Siirry pääsisältöön

Lämmittäjäkissat

Kuva MM 

Niin,
 
eilen tuli kuluneeksi viikko siitä, kun hain kaksi kissaa Keski-Suomesta. Ovat tutut ja muutamat vähän tuntemattomammat ihmetelleet kummallista kissanhakumatkaa, kun ovat kuulleet, että kysymys ei ole mistään rotukissoista. No saahan sitä ihmetellä. Vähän kävi mielessä kyllä itsellänikin, että onkohan ihan viisasta ja järkevää, mutta elämästä saa paljon hauskempaa, kun ei ole aina niin viisas ja järkevä. Vaikka ilmeisesti pitäsi olla. 

Ihmettelihän se paluumatkalla kuskina toiminut naapurikin vähän tuota reissua. Ei nyt kovin paljon kritisoinut, mutta muutamassa sivulauseessa kyllä tuli selväksi, että ei hän tätä kissanhakumatkaa ihan kaikista loogisimpana reissuna tainnut pitää. Kohteliaana kuitenkin piti ajatuksensa ominaan.
 
Oikeasti, kun elämään asennoituu seikkailuna ja antaa arjen yllättää on päivissä paljon enemmän säpinää kuin jos vain tekee niin kuin on aina ennenkin tehnyt ja varoo, että ei vaan tee mitään erilaista, ettei tule virheitä tai joku ajattele, että onkohan se nyt vallan seonnut. Ehkä on tai sitten ei. Rippuu kuka mittaa ja millä mitalla. 


Kun käsittää että sitä sitku hetkeä ei ehkä koskaan ole ja tule, niin kannattaa tehdä asiat nyt kun voi. Kun on tässä. Jos saa elämältä mahdollisuuden katsoa peruutuspeiliin kuolinvuoteella, niin ei tarvitse sitten ruveta hokemaan, että voi kun olisin silloin uskaltanut.
Uskallan nyt. 
 
Mitä voi tapahtua?
No kissojen kohdalla, että ne pistävät kaiken kappaleiksi, eivät sopeudu ja kuolevat suruun. Itsekin itkisin siinä kohtaa.
 
Mitä tapahtui?
Tankillinen bensiiniä, menopuolella kissanruokaan ja kissan tarvikkeisiin ja hoitoon liittyviä kustannuksia, kissankarvoja vähän siellä ja täällä. Lisäksi jäätävän hauskoja hetkiä, kun näitä kahta kaverusta seuraa. 
Ja näitä on aika mukava seurata.  
TV:n katselu on vähentynyt viikossa selvästi.
Kirjojen lukeminen on lisääntynyt => kissat voivat tulla syliin.
Keskustelut murkkuikäisen Juniorin kanssa ovat pidentyneet. Murahduksia vähemmän.
 

 
Mukava on ollut seurailla myös Lupu-kissan tutusmisretkeä partsille. Siellä värjötteleminen sujuu jo aika mukavasti.
 
Sohvalla kehräävä ja nukkuva Ella-kissa on mainio kapistus. Ilman Ellan tuijottavaa katsetta, Hellapoliisin postauksessa, olisivat jääneet kissat huomaamatta. Ajattelin nimittäin juuri poistua twitteristä, ryhtyä tekemään jotakin muuta  ja mennä sitten kerrankin oikeasti ajoissa nukkumaan. 

Niskanlämmittäjäkissa sai aikaan kateellisuusreaktion sylinlämmittäjäkissassa, joka dramaattisesti "kuoli", kun toinen sai sen mielestä liikaa huomiota. 


Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että kyse oli vakavasta asiasta. Ella sanoi, että kyllä nyt riittää tämä hössötys.
 
 
Sopu alkaa löytyä vähitellen. Mahdutaan jo samalle lipastollekin istumaan. Ruokailu on vielä vähän haastavaa. Etenkin aamulla, kun tarjoillaan pehmytruokaa. Ella tuntuu suorastaan putoavan paikalle jostakin. Ruokatarjoilu on todennäköisesti pakko eriyttää tämän pehmytruoan osalta.
 
Sitten tietenkin kirjoittaminen. Jollekin on muusana puoliso. Minulle parasta on eläintarhan hassunhauskat ja persoonalliset asukkaat. Yksi lapsistani totesikin, että äiti meillä ei ole ikinä ollut ihan tavallista eläintä. Ne ovat  kaikki olleet ihan outoja. 
 
Ovathan ne. Vai mitä mieltä olette hevosesta, joka grillasi yhdessä hirven ja kahden karhun kanssa? 

Mitäs tässä sitten muuta. Täysillä päin uusia seikkailuja.

Terveisin


Täti
eläintarhan kirjanpitäjä
 
 
 


 
 


 
 

Kommentit

  1. Mitä, mitä ihmettä täällä onkaan tapuahutut! Voi onneksi olkoo uusista kavereista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano! Tällaiset söpöliinit muuttivat tänne yllättäen! Aivan loistavia persoonia. Leivonmäeltä saakka muuttivat tänne länsirannikolle.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muutos I

Kuvat MM

Ajattelin koota tähän mökin rempan vaiheista hieman materiaalia muistiin, jotta on helppo sitten katsoa, mitä on tullut tehtyä. Remppasuunnitelma ei ole kaikilta osin ihan pitänyt, sillä mukaan mahtuu sellaisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon suunnitelmaa laatiessani. Jatkan sitten jossakin vaiheessa, kun homma on taas edennyt, tästä aiheesta otsikolla Muutos II.

Muutos on kyllä aika valtava. Ensiksi siitä ostohetkestä, rempan pölyisimmästä vaiheesta, tähän hetkeen. 

Aivan alussa mökki näytti tältä. Ihan söpö. Monen mielestä. Minunkin. Noin päällisin puolin. Mutta sisäinen timpurini vaati tehdä muutamalle suoranaiselle virheelle jotakin.
Ja minä tartuin ihan ensiksi sorkkarautaan ja hajotin ihan ensiksi kuistin. Ja sitten  terassin ystävän avustuksella. Siinä meni pari päivää, että saatiin kaikki purettua ja lankut kasaan. Samaan aikaan nappasin käteen lapion ja aloin, naapureiden kauhuksi, tuhota taloa ympäröiviä kukkapenkkejä sekä kaivaa esiin kissanluukkuja. Rap…

Operaatio kasvimaa

Kuvat MM

Minulla oli tänään maanataivapaa, johtuen lauantaina olleesta työpäivästä. Käytin tilaisuuden tietenkin hyväkseni ja heti aamulla suuntasin mökille.  Sain kuin sainkin kaikki loput lavat täyteen maa-ainesta. Olin ajatellut tekeväni neljä laatikkoa tänään, mutta sää suosi ja koska homma sujui, jatkoin lapiointia laatikko laatikolta. 



 Kuvat MM

Operaatio kasvimaa edistyy. Siirsin monivuotiset yrtit uuteen paikkaan, jotta kykenin laittamaan toisen kuljetuskauluksen kaikkiin kohtiin.


Kasvulaatikoita on nyt yhteensä 13 kpl. Yhdessä on kasvihuone päällä ja 12 ovat ilman.  


Täytyy myöntää, että on aika helpottunut olo. Voin tulevana viikonloppuna keskittyä tulevan kasvihuoneen nurkilla maa-aineksen siirtelemiseen ja kantojen kaivelemiseen. Jos sataa, putsaan takkaa.

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…