Millä maalataan?



Kuvat MM




Maalaamisessa on tapahtunut muutos. Ihmiset eivät halua enää kemikaaleja sisältäviä muovimaaleja. On mielenkiintoista, kuinka maalitkin on valloitettu teolliseen tuotantoon, kun luonnonmukaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Hyvä, että ihmiset ovat heränneet.



Ja kyllä näissä luonnollisissakin vaihtoehdoissa on mahdollisuus kaupalliseen toimintaan. Eivät kaikki halua tehdä esim. maitomaalia (18.6.2017) ihan alusta saakka. Maitomaali oli lähes unohtunut tässä välillä. Nyt sillä näyttää olevan uusi tuleminen, kuten monella muullakin maalilla, joita tavattiin ennen valmistaa kotona.

Esimerkiksi omalla mökilläni vierasmajaksi kutsumani rakennus, kota ja hirsimaja ovat saaneet pinnalleen jotakin puukyllästettä. Ja ne ovat kaikki homeessa. Minun pitäisi ehtiä poistamaan maali soodapuhalluksella kiireesti, mutta se ei onnistu sateella. (Soodapuhallus vaatii kuivan ilman jo pelkästään siksi että aggregaattia ei voi käynnistää sateella ja toiseksi sooda imee itseensä kostettua, joten vesisateella ei voi soodapuhaltaa)

Onnekseni maalari on ollut hutilus, jotta oikein konkreettisesti havahduin huomaamaan eron käsittelemättömän ja (ilmeisen väärin) käsitellyn puun välillä. Ne kohdat, jota ei ole syystä tai toisesta maalattu ovat patinoituneet, niin kuin puu tapaa patinoitua, ja se mikä on tärkeintä, niissä kohdissa ei myöskään ole homepilkkuja.


Myös puukauden (18.6.2017) sivustolla on perinnemaalien ohjeita.

Kalkkimaali on noussut suosioon. (2.7.2017) No takan maalaan kalkkimaalilla. Ensiksi ohulla maalilla  kerros ja sitten vähän paksumpi maali seuraavaksi ja kolmannella kerralla sitten vielä vähän paksumpi.

Kalkkimaalia saa esimerkiksi Värisilmästä (2.7.2017)  tai Pohjanmaan raudasta (2.7.2017) tai K-Raudasta (2.7.2017).



Kalkkimaalia voi tehdä myös itse. Museovirasto ohjeistaa kalkkimaalin valmistukseen

Kalkkimaali valmistetaan märkäsammutetusta kalkkitahnasta. Kalkkikivi tähän tarkoitukseen poltetaan kalkkiuunissa puilla lämmittämällä ja sammutus tehdään välittömästi polton jälkeen puhtaalla vedellä.

Kalkkiveden valmistuksessa kalkkitahnaa lisätään veteen tilavuussuhteessa 1:5, aineet sekoitetaan hyvin ja seoksen annetaan seistä muutaman vuorokauden. Kalkkivettä saa valmistaa samasta kalkkitahna-annoksesta vain 8 kertaa, jonka jälkeen kalkkitahnaa ei enää saa käyttää työmaalla.

Kalkkivesi tulee säilyttää tiiviisti suljetuissa, täysinäisissä astioissa karbonatisoitumisen estämiseksi.
Kalkkimaali valmistetaan kalkkitahnasta ja kalkkivedestä. Maalin valmistuksessa käytettävän kalkkitahnan tarkka määrä riippuu kalkkiraaka-aineen laadusta, rappauspohjan imevyydestä, maalausolosuhteista ja käytettävien maalauskertojen määrästä.

Kalkkitahnan määrä voi vaihdella pohjustuksessa käytettävästä 10%:sta pintamaalin 25% – 35%:tiin.
Sekoittamisen jälkeen kalkkimaali siilataan tiheän seulan läpi puhtaaseen astiaan.

Maalin sävyttäminen tehdään etukäteen liossa olleilla kalkin alkaalisuuden kestävillä pigmenteillä. Maaliin voi lisätä kestävyyden vaarantumatta vain n. 8 tilavuusprosenttia pigmenttiä käytetyn kalkkitahnan määrästä. Sävyttämisessä tulee aloittaa valitsemalla sellainen pigmentti, jolla päästään
mahdollisimman suoraan lopputulokseen. Pääsääntö sävyttämisessä on, että lopputulokseen tulee päästä käyttämällä korkeintaan kolmea pigmenttiä.

Seinässä värisävyn muuttuminen on vähäisempää, kun käytetään vain yhtä alkuperältään tunnettua maaväriä. Kalkkimaalin värisävyn koemaalaus on tarpeen, koska maali vaalenee kuivuessaan ainakin
puolella. Kalkkimaalin ohentamisessa ja rappauspohjien kostutuksessa on käytettävä ehdottomasti vain kalkkivettä.

Sateenkaari perinnetaito ohjeistaa kalkkimaalaukseen näin:
Ensin valmistetaan kalkkivesi: Tynnyriin tms. astiaan kaadetaan puhdasta, kylmää vettä ja siihen sekoitetaan veden määrästä n. 20 % kalkkitahnaa (märkäsammutettua). Astian annetaan seistä viileässä n. 1 – 2 vrk. Tuona aikana kalkkivesi tulisi suojata jollakin kelluvalla kannella, esim. styrox, kuitulevy tms. Kalkkivettä käytetään sekä pohjustukseen, että kalkkimaalin valmistukseen. Kun astiassa ollut vesi on kaadettu pois, voidaan saman tahnan päälle kaataa uutta vettä 4 – 5 kertaa.

Sitten valmistetaan itse kalkkimaali: Em. Kalkkiveteen lisätään nyt kalkkitahnaa n. 20 – 50 %, pinnan imevyydestä ja ilman kosteudesta riippuen. Seoksen ei saa antaa laskeutua, vaan se on käytettävä/siveltävä koko ajan sekoittaen. (tästä lause pois) Kuivalla säällä ja imevälle pohjalle tulisi käyttää `märempää` maalia.

Kalkkimaalin sävytyksessä voidaan turvallisesti käyttää esim. rautaoksidivärejä; punamulta, keltamulta, ruskea, musta, sekä esim. koboltin sininen ja ns. monastraalivärit, kuten ftalosininen ja ftalovihreä, sekä em. värien seoksia. Väripigmentit tulisi liettää ensin pieneen määrään kalkkivettä ja vasta sitten sekoittaa itse maaliin.

KALKKIMAALAUKSEN SÄVYTYKSESTÄ
Hautakalkkitahnaa voidaan miedosti sävyttää emäksiä kestävillä väriaineilla. Tällaisia värejä ovat mm. rautaoksidivärit, ns. punamulta, keltamulta, ruskea ja musta, sekä eräät muut, nykyisin lähinnä orgaanista alkuperää olevat väriaineet. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että väriainetta saa olla enintään 2 – 5 % tahnan määrästä. Suuremmat väriainemäärät heikentävät kalkin sitoutumista. (Ks. tarkemmin Sateenkaari perinnetaito-sivustolta.)

Kommentit