Enitreffit alttarilla ja henkilöarviointi

Kuvat MM


Jotenkin tuntuu, että nyt on pakko vähän paukuttaa näppäimistöä ja pohtia näitä henkiöarviointeja ja niiden luotettavuutta ja järkevyyttä. Professori, emerita, Liisa Keltikangas-Järvinen aiheutti  syksyllä 2016 puolustusreaktion henkilöarviointeja tekevissä ja niitä aktiivisesti käyttävien tahojen ankkalammikossa teoksellaan.  Toki hyvästä syystä. Onhan siinä kysymyksessä toiselle osapuolelle tulonlähde ja jos arvioinnit osoittautuvatkin huuhaaksi, niin keisarin uudet- vaatteet toteutuma ei toki tunnu kivalta. Se kun laittaa vakavasti pohtimaan, että mistä on oikein tullut maksettua. Ja ihan syystäkin.

Olen kallistumassa siihen, että arvioinneilla on erittäin vaikea saada luotettavaa tulosta siitä miten henkilö oikeasti käyttäytyy. Siitä on mielestäni oikein oivallisena case-esimerkkinä tämä TV:ssä pyörivnyt ohjelma nimeltään ensitreffit alttarilla, jossa kolme (ilmeisen kokenutta?) asiantuntijaa käy henkilöt läpi useammalla testillä ja etsii sitten ns. täydellisen puolison. Sama jahtihan on periaatteessa kysymyksessä työnhaussa. Etsitään piirteiltään ja omiaisuuksiltaan parasta mahdollista työntekijää. (Ammattitaitoon tässä jahdissa ei juurikaan mielestäni kiinnitetä huomiota.) Millään testillä ei voida täysin luotettavasti todentaa, miten ihminen ihan oikeasti käyttäytyy eteentulevissa arjen tilanteissa, siksi olisikin järkevää säästää rahat ja käyttää hyväksi lain suomaa mahdollisuutta testa työntekijä käytännössä. Vuoden 2017 alusta mahdollisuus sopia koeaika, jota siis tarkoitan, pidentyi kuuteen kuukauteen. Kyllä siinä ajassa jo näkee tuleeko hommasta mitään.  Jos ei tule, niin työsuhteen voi päättää ilmoitusluontoisesti. 

Itselläni on muutama huono kokemus henkilöarvioinnista, joista tuon tässä esiin kolme heiman vanhempaa casea: 1) kun kerroin henkilöarvioinnissa vuonna 2002 (alkuvuodesta) että tavoitteeni on valmistua KTM:ksi vuoden 2004 kesäkuuhun mennessä, kirjotettiin että minulla on suureelliset kuvitelmat ja vihjaus, että minulla on jonkinasteinen suuriluuloisuus persoonallisuushäiriö, kun kuvittelen saavuttavani yliopistotutkinnon tuollaisessa ajassa. 

Kuinkas sitten kävikään. Valmistuin maisteriksi 13.10.2003. (Opintoviikkoja tutkinnossani on  210, kun minimivaatimus tuolloin oli 160 opintoviikkoa. Yhteensä keräsin 287 ov. Menestyinkin kohtalaisen hyvin pääaineeni (yrittäjyys) arvosana laudatur, gradusta sain arvosanaksi eximia.
Professori ehdotti, että ryhtyisin tekemään jatkotutkimusta, kun opiskelu näyttää sujuvan kohtalaisen hyvin. Ensiksi kieltäydyin, sillä en ollut pienessä mielessäkään ajatellut tekeväni jatkotutkintoa. Oli halunnut opiskella syystä, että en ollut lukion jälkeen suorittanut muuta kuin opistoasteisen tutkinnon ja se tuntui olevan liian vähän työnhakutilanteessa.

Professori teki sitten homman helpoksi. Minulle myönnettiin tutkijakoulutettavan määräaikainen virka, sain työhuoneen ja hoidettavakseni projektin.  Väittelin 7.4.2006. Ja ette voi uskoa, kuinka teki mieli käydä näyttämässä todistukset tuolle psykologille, joka arvion kirjoitti. (Opintoviikkoja oli tässä kohdassa yhteensä 362 + väitöskirja 120 ov.) 

2) sain eräässä arvioinnissa tuloksen, kun hain johtajan tehtävää, että en uskalla sanoa mielipidettäni. En ymmärrä mistä tulos voi johtua, sillä se on juuri asia, jonka kanssa joudun jatkuvasti kasvamaan, että en sano mielipidettäni liian nopeasti ja painokkaasti... Toin sen mielestäni esiin avoimesti myös haastattelussa, että tämä asia on yksi suurimmista heikkouksistani. 

3) tässä tapahtui sitten niin, että kävin kuuntelemassa palautetta arvioinnista. Arvioitsija onnitteli, että huipputulokset ja sopiva sekä kokemuksen että koulutuksen perusteella paikkaan. Lausumassa luki, että mielihyvin suosittelemme... No en tullut valituksi, koska koulutusta oli työnantajan mukaan liikaa. Koulutukseni oli tiedossa jo ennen arviointia, miksi siis turhaan käytettiin aikaani lähettämällä minut arvioitavaksi? Tosin tämä ei suoraan ollut tietenkään arvijoitsijan syy. Paitsi, että ei pidä onnitella ennen kuin työnantaja on valinnut tehtävään. 






Kommentit