Siinä se on ympärillä. Luonto. Kun minä katson maalaismaisemaa, tuntuu siltä että sielu lepää. Junnu on eri mieltä. Hän ei ole maalaislapsi, sen hän ilmoitti jo kesällä. Hämähäkit, kärpäset, hyttyset. Niitä piisaa eikä kaupunkilaislapsi ole sellaiseen tottunut. Kaupunkilaislapsi elää alfaltissa, näkee kärpäsen kerran vuodessa lomareissulla ja ihmettelee, kun vilja tuoksuu. Katsoo leikkuupuimuria silmät pyöreinä ja ihmettelee kun vilja siirretään traktorin peräkärryyn.
Mökin kulmilla kasvaa metsää. Sekin on kaupunkilaislapselle outoa. Varsinkin kun illan varjot alkavat näin syyskesällä olla jo pitkiä ja hämäräkin hiipii, ei kaupunkilaislapsen mielikuvitusta voi estää mikään. Sellaisessa kohdassa kaupunkilaslapsi menee mielellään sisälle. Ja kun kaupunkilaislapselle tulee hätä, hän haluaa, että vessareissulle löytyy kaveri, joka odottaa ulkopuolella. Sanoo, että ei hätää.
Maalaiselämä on suuri seikkailu. Se on jotakin aivan erilaista, mihin kaupunkilaislapsi on tottunut.
Kommentit
Lähetä kommentti