Kolme viikkoa tädin luona

Hau, hau kaikille ammattikissan kamuille ja muille satunnaisille seikkailijoille!

Täällä sitä on treenattu sitten tätiä kolme viikkoa. Täti on aika rasittava. Se herää aamulla hoputtamaan meikeläistä lenkille, vaikka olisin pitkän iltalenkin jälkeen vielä valmis nukkumaan aivan vähän. Minä nimittäin tykkään nukkua.

No täti on aika rasittava muutenkin. Minä en saa vetää lenkillä yhtään. Pitää kävellä vaan pää tädin polven kohdalla ja seurata tätiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että täti tarvitsisi välillä johtajaa.

Sitten haukkuminen vastaantuleville kamuille on kiellettyä. Kyllä minä silti välillä haukun. Täti on siitä ikävä ihminen, että se kyllä pitää otteensa, vaikka kuinka yritän vetää. Se sanoi mulle eilen, että mua ei kuule yksi koira heilauta, kun ei hevonenkaan pystynyt. On kuulkaa kamalaakin kamalampaa asua tuollaisen jäärän kanssa.

Muuten minä tapasin eilen yliassarinkin. En tiennytkään, että tädillä on peräti viisi assaria. No joo. Samaa maata oli tuokin assari, mitä täti. Se alkoi heti, ovesta tultuaan, komennella mua, että älä kuule hypi jne. Mä sanoin sille, että hauhahahuhahah, että eikös täälläpäin ole tapana sanoa ollenkaan päivää ja eikös vieraat niinku hyväksy sitä, mitä isäntäväki tekee? Ja toiseksi, pitäähän mun tietää kuka meille tulee ja millä valtuuksilla.

Täti sentään vähän puolusti mua ja sanoi, että oon jo aika hyvin paikoillani, kun täti itse tulee kotiin. Istun rauhassa ja odotan rapsutuksia. Joo, mutta täytyyhän mun tarkistaa uudet tulokkaat.

Oltiin taas aamulla tädin kanssa lenkillä. Tätiä vastaan tuli joku tyyppi, joka oli taas nauttinut kansalaisluottamuksensa lisäksi jotakin muuta. Mä aloin tietenkin heti näyttämään sille hampaitani. Se setä ei kai oikein tajunnut, että kun mä alan työntää päätäni tädin eteen, niin tädille ei kannata paljon jutella. (Eikä sille kannata muutenkaan jutella, se on harvoin kovin ystävällisellä juttutuulella ventovieraiden kanssa.) No tää setä sanoi tädille, että täti on kaunis nainen. Siihen täti mutisi, että on taittu nauttia osakeyhtiön tuotteita riittävästi kun alkavat mummatkin näyttää näteiltä. Mä kattoin tätiä hyväksyvästi. Täti sentään onneksi itse tajuaa, että se ei ole enää ihan nuori ja kaikki, mitä vastaantulevat sedät sanovat, ei ole ollenkaan totta.

Niin siis, tämä kolme viikkoa on mennyt keskimäärin aika hyvin. Olen lenkkeillyt assareiden kanssa tosi paljon. Olen istuskellut tädin kanssa merenrannalla ja kävellyt puistossa ja harjoitellut pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä. Olen mennyt maahan ja noussut ylös. Olen istunut hiljaa paikoillani ja olen yrittänyt parhaani mukaan olla hiljaa, kun olen nähnyt kivannäköisiä kamuja. Onneksi saan kuitenkin käydä koirakamujeni luona juoksemassa. Siellä pellolla saa vähän riehuakin.

Hmm...kissojen kanssa minä tulisin hyvin toimeen, mutta ammattikissa ei voi sietää minua. Prinsessakissa taas ei noteeraa minua millään tavalla, lukuunottamatta niitä muutamia lieviä pahoinpitelyitä, joita se nainen on harrastanut. No voi olla, että ei ole soveliasta nuolla toista, jos se ei halua tai pyydä, mutta en minä millään pahalla kuitenkaan...

Täti sanoi, että oikeasti sillä pitäisi olla loma, mutta se ei voi lomaa pitää, kun sen kurssit menivät taas uusiksi. Tädin mielestä on vähän turhauttavaa opettaa joka vuosi aivan uusia kursseja, vaikka toisaalta täti pysyy aika fiksuna, kun se joutuu itsekin kertaamaan asioita aina, kun pitää ottaa uutta hanskaan...

No täti ei huomaa, että sitähän tässä joutuvat muutkin tekemään. Kun on tottunut vähän rennompaan elämään, niin kyllä tällainen tiukka järjestys ottaa lievästi sanottuna päähän. Elämä on, sanoo täti. Kyllähän se tässä menee. Aloitan tädin kouluttamisen sitten jossakin vaiheessa, kun se ei enää osaa olla niin varuillaan.

Terveisin

Ronja
Personal Trainer

P.S. Täti saa kiittää minua, että sen vyö menee reikään nro 5. Pari reikää on tultu tiukemmalle. Eihän tädistä mitään miss Universumia enää saa, mutta sentään vähän kapeamman kuitenkin, kun muistaa olla syömättä kaikkea sitä, mitä kaapista löytyy.




Kuvassa olevat kakut ovat tädin ja assarin leipomuksia. Näitä kakkuja on kehuttu hyviksi ja pullatäti kyllä tykkää kaikesta hyvästä...ja minäkin tykkäisin.






Kommentit

  1. Kyllä siinä olet mun mielestä fiksu, kun et kaikenmaailman juoppolalleista välitä ja pidät tädin puolia.
    Kyllä vähän kateeksi käy, tuo tädin vyötärön kapeneminen.
    Herkullisen näköisiä kakkuja. Noihon ois hyvä sortua.

    VastaaPoista
  2. Hau, hauhah!

    joo tiedä vaikka täti olisi lähtenyt sen perään, kun se tuolla tavalla alkoi sille visertämään.

    Toivotaan, että täti pitää linjansa. Sillä on ollut vähän vaikeuksia kuulemma, kun se
    luopui siitä hevosesta. Sanoi, että söi se silloinkin pullaa, mutta liikkui sitten kuitenkin pullat pois.

    Mä teen parhaani, mutta tädin syömistähän mä en voi estää.

    Terveisin

    Ronja
    Personal Trainer

    VastaaPoista

Lähetä kommentti