä minun paikalleni  tuonne sohvalle. Täytyy sanoa, että on aika yritteliäs tämä lajitoveri. Kun saan tehtäväni tehtyä, menen itse juurikin siihen kohtaan sohvalla ottamaan päivän ensimmäisiä jälkiruokapäikkäriäni.



Terveisin

Ella
kuningatarkissa
Tädin eläintarha 

P.S. Hiukoi vielä vähän. Nappaan pari pientä naksua ja lipaisen tuota pehmytruokaa samalla. Sitten uusi yritys päikkäreille.




Kommentit