Äidit katsovat tyttäriään


Teksti Jenni Laurila & Ari Loukasmäki: Äidit katsovat tyttäriään.
Ohjaaja Jaana Jokinen.
Esitys Ylistaron Kainaston kylän Jyrkän kesäteatteri 

Heikki Nortunen oli tässä taannoin jakelemassa, paikallisen marketin parkkipaikalla, Ylistaron Kainaston  Jyrkän kesäteatterin esitysaikataulua ja toivotti tervetulleeksi katsomaan kuluvan kesän näytelmää Äidit katsovat tyttäriään. Sanoipa, että rahat saa takaisin, jos silmänurkat pysyvät kuivina.


Aikaa kului ja vasta toiseksi viimeiseen näytökseen sitten ehdimme. Pikkuisen ripsi, kun suuntasimme  tiistaina Junnun kanssa pakun keulan kohti Ylistaroa ja asettauduimme, lipun ostettuamme, penkkiin odottamaan näytöksen alkua. Jännäsimme, kuinka meidän käy, kastummeko vai voimmeko nauttia näytelmästä kuivana. Säiden haltija onneksi suosi.

Sanalla sanoen, kannatti kyllä tehdä visiitti naapurikuntaan. Erinomaista kesäteatteria,  näyttelijät osasivat asiansa, eivät ylinäytelleet, vaan suoriutuivat rooleistaan varman ja luonnollisen oloisesti. 

Jenni Laurilan ja Ari Loukasmäen teksti sijoittui sota-aikaan.  Tässä tekstissä onnistuttiin kuvaamaan hyvin pohjalaista sielunmaisemaa. Tutuksi tulivat niin vaikenemisen kulttuuri  ja sen seuraukset nykypolven elämään. Ainakin omalla kohdallani muutamat lapsuuden asiat nousivat esiin ehkä vähän katkeransuloisesti. Ei voinut muuta kuin todeta, että juuri tällainenhan se kaava näissä jutuissa on ollut. Ehkä ymmärsin pienen palan lisää siitä, millaisessa maailmassa vanhempani ja isovanhempani ovat eläneet arkeaan ja mistä juontavat juuret tietynlaiselle asenteelle ja käytökselle.

Junnulle tarina ei ehkä avautunut sillä intensiteetillä, mitä se itselleni avautui ja nostatti tunteita pintaa.  Silmäkulmani kostuivat. En siis olisi voinut pyytää lippurahojani takaisin. 

Suunnittelin jo tulevaa kesää...jos saan mökin hieman eteenpäin tässä kuluvan vuoden ja tulevan kevään aikana, kutsun valikoidut kamut kylään ja teemme pienen retken naapurikunnan kesäteatteriin. 



Kommentit