Saksanpaimenkoira koiratarhassa eli Siperia opettaa

Hau Kamut,

Mun tarvii vielä vähän palata tähän menneeseen. Siis täti oli reissussa ja vei mut taannoin koiratarhaan hoidettavaksi. Koiratarhan täti ja meidän täti sopivat, että mulle voisi antaa jonkun kivan pojan kaveriksi, joka osaisi myös vähän pitää puoliaan eikä heti alistua pompotettavaksi. Koiratarhan täti piti lupauksensa ja antoi mulle kaksi kamua, joista toisen kanssa mä otin vähän perusteellisemmin yhteen.

Se jätkä tuli rinta kaarella mun häkkiini. Hitsi, mikä pikkumies mä ajattelin. Olin muutenkin jo siinä mielentilassa, että kaikki ylimääräinen ärsytti ihan satasella. Sillä ensinnäkin mä olin TODELLA raivoissani tädille. Että kehtasi jättää mut sinne tarhaan! Kertakaikkiaan törkeää. Lähteä nyt itte reissuun ja viedä mut samaan aikaan jonnekin koppikoiraksi.

Koiratarhan täti sanoi, että yleensä äkkiä tänne sopeudutaan. Mä ajattelin, että älä kuule täti puhu ihan mitä sattuu. Mä en oo ajatellut sopeutua yhtään mihinkään enkä mitenkään. Louskutin leukojani ja taisin pari kertaa ulvoakin, kun mun vieressä ollut sakemanni uros sanoi mulle että pidä kuule sä kuonos kiinni, sut luvattiin hakea pois, mutta me ollaan oltu täällä jo useampi vuosi. Täällä ei tuollaisia nirppanokkia viittitä kuunnella. Mä sanoin sille jätkälle, että älä sä availe sitä kuonoas. Mä en pidä tästä paikasta.
Hahahha sanoi se sakemanni meikälikalle.
No sitten mä sain ekan jätkän sinne mun koppiini tosiaankin. Se yritti tulla haistelemaan mua ja mä sanoin, että kuule sähän et mua tuolla tavalla lähesty. Näytin hampaitani ja jätkä istui sitten siinä ihan kiltisti eikä liikkunut minnekään ennen kuin annoin luvan.
(Siihen kestikin aika kauan.) Ilmeisesti se tarhan täti huomasi, että se poika parka ei uskalla tehdä edes tarpeitaan jos mä en anna lupaa, niin se vaihtoi sen jätkän toiseen.
Sen kaverin kanssa meille tulikin kunnon keskustelu ja voimanmittely. Muistona mulla on pari puremajälkeä kirsussani ja sitten tuolla mahan alla.
Täti sanoi, että ihan oikein. Oon kuulemma ollut lenkeillä huomattavasti rauhallisempi ja äänettömämpi. Tädin mukaan koiratarhareissu silloin tällöin pitää sakemannin käytöstavat parempina. Se sanoi, että oikeastaan voisi ajatella, että viikko koiratarhassa silloin tällöin, vaikka olisi ihan vaan kotonakin, pitää sakemannin käytöstavat siedettävinä.
Hmmmm.... tuo oli kyllä mun mielestäni aika törkeästi sanottu, mutta tätihän on tunnetusti jokseenkin törkeä.


Terveisin
Ronja
personal trainer

Kommentit

  1. Sinäpä et, Ronja, päästäkään tätiä helpolla. Mutta varmasti sinulla on siihen syysi, ehkä joku on jossain vaiheessa pahasti vienyt luottamuksesi maailman hyvyyteen. Voi kun voisitkin jättää ne kokemukset taaksesi ja uskoa, että muut koirat ja ihmiset ovat ihan kivoja eikä niitten kanssa tarvitse ajatella että hyökkäys on paras puolustus. Taitaa vaan olla aika iso urakka edessä sekä sinulla että tädillä. Mutta lopussa kiitos seisoo, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En päästä. Minä en ole helppo luonne.

      Täti sanoi, että olisi kiva ollut omistaa minut ihan pennusta asti, niin tietäisi, mitä on möhlinyt. Nyt voi kuulemma vain vähän arvailla.

      Mutta arvaas kuule täti on nostanut mun palkintojani. Saan aina nakkeja keuhkoihini nykyään kun yritän haukkua. Nakit ovat niin hyviä (tai ne ovat oikeastaan nakinmurusia, sillä täti on pihi ja se kuunteli sitä koirankouluttajaa, jonka kanssa me käytiin talvella iltakävelyllä vähän liikaa).

      Terveisin


      Ronja
      personal trainer

      Poista

Lähetä kommentti