Väinämöinen ja Aino-ikäero parisuhteessa

Toukokuussa 2012 otsikoin Tunnetko Lemminkäisen äidin? Nyt lienee sopiva hetki sitten pohtia Väinämöistä ja Ainoa eli ikäeroa parisuhteessa. Tästä kirjoituksesta ei voi nyt sitten syyttää koiraa.  =D

Kansalliseeppoksessamme, Kalevalassa, oleva  Aino-taru on universaali. Nainen on määritelty miehen omaisuudeksi ja kaupankäynnin välineeksi. Se on yhä valitettavan totta monelle nuorelle tytölle. Suomalaisen Kirallisuuden seuran mukaan taru on Lönnrotin sommittelema. "Lähtökohtana on vienankarjalainen runo hirttäytyvästä neidosta, "Anni tyttö, aino neito". Kerätessään metsässä vastaksia hän kohtaa Osmoisen eli Kalevalaisen, jonka puhuttelu saa hänet rientämään aittaan ja kuristautumaan kultavöihin. Äidin kyynelistä syntyy kolme jokea, niiden partaalle kolme koivua, niissä kukkumaan kolme käkeä. Lönnrot yhdisti Ainon Joukahaisen sisareen ja Osmoisen Väinämöiseen, jolle sisar oli luvattu. Itsemurhan motiiviksi tuli siten kosijan vanhuus. Kun hirttäytyminen muunnettiin hukuttautumiseksi, sopi myös Vellamon neidon onginnan outo kalaneito Ainoksi, jota lemmenkipeä Väinämöinen yritti 5. runossa uudelleen omakseen - turhaan."

Sukupolvien ero suhtautumisessa ikäkkään puolison kanssa solmittavaan suhteeseen näkyy äidin ajatuksissa. Äidin mielestä on hienoa, että mies on kuuluisa. Nykypäivänä käytettäisiin sanaa julkkis. Etelä-Saimaassa aihetta on analysoinut Noora Kiiski. "Äiti palvoo Väinämöistä ja tämän rikkauksia, mutta toisaalta tahtoo myös Ainolle parasta ja uskoo, että kuuluisa  Väinämöinen on parasta mitä Ainolle voi tapahtua. Äiti ei tajua Ainon tuskaa,
eikä ota ollenkaan huomioon Ainon mielipiteitä ja tunteita. Äiti toimii  itsekkäästi, vaikkei välttämättä tarkoitakaan sitä. Vasta Ainon kuoleman  jälkeen äiti tajuaa, mitä Aino on tuntenut. Hän myös tajuaa, että Ainon kuolema  on hänen syytään, koska hän ei kuunnellut silloin kun olisi pitänyt. Suru  yllättää äidin ja se tuntuu murskaavalta, sillä hän ei ole ikinä kokenut surua yhtä  voimakkaana ja lamaannuttavana. Syyllisyys tyttären kuolemasta ei jätä äitiä koskaan rauhaan ja äiti katkeroituu."

Yleensä suhde on nimenomaan niin päin, että vanhempi mies haluaa kumppanikseen nuoremman naisen (osapuilleen toimivan potenssinsa viimeisillä hetkillä?). Ikäero ei ehkä haittaa vielä silloin kun nainen on 38 ja mies 50. Sen jälkeen alkaa tulla erinäisiä biologisia ongelmia, jotka hyvin helposti muuttuvat emotionaalisiksi. Suomen kuuluisimmat ikäerot lienevät Sauli Niinistöllä ja Jenni Haukiolla, Päivi ja Paavo Lipposella ja Vanessa ja Jari Kurrilla. (Uusi-Suomi).

Entä sitten, jos naisen biologinen kello alkaa sittenkin tikittää ja mies on jo mielestään lisääntymisensä hoitanut?

Palaan vielä tuohon suluissa olevaan heittoon toimivan potenssin viimeisistä hetkistä. Hmmm. Onko miehellä vaihdevuodet? Naisten kohdallahan aiheesta on puhuttu iät ja ajat, mutta miehillä? (Syy, naisten vaihdevuosiin, on miesten, kuinkas muuten.) Ei kai? Vai onko sittenkin. Rakkaudeksi-sivuston artikkelissa todetaan näin: "Kivesten toiminta alkaa heiketä miehillä iän myötä. Noin 40 ikävuodesta lähtien miesten testosteronipitoisuus laskee noin prosentin verran vuodessa. Tämä on normaalia, eikä suinkaan aiheuta kaikille testosteronivajeen oireita.
– Miehellä on liian matala testosteroni eli mieshormoniarvo, kun hänellä on tyypillisiä puutosoireita ja verikokeissa todetaan alentunut testosteronipitoisuus, kertoo dosentti, kliinisen fysiologian erikoislääkäri Juhana Piha."

Yleensä vaimo patistaa sankariaan lääkäriin, mutta vastauksena voi olla aika erikoisiakin reaktioita.  Terveyskirjastossa on aiheesta lisää. Ja tässä lihaksistoon liittyvä vihjaus sekä tietopaketti aiheeseen.


Aihe, siis pariskuntien ikäero, on ollut iltapäivälehtien sivustolla menneillä viikoilla. Aihe ei ole uusi, mutta se on kai yksi niistä kestoaiheista, joka on aina enemmän tai vähemmän ajankohtainen. Ilta-Sanomissa paripsykoterapeutti Anne Kinnunen toteaa, että "Aika ajoin ilmestyy tutkimuksia ihanteellisesta parisuhteen ikäerosta. Ideaalia ikäeroa ei kuitenkaan ole olemassa eikä tietyllä luvulla tai muilla ulkoisilla seikoilla voi ennustaa parisuhteen pysyvyyttä. Kinnusen mielestä ikäeroa korostetaan liikaa."

"Mikään ei kanna parisuhdetta eteenpäin niin hyvin kuin samat mielenkiinnot ja arvot. Usein kumppanusten ollessa samanikäsiä heillä kuitenkin on keskenään tuttuja yhtymäkohtia elämän varrella, mikä lisää samanhenkisyyttä. [...] Huomattavaksi ikäeroksi voidaan laskea kymmenen vuotta tai enemmän. Tällöin ikäero alkaa aiheuttaa jo ennakkoluuloja. [...] Suhteen onnistumisen kannalta on merkittävää myös se, millaisin realistisin odotuksin ja toivein suhteeseen lähdetään." todetaan Rakkaudeksi-sivuston tekstissä, joka on otsikoitu Ikäero parisuhteessa, mikä on sopiva ikäero?

Nuorempi on piristävämpi. Niin varmaan, tiettyyn rajaan saakka. Sitten kun ikä iskee täysillä päälle, ei asia olekaan enää niin mutkaton. (Ks. edellä.)


Väestöliitto esittää Tilastokeskuksen tilastoimia ikäeroja. Sivustolla todetaan, että "Tilastokeskuksen mukaan 20 vuotta tai suurempi ikäero oli Suomessa vuonna 2007 runsaat 3000 pariskunnalla, mikä on 0.3 prosenttia kaikista avioliitoista. Yli 30 vuotta ikäeroa löytyy vain 266 avioliitosta. Ikäeroissa on tapahtumassa mielenkiintoisia muutoksia länsimaissa. Vaikuttaa siltä, että ”normiliitto”, joissa aviomies on kaksi vuotta vaimoaan vanhempi, on tulossa hieman vähemmän yleiseksi. Esimerkiksi Norjassa ja Iso-Britanniassa on havaittu kasvua sekä suurten ikäerojen liitoissa että liitoissa, joissa puolisot ovat yhtä vanhoja. Suomessa on merkkejä samanlaisesta trendistä."

Avan tutkimuksen mukaan paras ikäero on 3-5 vuotta. "AVAn kyselyyn vastanneista useimpien mielestä sopiva ikäero parisuhteessa on 3–5 vuotta. Joka neljännen mielestä on parasta, jos ikäeroa ei ole ollenkaan tai se on korkeintaan kaksi vuotta."

Mielestäni ikäero täytyy huomioida. Jos eroa on yli viisi vuotta voivat loppupäässä tapahtumat yllättää. Kun toinen on vielä suhteellisen hyväkuntoinen voi toinen olla jo käytännössä vuodepotilas. Jos ikäeroa on 20 vuotta on 65 vuotias eläkeläisrouva vielä yleensä ihan hyvässä iskussa, mutta välttämättä herra 85 ei voi sanoa samaa.

Tähän ei kai ole mitään yleispätevää ohjetta kuitenkaan. 50-vuotias voi olla jo täysin dementiapotilas, kun 95-vuotias huristelee autolla ympäriinsä ja päihittää nuorempansa 10 kilometrin lenkillä. Jokainen tehköön elämänsä tärkeimmän valinnan itsensä kannalta mahdollisimman järkevästi.




Kommentit