Mikään ei onnistu

Mau Kamut!

Oltiin Prinsessan kanssa heti aamulla kytiksellä, kun täti heräsi. Minä tosin kävin pari kertaa jo hoputtelemassa, sillä kello ehti jo soida, mutta täti ei vaan noussut. (Assari oli poikkeuksellisesti lähtenyt aamulenkille, joten täti sai vedellä hirsiä hitaasti ja hartaasti.) Ajattelin, että vielä ihan ei kyllä ole viikonloppu (silloin tädin heräämistä saa joskus odottaa jopa ½ 7 saakka ja se koettelee hermoja).

Vihdoin täti kampesi itsensä ylös ja sanoi, että ilman tippiä ei tuu safkaa pöytään. Minä tietenkin heti kysymään, että mitä täti sillä tarkoittaa ja kuinka on niiden kaikkien kuvauspalkkioiden laita, joita emme ole saaneet. Täti tuhati ja käveli kohti keittiötä. Se tuntui tänään aamulla poikkeuksellisen äreältä.

Saatiin kuitenkin lopulta ruokaa. Tuo Prinsessa syö todella paljon hitaammin kun meikeläinen, ja minä, herrasmies kun olen, päätin sitten vähän auttaa. Täti sanoi, että Otto pois toisen kupilta. Minä en tietenkään kuullut mitään ja yritin jatkaa syömistä muina kissoina. Tädin kunniaksi täytyy sanoa, että se ei kovin helpolla näytä luovuttavan. Ja toisaalta onhan se ehkä ihan hyvä ominaisuus, kun meillä on toi Personal Trainer. Sen kanssa ei käy leikkiminen, jos se huomaa, että mä yritän syödä Prinsessan eväät se tulee heti siihen ja kattoo mua. Mä yleensä siinä vaiheessa luovutan. Sanon, että joo sä oot kyllä mua isompi. Mutta Personal Trainer on siirtynyt muutenkin kissanruokaan. Uskokaa tai älkää, mutta se nappaa heti meidän ruoat ja pistelee ne poskeensa, jos täti ei ole skarppina. (Siinä näkee, että kissoilla on laadukkaampaa murkinaa.) Se ei syö enää omia naksujaankaan, jos siellä ei ole kissanruokaa mukana. Täti on sille sanonut jo muutaman kerran, että syömällä kissanruokaa saattaa muuttua kissaksi. Mitäs sitten? -Mitäs sitten sanoo Personal Trainer ja tapittaa tätiä silmiin.

Prinsessakin lähti siitä pois, koska se syö aina vain vähän kerrallaan ja käy sitten monta kertaa päivässä näykkimässä sitä ruokaansa. Täti meni omille jutuilleen ja ajattelin tietenkin tilaisuuteni koittaneen: hiivin kohti keittiötä äänettömällä hiippailullani. Mutta eihän siitä mitään apua ollut. Täti huomasi minut ja se aloitti tikkana ristikuulustelun: Minnekäs sitä ollaan menossa? Et kai vaan syömään toisen ruokia? Kysymyksiä tuli niin tiuhaan, että enhän  minä sellaista vauhtia niihin edes ehtinyt vastaamaankaan. Siispä istahdin lattialle ja aloitin aamutoimet. Samassa alkoi kuulua ovelta rapinaa ja mä kyllä viisaana kissana osaan tehdä siitä omat johtopäätökseni. Ja aivan oikein: Personal Trainer sieltä saapui kieli pitkällä. Te ette muuten voi tajuta, kuinka iso kieli sillä on. Se on ihan kamalan iso.

Sitten kysymystulva hiljeni. Ajattelin, että nyt taisi tädille tulla väsy. Ja väijyin vähän aikaa siellä oven takana. Ketään ei ollut näkyvissä ja otin pari reipasta loikkaa kohti prinsessan eväitä. Sitten heti kuului taas tädin ääni: - Hei mitä meinaat kissa? se kysyi karmeimmalla komentoäänellään. Ei lujaa vaan, tiedättekö, sellaisella äänenpainolla, että rohkeinkin kissa alkaa kyllä epäilemään aikeitaan. Ja toi PT oli heti kärppänä kiinni mun hännässäni, se tajus sekunnin sadasosassa, että nyt sillä on hyvä tilaisuus esittää fiksua koiraa. Täti komentaa sitäkin just sellaisella äänellä ja sitä nolottaa. No kun se huomas, että täti komentaa muakin samalla tavalla, se oitis tuli sanomaan mulle kaksi (ainakin kaksi) kirkasta sädekehää päänsä päällä, että tulikos tehtyä vähän harkitsematon siirto tällä kerralla. Sähisin ja pörrötin karvani oikein pystyyn ja huusin kiukusta kankeana: - Mitäs se sulle kuuluu!? Pitäkö sun pistää se pitkä kuonos joka asiaan?

Näin kuinka Prinsessa istui nojatuolissa katsomassa ja sen naamalla oli omahyväinen virne. Olipas ällöttävää. No ymmärtäähän tuon, sillä tuo nainen on lirkutellut tädille illat ja yöt. Se käy nukkumassa tädin ja assareiden vieressä, raapii minun raapimispuutani ja kaikkea. Puhumattakaan siitä, että sillä on diili tuon koiran kanssa. Koira pesee sen naaman pari kertaa päivässä ja seuraa sitä joka paikkaan. Mä en pidä tästä yhtään. Minä en  halunnut koiraa asumaan meille. En. Se oli täti. Iso paha täti.

Täällä on liikaa assareita, liian iso ja vahva koira ja yksi iso täti. Täytyisi olla paljon vahvempi ja suurempi kissa, että tällaista laumaa voisi vastustaa.

Terveisin

Otto

ammattikissa, joka asuu nykyisin toistaiseksi saunassa