Siirry pääsisältöön

Äidit katsovat tyttäriään


Teksti Jenni Laurila & Ari Loukasmäki: Äidit katsovat tyttäriään.
Ohjaaja Jaana Jokinen.
Esitys Ylistaron Kainaston kylän Jyrkän kesäteatteri 

Heikki Nortunen oli tässä taannoin jakelemassa, paikallisen marketin parkkipaikalla, Ylistaron Kainaston  Jyrkän kesäteatterin esitysaikataulua ja toivotti tervetulleeksi katsomaan kuluvan kesän näytelmää Äidit katsovat tyttäriään. Sanoipa, että rahat saa takaisin, jos silmänurkat pysyvät kuivina.


Aikaa kului ja vasta toiseksi viimeiseen näytökseen sitten ehdimme. Pikkuisen ripsi, kun suuntasimme  tiistaina Junnun kanssa pakun keulan kohti Ylistaroa ja asettauduimme, lipun ostettuamme, penkkiin odottamaan näytöksen alkua. Jännäsimme, kuinka meidän käy, kastummeko vai voimmeko nauttia näytelmästä kuivana. Säiden haltija onneksi suosi.

Sanalla sanoen, kannatti kyllä tehdä visiitti naapurikuntaan. Erinomaista kesäteatteria,  näyttelijät osasivat asiansa, eivät ylinäytelleet, vaan suoriutuivat rooleistaan varman ja luonnollisen oloisesti. 

Jenni Laurilan ja Ari Loukasmäen teksti sijoittui sota-aikaan.  Tässä tekstissä onnistuttiin kuvaamaan hyvin pohjalaista sielunmaisemaa. Tutuksi tulivat niin vaikenemisen kulttuuri  ja sen seuraukset nykypolven elämään. Ainakin omalla kohdallani muutamat lapsuuden asiat nousivat esiin ehkä vähän katkeransuloisesti. Ei voinut muuta kuin todeta, että juuri tällainenhan se kaava näissä jutuissa on ollut. Ehkä ymmärsin pienen palan lisää siitä, millaisessa maailmassa vanhempani ja isovanhempani ovat eläneet arkeaan ja mistä juontavat juuret tietynlaiselle asenteelle ja käytökselle.

Junnulle tarina ei ehkä avautunut sillä intensiteetillä, mitä se itselleni avautui ja nostatti tunteita pintaa.  Silmäkulmani kostuivat. En siis olisi voinut pyytää lippurahojani takaisin. 

Suunnittelin jo tulevaa kesää...jos saan mökin hieman eteenpäin tässä kuluvan vuoden ja tulevan kevään aikana, kutsun valikoidut kamut kylään ja teemme pienen retken naapurikunnan kesäteatteriin. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Operaatio kasvimaa

Kuvat MM

Minulla oli tänään maanataivapaa, johtuen lauantaina olleesta työpäivästä. Käytin tilaisuuden tietenkin hyväkseni ja heti aamulla suuntasin mökille.  Sain kuin sainkin kaikki loput lavat täyteen maa-ainesta. Olin ajatellut tekeväni neljä laatikkoa tänään, mutta sää suosi ja koska homma sujui, jatkoin lapiointia laatikko laatikolta. 



 Kuvat MM

Operaatio kasvimaa edistyy. Siirsin monivuotiset yrtit uuteen paikkaan, jotta kykenin laittamaan toisen kuljetuskauluksen kaikkiin kohtiin.


Kasvulaatikoita on nyt yhteensä 13 kpl. Yhdessä on kasvihuone päällä ja 12 ovat ilman.  


Täytyy myöntää, että on aika helpottunut olo. Voin tulevana viikonloppuna keskittyä tulevan kasvihuoneen nurkilla maa-aineksen siirtelemiseen ja kantojen kaivelemiseen. Jos sataa, putsaan takkaa.

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…

Mitä sinulle toivoisin

Kuvan lähde: http://blogs-images.forbes.com/siimonreynolds/files/2014/02/Growth-stopwatch.jpg


Mitä sinulle toivoisin on Jörg Zinkin syvällinen runo.  Tämän runon sanoin hyvää vuotta 2015!


Jörg Zink: Mitä sinulle toivoisin
Mitä sinulle toivoisin? Saduissa kerrotaan — yhä uudestaan — kuinka tieltä poikkesi muuan vieras köyhien ihmisten tupaan.
Kun hän seuraavana aamuna hyvästeli, kävi ilmi että hän ei ollutkaan mikään tavallinen kulkuri. Saatte toivoa kolmea asiaa, hän sanoi. Katsokaakin, että toivotte tosi hyvää.
Ja sitten kerrotaan, miten jotkut toivoivat itsensä turmioon ja jotkut onneen, aina sen mukaan olivatko tyhmiä vai viisaita.
Kun huomasin sammalessa punaisia sieniä, "onnentuojia", muistin tuon kulkurin ja hänen kolme toivomustaan. Loistava väri voi pettää ja onni voi lehahtaa pois kuin sininen perhonen.
Kuvittelen, miten tuo tuntematon kulkuri kohtaisi sinut. Hän olisi vieraana yli yön ja aamulla hän neuvoisi sinua toivomaan oikein.
Mitä hän sanoisi?
Ehk…