Täti ei ymmärrä kainalokissaa

Mau Kamut!

Se oli ollut juuri se aamu, jota täti oli odottanut pitkään. Täti oli ennakkoon kuvitellut, että päivä olisi ollut ehkä vielä hieman haastavampi. Hmmm... Erityisesti täti oli miettinyt, mitä  kaikkea kummallista saattaisi tapahtua. Siis sellaisia oheisjuttuja, joita elämä tarjoaa kysymättä ja pyytämättä niihin ennalta lupaa.  Ja arvatkaas...ei sitten tapahtunutkaan. Siis, no tapahtuihan sitä, mutta ei niin kummallista, mitä täti oli ehkä odottanut.

Äärimmäisiä tilanteita, sanoi täti ja täytti mukinsa tuoksuvalla piparminttuteellä, otti kasan assari 4 leipomia muffinsseja  ja kääriytyi sohvannurkkaan lukemaan. Oikeastaan se oli hyvä, sillä minä tietenkin heti käytin tilaisuutta hyväkseni ja menin tädin viereen sohvalle. Naukaisin ja odotin rapsutuksia. Ja tottakai sainkin niitä. Samalla yritin houkutella tätiä kanssani keittöön, turhaan.

Olisin halunnut vähän lisää herkkuruokaani. Kyllä kunnolliseen kissaan mahtuu kaksi pussia päivässä herkkuruokaa, ainakin kolme kinkunsiivua ja kuivamuonaa. Eikä parista juustonsiivustakaan malta kieltäytyä, jos joku sellaista ohimennen tarjoaa. Arvaatte varmaan, että eihän täti noussut.
 

Yritin sitten kaivautua uudelleen tädin kainaloon, mutta täti sanoi, että menes nyt Otto siitä muualle. Se oli hieman loukkaavaa. Täti ei näytä ymmärtävän mitään siitä, kuinka kodikasta on kun on kissa kainalossa. No mitäs outoa tässä nyt oikeastaan oli? Ei sitten niin mitään.  Se ei ole enää mikään uutinen, että meidän täti komentaa.
 

- Äläs Otto marise, sanoi täti. Aina ei kissa voi päättää missä se on.

Olisikohan tädillä vähän aika muuttaa asennetta? Ei kissa sentään ihan joka päivä yritä kehrätä kainalossa. Millähän tavalla täti aikoo sitten lepyttää kissaa, vai tajuaako se, että kyllä kissaa pitää palvella enemmän kun aivotonta koiraa, joka on heti läähähthähhtä, läähtähtäähtph puhahh attahhaah, kun sille vähän vihjaakin jostakin.
 

Maailma tietenkin on juuri tällainen. Kun parhaansa yrittää niin se ei riitä. Millä tavalla kissa oikeastaan osaa osoittaa huomiota kuin tulemalla kerälle kainaloon?

Kyllä kissojen tunteita pitäisi ymmärtää kunnioittaa.

Aina.

Terveisin

♪♪♪♪♫♫♫♫♫

Otto

kehräävä kainalokissa