Heinätäti

Mau kamut!

Saatiin olla eilen pieni hetki vapaana tuosta Personal Trainerista. Täti nimittäin sai assareiden kanssa kutsun mennä heinäpellolle. Täti muisteli, että se on ollut edellisen kerran itse heinäpellolla jossain 1982-1984 tietämillä. Paaleja se tosin on raahaillut tallilla, joten sinänsä homma on tuttua, mutta paaleja pinoon latoon se ei ole ollut laittamassa siis vuosikymmeniin.

Täti sanoi, että se ei oikeastaan voi väittää, että se olisi millään tavalla rakastanut heinäntekoa nuorena, mutta nyt se tuntui jopa kivalta. Paarmoista täti ei kuulemma tykkää vieläkään. Eli on ainakin yksi eläinlaji, jota ei meille ilmeisesti hankita.

Personal Trainer siis pääsi mukaan, kun siellä on just nää sen kamutkin. Se ryntäs autoon kuin pieni eläin, vaikka onkin vähän suurempi eläin, ainakin näin kissan näkökulmasta.

Traineri oli joutunut siellä narun jatkoksi kamujensa kanssa, kun tädit ja assarit menivät heinäpellolle. Se oli joutunut paniikkiin, kun se oli luullut, että täti jättää sen sinne. Se oli kuulemma ollut oikein iloinen nähdessään tädin uudelleen, kun heinät oli saatu latoon.

 Me oltiin prinsessan kanssa täällä kuin seitsemännessä taivaassa, kun tuo puuttui täältä. Mä sanoinkin prinsessalle, että voi kun olis kiva, että toi tyyppi unohtuis tädiltä sinne kyläpaikkaan. Ei ne siellä varmaan mitään huomais, kun niillä on kolme sakemannia, niin neljäs menis siinä sivussa. No ei täti sitä unohtanut, eikä toi olisi edes antanut mahdollisuutta unohtamiseen. Oli nimittäin käynyt niin, että kun täti oli sitten avannut auton takakontin se oli heti mennyt istumaan sinne ja odottanut kiltisti, että lähdetään takaisin kotiin. 

Terveisin 

Otto

ammattikissa

Täti ja traineri kävelivät menneellä viikolla lähes 90 km. Täti sanoi, että se ei olisi ikipäivänä kävellyt niin paljon ilman traineria.