Todettakoon heti tässä alussa, että me
eteläpohjalaiset olemme vähän rehvakasta sakkia. Ainakin muiden mielestä. Pari sanontaa, jotka
kuvaavat meitä lienevät: "Se mitä ei osata, opetellaan." ja se toinen:
"Kun hyvää yrittää, niin priimaa pukkaa." Jos sananparret kiinnostavat,
niin niitä löytyy tästä linkistä.
Vuosi 2017 on lopuillaan. Tapahtui kaikenlaista. Yksi kysymys, joka osui silmiini tuolla LinkedIn:ssä oli, että mitä vuosi 2017 on opettanut sinulle? Siihen liittyen pohdiskelen vähän tätä mökkiä. Toki kirjoittaja todennäköisesti, mediasta johtuen, haki jotakin sellaista, millä voisi osoittaa omaa ammatillista kehittymistään siinä ns. leipätyössä. Minä otan ajatuksen tänne Tädin eläintarhaan.
Vanhan talon opissa
Minä olen nimittäin oppinut tämän vanhan taloni kanssa paljon sellaista, mitä en ole koskaan kuvitellutkaan tekeväni tai opettelevani. Yksi suurimmista jutuista oli tuo hirsien vaihtaminen. En olisi välttämättä uskaltanut lähteä puuhastelemaan, mutta hyvä ystäväni lupasi tulla auttamaan, jos päättäisin tarttua haasteeseen.
Tarkoitukseni oli teettää tämä työ nimittäin ammattilaisella. Ja ammattilainen olisi saanut toisenkin tehtävän, mutta koska hän teki oharit, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä itse toimeen. Syykin oli selvä. Oli tullut poistettua jo ne alimmat hirret ja talo oli tunkkien varassa.
Tulihan siinä muutama video hirsien vaihdosta katsottua, puhuttua muutama hetki enon kanssa (on vaihtanut hirsiä) puhelimessa ja luettua muutama kirjoitus aiheesta. Silti pelotti. Toisaalta, kun oli ottanut hirret pois, niin kai ne sitten takaisinkin saa? Ehkä?
Haastavaa oli hirsien veistäminen kirveellä. Siinä muutama hikitippa valui kyllä ohimolta. Mutta työ tekijäänsä neuvoo, kuten sanonta kuuluu. Vähitellen oivalsin, kuinka sitä kirvestä kannattaa heilutella. Asiaa olisi tietysti auttanut, jos olisi ollut vuolukirves.
Mökki päätyi sitten tuonne TalousSanomien sivustolle ja siitä Ilta-Sanomien lööppiin. Olihan se sitten sellainen päivä.
Tekisinkö uudelleen? Ehdottomasti! Ei tullut kammoa tai ei enää ikinä- tunnetta. Hirsien jälkeen laitettiin tupaan palkit lahonneiden hiersien tilalle, vaihdettiin ikkunoita, laitettiin tupaan kattoa ja yläkertaan lattiaa.
Kun haluaa niin saa, kun tahtoo niin osaa
Toinen asia, jonka opettelin, ja josta nautin, on kivien halkaisu. Kohta, johon kaavailen kasvihuonetta, on aika kivinen. Jos olisi ollut mahdollista, olisin peitellyt kivet kasvihuoneen pohjalle, mutta ei ollut. Oli siis pakko tarttua toimeen. Kiviä yritettiin ensin kammeta tuonne metsän puolelle, mutta kivi on yllättävän painavaa...
Halkaisu on hauskaa ja terapeuttista puuhaa, ainakin omasta mielestäni. Tärkeää on tehdä reikä useammalla terällä. Se säästää teriä ja reijän saa sopivan syvyiseksi nopeammin kuin suurella terällä suoraan poraten.
Kivikiilat pitää olla suorassa linjassa suhteessa toisiinsa ja sen tulee olla täsmällisesti suorassa myös suhteessa itseensä, muuten tulee vaikeuksia = kivi ei halkea suunnitellusti.
Se, mikä yllätti on tuo kivien paino! Tuollainen "emosta" irroitettu murikka painaa äkkiä sellaiset 50-75 kg. Kun niitä siirtelee tuossa edestakaisin, ei tarvitse lähteä kuntosalille.
Budjetoinnin taito ja merkitys omassa taloudessa
Kolmas asia, jonka opin, on se, että ihmisten on ilmeisen vaikea hahmottaa, kuinka suuria summia pienistä summista kertyy, kun toistoja on riittävän monta. Viittaan tällä mökistäni olleenkirjoituksen kommentteihin, että tupakka-aski-budejetilla ei voi tästä hommasta selvitä.
Lasketaan asia. Tupakka-askin hinta lienee n. 7 €
7*3=21 €/päivä.
21 €*365 päivää= 7665 €/vuosi
7665 €*9 vuotta = 68 985 €.
Olen sitä mieltä, että kyllä tuolla budjetilla täytyy mökki saada kuntoon.
Jos esimerkiksi tuhlaat joka ainut päivä 3 € vaikkapa karkkeihin, niin se tekee vuodessa 1095 €. Sillä summalla on jo mahdollista tehdä aika kiva matka etelän lämpöön, niin halutessaan.
Lisäksi tosiaan suunnittelemalla (ruoka)ostokset, voi säästää suuria summia jo yhdellä ostoskerralla. Ei siis kannata rynnätä (edlleenkään) suoraan ostamaan jotakin haluamansa, vaan seurata hintoja ja odottaa sopivaa tarjousta. Sitten on hyvä hetki napata kiinni.
Kuva Ilta-Sanomien nettisivustolta.
Nappasin muistoksi tuon TalousSanomien verkkosivustolla olleen kirjoituksen tähän blogiin:
Margit osti talon 30 000 eurolla ja remontoi sitä nyt ilman lainaa – ”Säästän suunnittelemalla ostokseni”
Pari vuotta sitten vaasalainen Margit Mannila teki päätöksen. Hän oli vähän aiemmin eronnut miehestään ja saanut myytyä entisen yhteisen kodin.
Nyt hän halusi ostaa maalta mökin itselleen 50-vuotislahjaksi. Sellainen löytyikin. Vanha talo, jonka ympärillä oli tarpeeksi tilaa: metsää ja peltoa ja pihaa, josta saisi puutarhan.
– Minulla ei ollut alkuun mitään suurellisia ajatuksia alkaa remontoida paikkaa, sillä se oli ihan kohtuullisen asuttavassa kunnossa.
Margit oli asettanut budjetikseen 50 000 euroa. Se alittui. Hän maksoi mökistä irtaimistoineen 30 000 euroa.
– Siihen kuului ihan kaikki nauloista lähtien, suuri määrä työkaluja sekä huonekalut, Margit listaa.
Hän oli kauppaan tyytyväinen, sillä talokin oli ihan kohtuullisen mukavassa kunnossa.
Kolmen tupakka-askin budjetti
Seuraavana keväänä suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Margit meni silloin ystävänsä kanssa käymään mökillä. Ystävä sattui miettimään ääneen, löytyisiköhän muovimaton alta vielä kunnossa oleva lautalattia.
– Silloin hain nopean toiminnan ihmisenä sorkkaraudan ja päätin saman tien katsoa. Lautalattiahan sieltä löytyi. Jatkoin saman tien lattian purkamista. Pari päivää siinä kului.
Lautalattia kasvatti remontti-intoa. Margit päätti, että hän haluaisi palauttaa mökin suurin piirtein sellaiseksi kuin se oli rakennettu. Hänellä ei ollut valtavaa kokemusta remontoinnista, mitä nyt oli maalaillut ja tapetoinut silloin tällöin edellisen miehensä kanssa. Ja lapsena Margit oli usein ollut timpuri-isänsä työmatkoilla mukana. Mutta hän päätti selvitä töistä niin itsenäisesti kuin vain mahdollista.
– Tykkään tehdä ja teen. Minua on myös aina kiinnostanut korjausrakentaminen ja olen lukenut aiheesta aika lailla.
Margit alkoi tehdä suunnitelmia. Ensin hän mietti, että talon kunnostaminen veisi kahdesta kolmeen vuotta. Pian hän kuitenkin teki uuden suunnitelman, remontti saisi kestää kahdesta yhdeksään vuotta.
– En ota tätä varten lainaa, vaan tein sellaisen päätöksen, että säästän talvet ja remontoin kesät. Kun ei ole rahaa, remontti seisoo.
Hän alkoi kirjata blogiinsa ylös työn edistymistä.
Margit laati itselleen budjetin ja on tarkka hankinnoissa.
– Säästän suunnittelemalla ostokseni. Muun muassa ruokakuluissa säästän, kun suunnittelen ja teen paljon itse. Vaatteet ostan alennusmyynnistä ja autoni on vanha, siihen ei siis ole sitoutunut pääomaa. Ulkomaanmatkat jätän tässä vaiheessa myös väliin.
Margit käy remonttia varten läpi kaikki tarjoukset ja käyttää ne tarkoin hyödykseen. Myös kaikki mahdollinen purettu uusiokäytetään, jos vain mahdollista.
Margit myös osti remonttia varten armeijan vanhan pakettiauton, johon kuuluu peräkärry. Sillä hän on körötellyt työmaalle rakennustarvikkeita.
– Niin olen säästänyt kuljetuskustannuksissa pitkän pennin. Talvet, kun en remontoi, pidän autoa seisonnassa.
Taloustieteilijänä Margit osaa olla rahan suhteen realisti, vaikka muuten pitääkin haaveilusta.
– Olen viiden lapsen äiti, ja lapsista yksi asuu vielä kotona, siksi minun täytyy pitää kiinni laskelmistani. Budjettini on, että remontti saa maksaa kolme tupakka-askia eli vähän yli 20 euroa päivässä. Tällä hetkellä budjettia kurittaa vähän yllättävä katon korjaaminen, joten tuvan lattian uusiminen jää ensi kesään.
Hirret vaihtuivat tuttavan kanssa
Margit oli päässyt purkamisen makuun jo aiemmin. Heti ostettuaan mökin Margit oli purkanut kuistin ja terassin, koska ne olivat laskeneet eteistä. Mutta lattioiden purun jälkeen Margit todella innostui.Purkuinnossa alkoi selvitä talosta kaikenlaista. Kuten muun muassa se, että osa talon hirsistä piti vaihtaa.
Hirsiä piti alun pitäen tulla vaihtamaan rakennustyömies.
– Kun hän teki oharit, päätimme yhden tuttavan kanssa suoriutua työstä itse.
Margit löysi purkutalosta priimakuntoiset hirret. Hän askaroi tuttavansa kanssa nostosysteemin ja veisti hirret ystävänsä kanssa kiinni.
– Aika hurjaahan se oli, mutta nyt ne ovat paikoillaan ja talo on suora, Margit toteaa.
Vaikka purkutyöt ovat olleet haastavia, Margit ei ole kokenut suuria taloudellisia yllätyksiä.
– Tiedän jo alani puolesta, että tällaisiin hankkeisiin menee yleensä noin viisi kertaa enemmän kuin mitä alun perin ajattelee.
Harrastukset maksavat
Kun remontti seisoo, Margit hoitaa puutarhaa. Pihalle on noussut kasvilaatikoita, marjapensaita, hedelmäpuita ja yhteen rinteeseen on istutettu syötäväksi tarkoitettujen viinirypäleiden viinitarha.– En ota remontista paineita, vaan tämä on henkireikäni. Mitä enemmän teen, sitä tärkeämmältä tämä tuntuu. Haaveissani on, että kun viimeinen lapsista muuttaa pois kotoa, teen mökistä talviasuttavan ja muutan taloon ympärivuotisesti.Talouden asiantuntijana Margit ei kuvittele, että hänen remonttinsa olisi taloudellisesti kannattavaa tai talo sijoituskohde. Se on harrastus ja harrastukset maksavat.
– En myöskään sure, että mitä jälkeläiseni tästä saavat tai pitävätkö he tästä. Tämän on minun projektini, polttakoot, jos ei kenellekään kelpaa, Margit hymähtää.
Kommentit
Lähetä kommentti