Siirry pääsisältöön

Lainauksia Panu Kailan ajatuksista

Kuvat MM

Kuvissa, joissa ovat kalusteet,  mökkini on ostohetkellä.

 
 Tuvasta pari kuvaa, millainen se on nyt.

 
Pari kuvaa samasta tilasta nyt, kun sammalta naputellaan paikoilleen. Muovimatto on kasvimaalla kasvulavojen välissä estämässä rikkaruohon kasvua.

Tässä on muutamia lainauksia Panu Kailan haastattelusta, jonka on kirjoittanut Veera Luoma-Aho (2000) HS Kuukausiliite. Kirjoitus on otsikoitu Päin seiniä

Kailan neuvo vanhoissa taloissa ja asunnoissa asuville on yksinkertainen: tee mahdollisimman vähän. Asu aluksi taloa mitään tekemättä vähintään vuosi. Äläkä ainakaan ylikorjaa!

Kailan missiona ovat ylimitoitetut energiansäästötavoitteet ja niiden purku, kirjoittaa Luoma-Aho.

”Energiansäästöllä on helppoa rahastaa. Tavoitteet ovat sellaiset, että talot tehdään hosumalla ja tienaamalla.”

Kailasta kyse on rahasta. ”Esimerkiksi painovoimainen ilmanvaihto ei tuo rahaa kenellekään, mutta koneellista pitää sen sijaan jatkuvasti päivittää.”Panu Kaila on skeptinen. ”Puretaanko koskaan sellaisia normeja, joiden avulla joku lypsää rahaa?” 

Pitkään hän työskenteli myös Seurasaaren arkkitehtina. Niihin aikoihin hän löysi ruotsalaisen Ove Hidemarkin. Se oli Kailalle valaistus, vallankumous. ”Yhtäkkiä joku kirjoittaa, että kulunut kynnys kertookin talon historiasta. Että sillä onkin jokin arvo. Se oli ennenkuulumatonta.”“Pohjois-Esplanadin väririehaa. Kaikki alkoi taiteilijan suunnitelmasta, eikä alkuperäisiä värejä edes tutkittu. Lateksimaali alkoi onneksi irtoilla omin avuin melko nopeasti. Kuva on vuodelta 1970.”
Tämä on jotenkin niin totta, että meillä ollaan aina Ruotsia jäljessä! Yksi vähän vanhempi tuttavani sanoi minulle, että et kai sinä vaan ota hirsiä näkyviin ja jätä sitä lankkulattiaa? Sanoin, että siihen pyrin ja kerroin raahanneeni kaikki lastulevyt ja muovimatot ulos. Hän vastasi minulle, että hyi kauhia, se on niin köyhää!

Luoma-Aho jalkaa Tuolloin jopa Museo­virastossa ajateltiin, että vanhat punamullalla maalatut puukirkot pitää maalata lateksilla. Ajateltiin, että pitää käyttää aina uusimpia ratkaisuja, jotta tulevat tutkijat osaavat ajoittaa korjausvaiheet oikein.

”Se oli sitä optimistista ideologiaa. Ei ajateltu, että lateksimaali pilaa puun. Tuomiokirkosta putosivat lateksimaalin takia kaksi kertaa rappaukset, koska toisella kerralla se maalattiin samalla tehtaan antamalla lateksilla.”

Kaila on kohta kahdeksankymppinen, mutta hänellä on miltei anarkistinen haave. Hän haluaisi jonkin kunnan kaavoittavan yhden kokonaan säännöksistä vapaan asuinalueen, jonne saisi rakentaa ihan miten tahansa, normeista piittaamatta. Näissä taloissa voitaisiin tehdä käytännön kokeita, jotta voitaisiin mitata esimerkiksi rakennusten todellista energiatehokkuutta. Mittaamalla saisi osoittaa, että perinteiset menetelmät toimivat.


”Vielä 1990-luvulla opetettiin sellaista betonisandwichia, mineraalivillaa, höyrynsulkuja, seinään lateksia ja muovipinnoitetta. Panun lähestymistapa, eli hengittävät rakenteet, luonnosta tulevat raaka-aineet ja kokemukseen perustuvat opit, oli mullistava.”

Ehkä Kailan suosiossa ja opetuslasten innostuksessa on kyse myös yleisemmin ajasta ja sen trendeistä: yksinkertaisuudesta, aitoudesta ja kaipuusta hallinnan tunteeseen. Jospa sitä osaisi korjata edes omaa taloaan .

Mitä ajattelet vanhojen talojen remonteista?

”Se hirvittää. Jos on vähänkin aidompi ja vanhempi talo, niin lähtökohta monille on, että laitetaan kaikki uusiksi. Muistan, kun Porvoossa kävin vanhassa hienossa talossa, jossa kaikki lattiat oli kaivettu, ja isäntä sanoi, että seitsemän kerrosta tapettia revittiin seinästä – kuistin kangastapetissa oli kuulemma ollut kova repiminen. Ja ikkunaremontti, voi kun oli tullut kalliiksi! Roskiin oli pantu kaikki vanha.”

Entä vanhojen talojen ikkunaremontit?

”Ovelta ovelle kiertävät ikkunakauppiaat ovat kauhistus. Kukaan ei tienaa ikkunoiden säilyttämisestä. Sanoin Museovirastolle, että meidän pitäisi laittaa mainoksia lehtiin, että älä vaihda ikkunoita, vanha on parempaa.” (Tässä kohtaa tunnen piston sydämessäni, sillä en ole löytänyt sopivia vanhoja ikkunoita... Laitan hankkimani vanhat vääränlaiset ikkunat, on vähän pakko, koska kaksi peitossa olevaa ikkunaa olen ajatellut palauttaa taas käyttöön, ja etsin kunnes löydän oikeanlaiset ja vaihdan ne sitten oikeanlaisiin.)

Osataanko täällä kunnioittaa perinnettä?

”Vedin kansainvälisen kokouksen osallistujille kierrosta Kristiinankaupungissa. Kyllä hävetti! Julkisivuihin oli vaihdettu ikkunoita, ja oli laitettu kaikenlaisia irtolistoja.”



Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…