Siirry pääsisältöön

Sinkkunaisen latauspaikka



Kuvat MM

Ykköset-lehdessä 31/2017 (3.8.2017) oli kiinteistönvälittäjä Tarja Rannon kirjoitus otsikolla Retromökki - sinkkunaisen latauspaikka (sivulla  27). Tunnistin Rannon kirjoituksesta heti itseni. Ihanaa meitä outoja tätejä on siis muitakin! Meille mökki ei ole "mulkun jatke" tai pitäisikö sanoa "rintojen suurennus" (liian suuret jo ihan luomuna), vaan se on nimenomaan paikka, jossa voi nauttia luonnosta, tehdä käsillään jotakin. Eikä haittaa, jos aina ei menekään ihan nappiin. Pääasia on että voi tehdä asioita. Toki asiakaslahjaksi saatu lounas on ehdottomasti kallein koskaan syömäni "ilmainen lounas".  

Kun pohdin mökin hankintaa, minä en ole ostanut mökkiäni rahankiilto silmissä, ajatellen että viiden vuoden kuluttua sen arvo on noussut niin ja niin paljon, vaan tosiaankin olen ostanut sen itselleni paikaksi, jossa voin työviikon jälkeen käydä puuhastelemassa jotakin pientä ja virkistyä sitten taas tulevaa työviikkoa varten. Ja koskapa asun kerrostalossa, kesällä mökki on minulle paikka, jossa voin kävellä paljain jaloin nurtsilla, istua puun katveeseen lukemaan kirjaa ja nostaa jalat pöydälle, jos ei juuri siinä hetkessä huvita kaivaa kantoja, kitkeä rikkaruohoja tai naputella nauloja. 

Ennen mökin hankintaa pohdin myös sitä, ostanko pakun vai peräkärryn. Kumpi on järkevämpi? Pakussa ovat huoltokulut  ja vakuutusmaksut. Peräkärry pitäsi olla suhteellisen suuri ja kuomullinen. Pakulla on helpompi kuljettaa tavaroita.... No tunnetusti minä ostin pakun. Peräkärry minulle tuli mökkikaupan yhteydessä. En olisi sitä halunnut, mutta omistaja halusi lahjoittaa sen minulle. Kyllä peräkärryllä on ollut käyttöä.  Mutta paku! Pakulla on ollut aivan älyttömästi käyttöä. Olen seikkaillut sen kanssa vaikka missä. Hakenut ikkunoita Porvoosta, hellan Juukasta, hirsiä Maalahdesta (tosin silloin oli myös peräkärry), kuskannut kaatopaikalle tavaraa, hakenut puutavaraa.... jne.
On toki aivan selvää, että harrastukset maksavat aina jotakin. Kävelykin, vaikka se on lähes ilmaista, vaatii sopivat vaatteet ja jalkineet. Mökkiharrastukseen voi saada uppoamaan huomattavia rahasummia, mutta jos tavoitteena ei ole talviasuttavaa luksusmökkiä parin hehtaarin merenrantatontilla, selviää mielestäni varsin kohtuullisella rahankäytöllä.  Toki on tullut myös yllätyksiä, joihin ei ole osannut varautua.  Esim. harjapeltin huono kiinnitys ja muutamat peltikaton kohonneet naulat vaativat ammattilaisen tontille.

Mökki olisi mennyt (lähes) sellaisenaan sen 20 vuotta, joka se minulla, jos hengissä säilyn ja terveenä, suurinpiirtein on omistuksessani. 

Ranto kirjoittaa: "Ostajan näkökulmasta vanha mökki on ikioma piilopaikka, jossa voi toteuttaa itseään ja ladata akkujaan, ei tarvitse kysellä mitään eikä tehdä kompromisseja kuin itsensä kanssa. Vanhaa mökkiä kunnostetaan ja saitalataan, mutta sitä ei pureta. Vanhan mökin tunnelma ja pihapiiri, istutukset sekä ympäröivä luonto ovat hengähdyspaikalle tärkeimmät elementit. Työleiriä siitä ei ole tarkotius tehdä."

Minulla on päämääränä päästä nauttimaan mökin puutarhasta täysillä. Nautin kun saan kasvattaa marjoja, hedelmiä, yrttejä ja muuta pientä syötävää. Haaveilen kasvihuoneesta ja mahdollisuudesta kokeilla erilaisia viljelykasveja. Kaupastahan tämän kaiken saisi huomattavasti halvemmalla. Ero on siinä, että tämä on elämys ja elämäntapa. Mökkiin, ja kaikkeen siellä, liittyy paljon muistoja. Esimerkiksi lahjaksi saatu päärynäpuu on aivan erityinen.  

Itse kysyin, mökin hankintaa mietteissäni, onko tämä sellainen asia, jota pohdin kuolinvuoteellani, että voiku olisin silloin uskaltanut? Totesin, että on. Epäröin, sillä sinkun kukkaro ei ole pullea. Etenkin kun on huollettavia ja työssä pakkoloma enemmän sääntö kuin poikkeus kerran vuodessa. Ylitöistä ei makseta, mutta niitä kertyy satoja tunteja vuodessa.  Päätin uskaltaa. Enkä ole katunut.  Paljon olen oppinut ja tehnyt  sellaista, mitä en ole  ikinä kuvitellutkaan oppivani tai tekeväni.  Tämä on matka, joka on minulle mieluinen. 









Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit

  1. Millaista täällä salapaikassa on sisäpuolella....? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkimusmateriaalia yrittäjyydestä. Artikkeleja ja kirjoja. Tutkijankammio siis.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…