Pikkumainen täti

Tuo meidän täti on kuulkaa aika pikkumainen oikeastaan. No, vaikka toisaalta se osaa olla ihan rentokin, mutta jotkut asiat eivät kovin hyvin mene sen pieneen konehuoneeseen oikein perille. Se on kummallista, koska sillä on sentään isompi pää kuin meikeläisellä, niin luulisi sen kovasti käsittävän, että kissa on kissa ja täti on täti.

 Tässä on meinaan vähän tullut harrastettua muotoilua ja suunnittelua. Olen harjoitellut kovasti tädin sohvalla. Siitä on tullut suosikkipaikkani. Kun tarkemmin ajattelee, niin muotoilu on todella hyvä ja trendikäs harrastus.

No myönnetään, että minulla on raapimispuu ja keinu ja matto ja sen sellaista. Mutta kyllä sänky, ovenpieli tai sohva on sentään jotakin toista. Uskokaa pois. Olettekos koskaan kokeilleet?

No thjaah... mitäs väliä oikeastaan. Pääasia, että assarit rapsuttavat ja pitävät tädin loitolla ja toisaalta pysyy tädillä edes pikkuisen järkeä siellä konehuoneessa, eikä se ainakaan ihan heti ole menemässä sinne kissatalolle hakemaan toista kissaa.

Pitäkäähän kiinni mieluisista ja hyvistä harrastuksistanne niin ette pääse liiaksi pitkästymään!

Terveisin 

Otto

ammattikissa

P.S. Tädin on aivan turha yrittää väittää, että minä olisin tehnyt ihan nuo kaikki naarmut, joita tuossa sen koinsyömässä sohvassa on. Siinä oli naarmuja jo ennen kuin minä ryhdyin niitä vähän lisäämään.