Menneen vuoden joulukuu oli vähän ahdistava. Neljässä joulukortissa oli mukana kirje, jossa minulle läheinen henkilö kertoi sairastuneensa syöpään ja kamppailevansa elämästä. Stytostaattihoitojen aiheuttama hiustenlähtö ja pahoinvointi oli näille kaikille urheille naisille arkea.
Matkamme kohti auringonlaskua on erilainen ja eripituinen.
Meille jäävät muistot. On tärkeää, että asioita voi ja saa jakaa. Sureville läheisille on tärkeää, että muistamme ja olemme tukena.
Kuten Pavlenko on todennut Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet, vaan ne päivät jotka muistamme. (Life is not the days that have passed, but the days one remember. -P. Pavlenko.)
Viikko sitten sunnuntaina sain viestin ystäväni ja entisen työkaverini puolisolta. Viesti alkoi, että selasin A:n kännykkää... A on puhunut sinusta tosi paljon ja halusin lähettää sinulle tämän viestin. Olen ymmärtänyt, että olitte läheisiä.
Tänään olen selannut vanhoja sähköposteja, joista yksi, vuodelta 2011, oli koskettava. Se oli niin täynnä elämää! A oli juuri jäänyt eläkkeelle ja hän kertoi aloittaneesa eläkepäiväkirjan kirjoittamisen. Mielenkiintoinen ja hyvin A:n näköinen asia. A iloitsi puolisonsa eläkkelle jäämisestä ja yhteisestä ajasta. Päivitimme lasten ja A lastenlasten kuulumiset.
<3
VastaaPoista