Täti sisustaa keittiötä

Hau Kamut!

Mä olin keskiviikkona ihan jo jalat ristissä, kun täti vaan kuppas sisällä. Se hoki mulle, että odota nyt ne tulee kohta. Mä sanoin sille, että mitkä tulee? Multa nimittäin kohta tulee pissa tähän matolle, etkä sitten yhtään nipota, jos sellainen vahinko tulee. Sitten tädin puhelin soi. Oi, olisitte kuulleet kuinka täti oli kiltin oloinen. Joo ollaan kotona. Selvä, se sanoi.
Mä sanoin, että kuule jos ollaan kotona, niin kohta sitten siivoat.
Täti alkoi tajuamaan, että jos se vielä vähän aikaa seisottaa mua siinä eteisessä, niin mä toteutan uhkaukseni ja lirautan lattialle.

Sitten täti sanoi, että nyt se poika taitaa tulla, mennään Roivis vastaan. Poika tuli. Se raahas isompaa levyä ja puuskutti rappusissa. Täti sanoi, että se voi jättää ne levyt käytävään, kun meillä on vähän kiirettä vessahommille. Joo, mutta pitäisi saada kuittaus, sanoi poika ja kattoi mua vähän epäluuloisesti.
Mä sanoin sille pojalle, että en mä kahta palaa enempää haukkaa sun takapuolestas, jos et tämän enempää ärsytä mua.

Täti sitten sanoi, että se tulee ulos kuittaamaan ja mä tietty meinasin hypätä sinne rekkaan, sillä niin suuressa autossa mä en oo vielä koskaan ollut ja ne tuoksut. Voi pojat!!! Siis mitä kaikkea siinäkin autossa oli kuljetettu!

Täti hyrisi tyytyväisenä kun tultiin lenkiltä. Se avasi paketit ja sanoi, että nää on just sellaiset, mitä se ajatteli!
Vanhojen pöytien irroittaminen olikin sitten oikein operaatio. Täti ryhtyi siihen puuhaan onneksi vasta eilen, sillä se puuha oli äänekästä. Vanhat pöytälevyt oli liimattu kalusteisiin kiinni ja täti sain käyttää kyllä koko luovuutensa viimeisen tipankin, että se ne irroitettua rikkomatta alakaapistojakin kokonaan. Olisi muuttanut remppa vähän suuntaa, jos olisi niin käynyt.
Toinen ongelma, jonka täti sitten kohtasi, olivat kaakelit. Tädin ostamat uudet puulevyt olivat vanhoja noin 0,50 cm paksumpia ja kaakeleista piti saada noin 0,70 cm pois. Täti mietti, että mitäs nyt. Mitä vaihtoehtoja tavallisella tädillä on tällaisessa tilanteessa? A) irroittaa kaakelien alarivi kokonaan, ostaa uudet kaakelit ja kaakeloida uudelleen. B) ottaa kaikki kaakelit irti ja kaakeloida uudelleen. C) yrittää lyhentää olemassa olevia kaakeleita sopivan mittaiseksi.

Täti valitsi kohdan C. Se lähti ostamaan rautakaupasta lasiveitsen ja ryhdyin hommiin. Sitten täti "piirsi" lasiveitsellä merkit kaakeleihin ja ryhtyi nakuttelemaan taltan avulla laattoja lyhyemmiksi. Se oli varsin hikistä puuhaa. Täti suojasi silmänsä remppalaseilla ja se sanoi, että nyt on kaikkien hyvä toivoa ainoastaan ja vain parasta, että kaakelit saataisiin todellakin vain lyhennettyä eikä halkaistua epämääräiseksi kaakelimössöksi. Tädin ja meidän muidenkin ihmeeksi kaikki sujui tällä kertaa ihan kuin Strömsössä.Johtuukohan se siitä, että Strömsö on tässä aika lähellä ja täti on käynyt siellä viettämässä synttäreitäänkin?
Hyvin onnistuneen katkaisun avaimen täti uskoi olevan, että  kaakeliin tehtiin todella syvät urat lasiveitsellä (niin syvät kuin täti pystyi). Sitten täti sanoi, että se iski talttaa (leveähkö n. 2,5 cm) kahden kaakelin saumauksen keskikohtaan hieman yläviistosta ja napautti oikein terävästi. Kaakelit katkesivat todella kauniisti. Näin itse. Tosin täti sanoi, että koira ja muut kotieläimet pois heti.

Sitten oli vuorosssa pöytälevyjen öljyäminen mukana tulleella öljyllä. Pöytälevyjen pintapuoli oli öljytty tehtaalla, samoin reunat, mutta ohjeissa sanottiin, että alapinta pitää öljytä huolellisesti ja antaa öljyn imeytyä puoli tuntia ja sitten pyyhkiä ylimääräinen pois. Ja täti öljysi. Öljy haisi kiinnostavalta. Täti suuttui, kun se näki mun kuononi lähestyvän öljypurkkia. Se sanoi, että nyt jos koira ei häivy, niin koiralle käy tooosi huonosti.
Täti sai ohjeet, että öljyäminen on tehtävä seuraavan kaavan mukaan: 1 viikko (asennusviikko) pinta öljytään kaksi kertaa.
Seuraavat kolme viikkoa: pinta öljytään  kerran viikossa.
Sen jälkeen pinta öljytään vuoden ajan kerran kuukaudessa.
Ensimmäisen vuoden jälkeen pinta öljytään 1-2 kertaa vuodessa.Eli saan monta tilaisuutta haistella öljyä ja ehkä jossakin vaiheessa pääsen tekemään vähän lähempää tuttavuutta sen kanssa.


No nyt kuitenkin taitaa vähän rauhoittua muutenkin. Tai  mähän en rauhoitu ollenkaan, mutta siis tuo täti. Se saa rauhoittua. Minä jatkan haukkumisharjoituksia ja muita koiran elämäntehtäviin kuuluvia juttua ihan täysillä.


Terveisin

Ronja
remonttikoira


Kommentit

  1. Näppärä täti sulla Ronja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täti sanoi, että se kiittää ja kumartaa.

      Mun mielestä joissakin asioissa täti voisi olla vähän vähemmän näppärä.

      Poista

Lähetä kommentti