Pakkojoulua?

Onneksi tästä aiheesta kirjoitetaan!

KodinKuvalehdessä sohaistaan luultavasti aika arkaa asiaa: joulunviettoa. En ole nähnyt aiheesta aiemmin mitään näin suorasanaisesti kirjoitettua. Silloin kun olin itse nuori, olisin kaivannut juuri jotakin tällaista.

Hmm... joulunvietto on tosiaan asia, jossa minulla on juuri tuollaisa kokemuksia, mitä tässä kodinKuvalehden artikkelissa kuvataan. "Viimeisen joulun-periaatteella" minua ja ex:ääni syyllistettiin tekemään päätöksiä joulunvietosta ja kun sitten päätimme ja valitsimme toisin, saimme melkoista pyöritystä.

 Silloin päätin, että jos joskus omia lapsia saan, en painosta heitä jouluksi "kotiin" enkä muinakaan juhlapyhinä tai edes arkisimpina viikonloppuina. Jokainen heistä luokoot omat traditionsa siellä missä ovat. En myöskään itse mielelläni lähde viettämään lapsieni luo joulua, sillä minä en ole lapseni puolison sukulainen muuten kuin avioliiton kautta, enkä välttämättä ole kovin toivottu henkilö jouluaaton illallispöydässä. Vuodessa on muita päiviä tapaamiseen ja yhteydenpitoon kuin jouluaatto, jos yhteydenpito sujuu luontevasti.

Aikuisuuteen kuuluu vastuu. Irottautuminen  henkisesti lapsuudenkodista ja vanhempien kukkarosta. Vastuu omasta elämästä ja päätöksistä on jokaisella itsellään. Oman elämän ongelmista ei voi syyttää vanhempiaan eikä olosuhteita. Jos on jotakin valittamista, muuta suhtautumisesi ja tee omannäköisiä päätöksiä.

En toki kiellä niitä, jotka oikeasti suurperhejouluista nauttivat, viettämästä joulua tai muitakaan juhlapyhiä juuri niin suurella kokoonpanolla kuin itse kukin haluaa. Mutta suurperhejuhlien täytyy todella perustua niihin osallistuvien vapaaehtoisuuteen.

Jos haluaa tarjota ja kokea suurperheen joulutunelmaa, niin sitähän voi vuokrata vaikkapa mökin jostakin ja nauttia pikkujoulutunnelmasta ennen joulua, jotta se varsinainen juhlahetki jää perheelle itselleen. 

Se on surullista, jos perheen omat traditiot jäävät muodostumatta itsekkäiden vanhempien takia, jotka määräävät, miten juhlapyhät vietetään. 

Omasta lapsuudestani muistan suurperhejoulut ja ne eivät todellakaan olleet nautinto. Niissä toistui aina sama kaava, jonka huipentumana oli kahden suvun känkkäränkän välienselvittely. (Ja nämä känkkäränkät eivät tarvinneet tähän joulushown aikaansaamiseen muuta kuin pelkkää kansalaisluottamusta.)

Tässä KodinKuvalehden artikkeli:

"Joulu on yhdessäolon aikaa, mutta pakkojoulu omien tai kumppanin vanhempien luona saattaa ahdistaa. Silloin on paikallaan miettiä, millaisen joulun itse todella haluat.

Moni sinkku ja perheellinen kipuilee jouluna sitä, että on suorastaan pakko mennä omien tai kumppanin vanhempien luo joulunviettoon.

– Pakon taustalla voi olla vanhempien hyvä tarkoitus. Se voi kuitenkin olla myös kykenemättömyyttä kunnioittaa aikuisen lapsen tarvetta omaan elämään, sanoo kirjailija, teologi ja kouluttaja Anna-Liisa Valtavaara. Hän on kirjoittanut muun muassa teoksen Kiltteydestä kipeät.

Valtavaara lisää, että joskus on niinkin päin, että aikuiset lapset odottavat vanhempiensa täyttävän heidän toiveensa

– Tärkeintä on miettiä, mitä itse haluat joululta. Punnitse, onko järkevää mennä vanhempien luo, vaikka et halua, ja mitä seurauksia siitä on? Näyttelevätkö kaikki iloista? Ovatko kaikki pahalla päällä ja palaavat kotiin katkerin mielin?

Velvollisuus, syyllisyys vai oma halu?

Valtavaara arvioi, että sinkkuihin kohdistuu joskus isompi paine kuin perheellisiin. Heillä kun ei muka ole muuta tekemistä.

Iäkkäät vanhemmat saattavat painostaa sinkkuna elelevää jälkikasvuaan sanomalla, että olo on sen verran huono, että tämä joulu voi olla viimeinen.

Niin sanottuja viimeisiä jouluja saattaa kuitenkin kohta olla kymmenkunta ja lapsonenkin huitelee viisissäkymmenissä.

Sama viimeiseen jouluun vetoaminen pakottaa usein myös perheellisiä lähtemään mummolaan.

– Tilanne on hankala ja syyllistävä, mutta mieti kaikesta huolimatta, missä itse haluat viettää joulun. Tahdotko olla yksin tai oman perheesi kanssa vai haluatko todella lähteä vanhempiesi luo. Jos päätät mennä, päätä myös pysyä hyväntuulisena.

– Käy läpi sekin, että kyseessä voi todella olla se viimeinen joulu. Mutta onko silloinkaan parempi viettää juhlapyhät ahdistuneena vanhempiensa luona vain odottaen, milloin voi lähteä pois? Voi ajatella niinkin, että viettää joulun omassa kotona ja jaksaa sitten mennä muulloin käymään.

– Jos päätät mennä, voit lyhentää vierailuaikaa. Sen sijaan että vietät vanhempien luona koko jouluviikon, oletkin siellä vain yhden tai kaksi yötä.

Ole ajoissa liikkeellä

Anna-Liisa Valtavaaran mielestä päätös joulusta kannattaa joka tapauksessa tehdä ajoissa, varsinkin jos asia on jo aiemminkin ollut ongelmallinen. Aatonaattona ei kannata alkaa perua vierailuja.

Vierailun jättämisestä väliin voi puhua ensiksi loivennellen. Ehkä jopa annat ymmärtää, että ratkaisu koskee vain tätä joulua. Eletään joulu kerrallaan.

– Aloita asian pohjustus ja rohkeuden kerääminen jo kesällä. Kerro, että tänä vuonna pidämme vierailusta välivuoden, ja vietät vapaapäivät yksin, ystävien tai oman perheen kesken.

Lievennykset voivat mennä helpommin perille, kun ne tekee asteittain, vaikka vuosi vuodelta:

Ensin: Tulemme vain aattoillaksi ja sen jälkeen menemme omaan kotiin tai hotelliin yöksi.

Sitten: Kaikkia jouluruokia ei sitten tarvitse tehdä eikä ainakaan syödä.

Ja sitten: Ja emme muuten myöskään kierrä kaikkia sukulaisia läpi, vaan haluamme rauhoittua teidän kanssanne.

Taustalla usein puhumattomuus

Anna-Liisa Valtavaara muistuttaa, että sukupolvien välistä yhteyttä kannattaa aina vaalia, jos suinkin mahdollista. Toki yhteyttä voi pitää yllä muulloinkin, mutta jouluisin suhteiden laatu usein korostuu.

– Tapaaminen voi olla erityisen arvokasta myös lapsenlapsille, jotta he oppivat tuntemaan isovanhempiaan ja muitakin sukulaisia – sellaisina kuin nämä ovat.

Valtavaaran mukaan jouluongelmienkin taustalla saattaa usein olla puhumattomuus.

– Osapuolet eivät ehkä tiedäkään toistensa toveista, vaan vain olettavat ja touhuavat luulojensa perusteella.

Avointa ja rehellistä keskustelua kannattaa yrittää mahdollisimman varhain, eikä vasta räjähdyspisteen lähestyessä. Kun tiedetään toisten odotukset jo ennalta, säästytään monelta pettymykseltä.

Puhuminen ja anteeksianto antavat mahdollisuuden myös avata solmuja, jotka jo pääsivät syntymään.

– Vaikka jouluvierailu ei olisikaan aivan vuoden kohokohta, kannattaa miettiä, millä ehdoilla ja missä rajoissa se voisi kuitenkin onnistua niin, että kaikille osapuolille jäisi mahdollisimman hyvä mieli. Tai jos yhteydenpito ei luonnistu jouluna, niin miten ja milloin sitten?"

Lähetetty Windows Phonesta