Identiteettivarkaus ja muita saksanpaimenkoiran oletettuja rikoksia

Hau kamut!

Mun oli pakko vaihtaa profiilikuvat, sillä yksi setä lähestyi tätiä kirjeellä kissan sähköpostiin jo jokin aikaa sitten ja se kysyi, että onko saksanpaimenkoira yhtään ajatellut, että identiteettivarkaus on aika iso rikos. Täti yritti ensiksi olla niin kuin se yhtään ymmärtäisi, mistä on kyse. No sitten kun täti vähitellen sanoi käsittävänsä sedän huolen, niin sitten täti yritti puolustella meikälikkaa, että kyllä sentään kissa aloitti tämän blogin kirjoittamisen ja silleen, että vähän kun sen kunniaksi ja muistoksi. Se setä oli tiukkana ja sanoi, että kyllä sentään sen verran täytyy olla selkärankaa, että kirjoittaa omalla kuvallaan. Täti sanoi vielä kerran, että tuskin koiralla on mitään sitä vastaan, mutta kissa kuitenkin alunperin omisti tämän blogin alunperin ja se on kissan nimellä näin pääpiirteissään vieläkin.

 

Jotta täti ei  olisi taas joutunut ikävyyksiin, se päätti sitten laittaa mun kuvani tänne. Ja mikäs siinä. Kyllä tällaista komeaa naamaa on kiva kamuille ja vähän muillekin  esitellä.

 

Täti sanoi, että olisi ollut kuitenkin parempi, että tässä olisi ollut yrmyn kissan kuva kuin liian kiltiltä näyttävän koiran kuva. Sitten tätiä syytetään vihaisesta koirasta, kun joku luulee mua eka kiltiksi ja tulee lässyttämään turhia ja mä satun vähän kokeilemaan sitä sitten hampaillani, että miltä se maistuu...

Tai jos joku sorkkarautamies eksyy kylään, niin se saattaa saada väärän käsityksen. Nimittäin mä en oikeasti oo kauhian ystävällinen luonne ihan ventovieraille. Niskakarvat nousevat aika nopeasti irokeesiasentoon.

No oma moka. Se on tädin tunnuslause. Koirien kanssa pitää olla varovainen. Täti sanoi, että onneksi ne sentään myönsivät vakuutuksen, jos joltakin sattuu housukankaan lisäksi lähtemään jotakin muutakin irti...

 

Terveisin

 

Ronja

profiilikuvakoira