Täti kieltää maalaamisen

Hmmm.... täti on tässä koko viimeisen kuukauden (ja sama näyttää jatkuvan tämänkin kuukauden ajan) maalannut seiniä, huonekaluja, tapetoinut, laitattanut lattiaa, rakentanut seinää yhden sen kamun kanssa ja sen sellaista. 

(Tässä  otos assari 3. huoneesta ja hänen peilipöydästään)


Ja keittiön verhot....



 
 


No eilen mä sitten päätin vähän auttaa tätiä, kun se maalasi eteistä. Se oli tädin viimeinen urakka. Täti oli tyytyväinen ja se hyräili ihan nuotin vierestä jotakin biisiä. Mä en sitä biisiä tuntenu, kun en ole viettänyt nuoruuttani silloin kun Dingo ja Rauli "Badding" Somerjoki ovat olleet suosionsa huipulla.

Mut täti oli siis komentanut olkkariin.. En saanut liikkua sieltä minnekään, koska mulle oli annettu paikka-käsky. No kaikki meni ihan kivasti siihen saakka, kun Assari 3 saapui kirjastosta kotiin. Se oli ollut siellä pari -kolme tuntia lukemassa jotakin ja mä tietysti halusin sanoa sille päivää, tervetuloa ja mitä kuuluu sekä antaa pari poskisuudelmaa. Johan sellaiseen on tarvetta, kun ei ole nähnyt hyvää kamuaan muutamaan tuntiin. Tunnetustihan täti ei ihan aina käsitä...eikä siis nytkään. Se huusi sen murhaavimmalla äänellä että EI ja PAIKKA. Mä ensiksi ajattelin, että joo ei kai... pitää varmaan pysähtyä, mutta sitten mä ajattelin, että on epäkohteliasta jättää tervetuloseremoniat väliin. Niin mä sitten ryntäsin eteiseen... ja sitten kävi vähän huonosti...hmmm... mun jalkani vähän lipesi. Meinaan, että tuli työnnettyä etutassu oikein kunnolla telan kanssa samaan maalipömpeliin. Hmmm... sitten täti ei ollut teipannut suojapaereita kun seinänvierustalle ja matto oli puoliksi vapaana. Mä sitten tietenkin kävelin siihen matolle.

Sitten tädin keuhkoista lähti niin paljon ilmaa, että mä en ole koskaan voinut kuvitella sen puhuvan sellaisella äänellä. Se rääkäisi kuin varis. ROISTO ROIVAINEN TIRKKONEN KUTSUUUUUUU se sanoi, ja tuijotti mua veret seisauttavalla katsellaan. Mä jähmetyin paikoilleni. Laitoin korvat luimuun ja menin niin pieneksi, että en juurikaan erottunut maton pinnasta. 

Täti komensi mut heti istumaan ja sitten assarit juoksuttivat sille vettä ja vessapaperia ja täti aloitti mun tassuni pesemisen siinä lattialla. Hmmm.... matolle oli kuitenkin ehtinyt tulemaan aika monta tassunjälkeä. Mun kuonossanikin oli maalia ja hännässä ja peppukarvoissa. 

Sitten täti lähti lenkille. Se sanoi, että jos päästät äänenkin niin käy huonosti. Mä kävelin kiltisti tädin polven vieressä enkä vetänyt yhtään enkä haukkunut, vaikka mieli teki, kun valkoinen villakoira käveli suoraan edessäni.


Täti sanoi, että olisi ollut ihan tarpeeksi työtä ilman mun avunantoanikin. No kiittämättömyys on maailman palkka, senhän mä olen tässä elämäni aikana ehtinyt huomaamaankin.


Terveisin 

Ronja
maalarikoira

P.S. eikä täti muuten tykännyt siitäkään kun yliassari 2 vieraili täällä auttamassa tätiä ja se maalas yhtä sänkyä ja mä kävin vähän heilauttamassa häntääni kun kerroin yliassarille, että siitä tulee tooosi hieno... Sanoi, että pilasin koko maalauksen ja että hän joutuu maalaamaan sängyn uudelleen.

Mutta osaa se tätikin kuulkaa koheltaa. Tänään mä en ollut kauhean lähellä, kun tädin puhelin soi. Sillä oli maalipurkki kädessä ja se oli maalamassa edellä mainitun sängyn koristeita... no täti meni vastaamaan ja siellä sitten joku setä selitti, että täällä Pohjanmaan poliisiyhdistyksestä hyvää päivää... täti ajatteli jo, että mistäs rikoksesta sitä nyt syytetään. Se ehti kelaamaan jo pitkän rivin tekosiaan ja totesi, että tähän mennessä kaikki kestää päivänvalon, ainakin melkein. No täti kuunteli pari sekuntia lisää ja se sitten tajus, että aha: puhelinmyyjäsetähän se se siinä yrittää yskiä asiaansa. 

Siispä täti heti kysyi, että ootkos sä setä kuule puhelinmyyjä?
Siihen se setä sanoi, että joo kyllä mä oon. Täti sanoi sen kaikken herttaisimmalla äänellään, että hieno juttu. Kiva kun soitit ja oikein hyvää kesää sulle. Se setä oli vähän hölmönä. Eihän sen nyt noin pitäisi mennä.

No siis sitten kävi niin, että täti kaatoi siinä hötäkässä sen maalin, jolla se oli maalamassa niitä sängyn koristeita suoraan siihen  sängyn huolellisesti maalatulle pinnalle... Jotta koristeväri saatiin piiloon (oli lila) piti sängyn väri vaihtaa valkoisesta siniseksi....ja sitä sänkyä täti on siis maalannut tänään koko päivän.

Mä en tunnusta, että kävin nuukaisemassa sitä purkkia ja mun viiksiini ei jäänyt mitään jälkiä, joten täti ei voi syyttää mua mistään.

Mutta siis Kuka sotti.com-sivusto on näppärä apuväline, niin täti sanoi, jos haluat selvittää soittiko sinulle puhelinmyyjä.

P.s. 2 kuvia tulee ensi viikolla. Nimittäin löydettiin kameran akun laturikin ja eilen saatiin olkkari siihen kuntoon, että tietsikkakin on ihan omalla paikallaan. =D

Edit 8.7.2013 -lisätty kuvat.

Kommentit

  1. Kuule Ronja, jätä vaan noi maalaushommat tädille. Vaikka tassukuvio on aika kiva, ja sellaista käytetään joissain kangasmalleissa, niin maalin haju ei tee hyvää koiran nenälle. Kannattaa siis jatkossa pysyä kaukana maalipurkeista.

    VastaaPoista
  2. On se vaan kumma, kun apu ei kelpaa ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on aika törkeää, että täti ei arvosta mun osaamistani.
      Olisi mennyt maaliakin vähemmän, kun olisi ollut vaan persoonallista tassunkuviota siellä sun täällä.

      Terveisin

      Ronja
      maalarikoira

      Poista

Lähetä kommentti