Mau kamut!
Mä oikeastaan ihmettelen, että miksi tädin mielestä on niin tärkeää, että mä en hauku. Se ei luultavasti ole koskaan kuullut sanontaa, että haukkuva koira ei pure. Olisi tyytyväinen, sillä en mä pysty tekemään kahta asiaa samaan aikaan. Siis haukkumaan ja puremaan. Se on liian haastavaa hyvällekin koiralle.
Tänään mentiin iltalenkille vähän tavallista myöhemmin ja tultiin juuri takaisin. Täti joutui tällä lenkillä tekemisiin sitten ihan sinivuokkojen kanssa. Ne oli grillijonossa ja meidän täti yritti saada mua hiljaiseksi, kun niiden kanssa grillijonossa oli yksi labbis, jolle mä yritin jutella. Täti laittoi mua istumaan ja mä istuin ja söin nakkia ja välillä yritin pari kertaa haukkuakin. Sinivuokot sanoivat tädille, että on reipas koira, että tuossa on ainesta. Täti kattoi niitä. Sitten se sanoi, että joo tää on täällä ulkona vähän haastava. - Se on pentu sanoi toinen sinivuokko. Täti sanoi, että joo se on kaksi. Se toinen setä sanoi tädille, että ne alkaa yleensä siinä iässä rauhoittumaan ja että ens kesänä se on jo oikein hyvä koira. Täti sanoi, että toivottavasti.
Sedät vielä sanoivat, että on hyvän mallinen koira. Mä röyhistin rintaani ja taisi tätikin olla vähän tyytyväinen. Täti mutisi, että varmaan menee ainakin vielä sata kiloa nakkeja ennen kuin tämä kulkee kauniisti. Hyvä siitä tulee, sanoivat sedät. Täti sanoi, että mitäs, jos sedät olisivatkin pidättäneet meidät ja antaneet sakkoja yleisellä paikalla epäjärjestyksen aiheuttamisesta? Mä sanoin, että ei kai ne nyt sentään niin tiukkapipoisia ole.
Terveisin
Ronja
personal trainer
Kommentit
Lähetä kommentti